Lumipyry ja ihminen
Lumipyry haukkaa raput alleen
ei ole ihmisellä pääsyä
sisään eikä ulos
Talonväen vangittuaan lähtee
täyttää tiet
pellot ja pientareet
Kuusille ja männyillekin
kuorman lykkää
valkealla ne peittää
Kunnes viimein väsähtää
ottaa tuulen mukaansa
poistuu
Ei ollu ihmisestä estäjäksi
vaikka niin kovasti
kaiken herraksi pyrkii
Luonnon työt sotkee.