Sain tällaisen hauskan, pienen kannun käsiini, korkeus 13 senttiä. Edes netistä en löytänyt vastaavan laista. Mikäköhän esine on kyseessä? Entä arvo?
Kaarina

Onhan se mukava, ettei netti ihan kokonaan ole korvannut  asianharrastajien monikymmenvuotisia kenttätutkimuksia.

Nämä ovat periaatteessa kerma-, maito- yms. kaatimia, mutta yhtä paljon koriste- ja keräilyesineitä. Jotkut keräävät näitä aivan vimmaisesti, olen nähnyt jopa usean kymmenen kappaleen kokoelman. Hietalahden kirpputorimaisemissa näitä kutsuttiin menneinä vuosikymmeninä yleisesti ”mummokannuiksi”, mutta mummohan ei suinkaan kannussa pitele kukkakimppua, vaan nuori tyttö. Pitäisiköhän nimitys muuttaa ”neitokannuksi”!?

Eniten näitä (samankokoisia) näkyy saksalaisilla 1900-luvun alkupuoliskon leimoilla, mutta jo keisariaikana venäläiset tekivät suurempia, litran vetoisia ja yli 20-senttisiä ”mummokannuja”. Kaikki ovat keskenään niin samannäköisiä kuin olla ja voi. Hilkan värejä ovat ainakin sininen, punainen, oranssi ja vihreä.

Se maksaa, mitä kerätään. Saksalaisen kannun hinta asettunee 50–100 euron välimaille. Arabian ”mummokannusta” joutuu varmasti maksamaan 100–150 euroa. Suuret vanhat venäläiset kannut maksavat satoja euroja kappale. Hinnat ovat ehjille esineille, tällaisissa keräilykohteissa pienikin vika alentaa arvoa roimasti.

Vierailija

Arabian pikkukannu

Hei, minulla on Arabian valmistama tyttökannu, arabian leimoilla. Samanlainen kuin tuossa kuvassa. Kysyin kerran muutama vuosi sitten, eräästä antiikkiliikkeestä kannuni hintaa. Antiikkiliikkeestä sanottiin arabian kannun hinta olisi 240eurosta ylöspäin, sitä liikkuu harvakseltaan. Goebel tehtaan tekemät tyttökannut ovat hiukan erilaisia, vaikka muistuttavat paljon arabian valmistamaa kannua, mutta hinnat on aika paljonkin huokeampia.
Lue kommentti
Emilia-kannu.

Osto- ja myyntiliikkeen tämän hetken hittituotteissa näkyy 50- ja 60-lukujen palvonta sekä nuorten aikuisten kaipuu mummolaan. Lojuuko sinun nurkissasi näitä aarteita?

Viisi tavararyhmää, joista tällä hetkellä on enemmän kysyntää kuin tarjontaa ovat:

1. Emilia-astiastot

Keräilijöiden innostus ei näytä laantumisen merkkejä. Erityisesti etsitään aamupala-settiä.

Kaj Franckin suunnitteleman linjakkaan astiaston juju on mustavalkoinen, romanttinen kuvitus, johon Raija Uosikkisen sanotaan saaneen vaikutteita Amerikan-tätinsä leppoisasta elämästä. Emilia oli Arabian tuotannossa 1957–66. 

Arabian graafiset kuvioaiheet puhuttelevat  laajemminkin. Japanilaisia ja korealaisia turisteja kiinnostaa kaikki Made in Finland.  Siis nimenomaan Suomessa tehty, ei vain täällä suunniteltu.

2. Korikalusteet 

Pöydissä ja tuoleissa saa kernaasti näkyä ajan patina, kunhan liitokset ovat napakassa kunnossa.  Nostalgisen kukkapöydän suosio on kasvanut samaan tahtia viherkasvi-innostuksen kanssa.

Nainen korituolissa vuonna 1954. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.
Nainen korituolissa vuonna 1954. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

3. Räsymatot 

Tukevaksi kudotut, vähän pidetyt ja huolella säilytetyt. Kostea ullakko ei saa matossa lemahtaa. Vahva värimaailma on plussaa.

Kysyntää on myös käsin solmituilla itämaisilla matoilla ja pohjois-afrikkalaisilla villamatoilla.  Vanhojen suomalaisten  ryijyjen käyttöä lattioilla ei ole ihan vielä hoksattu.

4. Tiikkihuonekalut 

Matala, kahdella liukuovella varustettu senkki on erityisen himoittu tv-taso. Vähäeleiset  ja sirot puukalusteet kiinnostavat muutenkin, esimerkiksi tanskalaisen Hans J. Wegnerin punostuoleista on jatkuva kysyntä.

5. Björn Weckströmin korut

Björn Weckström suunnitteli 60-luvulla kaulakorun Planetaariset laaksot. Koru nähdään mm. Tähtien sota elokuvassa Prinsessa Leian yllä. Kuva: Lapponia Jewelryn
Björn Weckström suunnitteli 60-luvulla kaulakorun Planetaariset laaksot. Koru nähdään mm. Tähtien sota elokuvassa Prinsessa Leian yllä. Kuva: Lapponia Jewelryn

Suomalaisen korutaiteen Grand Old Manin laajasta tuotannosta haluttua on kaikki: akryylista avaruushopeaan ja tulipronssista lapinkultaan.
Edullisemman hintaluokan hittejä ovat vanhat Kalevala-korut. Mitä järeämpi kääty tai solki, sitä parempi.

Asiantuntija: Jan Lindroos, Helsinki Secondhand 

Isäni ja hänen armeijakaverinsa löysivät nämä astiat hyvin pakattuina lattian alta eräästä tuvasta, jossa saksalaiset olivat majailleet Lapin sotaan asti. Milloin Arabia on tehnyt astiaston. Mikä mahtaa olla astioiden arvo? Eeva

Asiantuntija vastaa:

Astiasto on mahtanut melko tuliterä silloin, kun se on pakattu tuvan lattian alle piiloon. Koristeaihe on Maisema, jota Arabia käytti lähes sata vuotta. Näissä astioissa on leima, jota käytettiin 1932–49.

Maisemaa on tehty ainakin sinisenä, punaisena ja harmaana.

Kyseessä on 6 hengen kahvikalusto, johon (alunperin) kuuluu kahvikannu, sokerikko, kermakko ja kuusi kuppiparia pullalautasineen. Yksi kuppi ja asetti näyttäisivät puuttuvan. Kahvikalusto ei ole vallan harvinainen eikä kallis, ehkäpä 100–150 euron arvoinen, jos kuudes kuppipari on olemassa – mutta kaluston tarina on palanen historiaa.