Haaveiletko elämäkertasi kirjoittamisesta? Kokenut kirjoittajaohjaaja neuvoo, miksi kannattaa kirjoittaa ja miten aloittaa.

Riittääkö elämässäni tarinoita kerrottavaksi, osaanko kirjoittaa elävästi? Entä mistä aloittaisin? Siinä kysymyksiä, jotka pyörivät omaelämäkerrallisesta kirjoittamisesta haaveilevan päässä.

Kirjoittajaohjaaja ja kirjailija Taija Tuominen kannustaa rohkeasti tarttumaan kynään tai tietokoneen näppäimistöön, sillä hän on parikymmenvuotisen uransa aikana nähnyt, kuinka palkitsevaa oman elämän pohtiminen on.

Menneisyys kantaa tulevaisuuteen

Tuominen listaa viisi syytä, miksi omaelämäkertaa kannattaa harkita.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

1. Kirjoittamalla voi myös päästä eroon ikävistä asioista, joita on kantanut mukanaan vaikka jo aivan varhaislapsuudesta saakka. Kun ikävän asian kirjoittaa paperille, sen usein samalla jäsentelee itsensä ulkopuolelle. Kirjoittaminen on yleensä aina terapeuttista ja kasvattaa itsetuntemusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

2. Omasta tai suvun menneisyydestä kirjoittamalla voit löytää paikkasi sukupolvien ketjussa. Samalla tutustut uudella tavalla sukulaisiin. Menneisyyden jäsentäminen auttaa myös suunnittelemaan tulevaisuutta.

3.  Voit kirjoittamalla välitttää tärkeää tietoa jälkipolville. Jos sinä et kerro tarinoitasi, ne luultavasti unohtuvat.

4. Elämäkertasi avulla voi auttaa muita ihmisiä, jotka kenties ovat kokeneet samanlaisia asioita. Muista, että tärkeintä ei ole mitä olet kokenut, vaan miten ne olet kokenut. Näytä muillekin, minkälaisten silmälasien takaa maailmaa olet katsonut.

5. Kirjoittaminen on suuri seikkailu. Se tuo elämälle tarkoitusta, se viihdyttää, lohduttaa ja kasvattaa. Se on lähes ilmainen matka, jossa määränpää ei ole läheskään aina selvillä.

Taija Tuominen on kirjoittanut kirjoittamista ja kirjan julkaisemista hienosti ja omakohtaisesti valaisevan oppaan Minusta tulee kirjailija (Kansanvalistus 2013).

Kuinka ryhtyä hommiin?

Kun olet tehnyt päätöksesi, sinun on vain aloitettava. Mutta mistä alkaa? Juttuja ja muistoja piisaisi, ja elämä tuntuu niin pitkältä ja monimutkaiselta, että sitä on vaikea jäsentää paperille.

Taija Tuomisen mielestä ihan alkajaisiksi kannattaa unohtaa itsekritiikki ja pitää käsi liikkeessä. Kaikki alkaa tarinoiden ja muistikuvien heruttelusta, muistamisesta. Muutama keino kannattaa kokeilla työn tuoksinassa.

1. Herättele muistiasi. Muistot nousevat pintaan usein yksi kerrallaan, mutta yhtä seuraa aina toinen. Tee erilaisia muistiharjoituksia. Muistele vaikkapa lapsuuden ruokamuistoja. Mitä ruokapöydässä oli arkena, entä juhlahetkinä? Ruoka palauttaa mieleen usein muutakin. Selaile vanhoja valokuvia, tutustu lapsuuden maisemiin. Etsi käsiisi muistelemasi ajan lehtiä, päiväkirjoja, kirjeitä. Koeta niiden kautta päästä sisään ajankuvaan.

2. Päätä kenelle kirjoitat. Jos haluat kirjoittaa yleisesti, muista olla avoin ja selkeä. Monet haluavat kirjoittaa jälkipolville tai vaikkapa kollegoilleen, silloin voit olla yksityiskohtaisempi. Voit myös jo aivan alussa päättää, että kirjoitat vain itsellesi.

3. Jos kirjoittaminen tuntuu raskaalta, päätä että kirjoitat vaikkapa joka päivä kymmenen minuuttia. Anna mielen silloin vaellella vapaasti. Kirjoita vain se, minkä pakottamatta muistat. Jos muisto tuntuu ikävältä ja vaikealta kirjoittaa, siirrä se syrjään ja siirry toiseen. Muista, että olet muistojesi ja kirjoitustesi itsevaltias, sinä päätät, mistä haluat kirjoittaa.

4. Järjestele aineistoa joko aikajärjestykseen tai teemojen mukaan. Voit jo alkuvaiheessa rajata kirjoittamisen johonkin teemaan, kuten vaikkapa rakkauteen, asuinpaikkoihin tai työhön. Elämäkerran muoto voi olla vaikka minkälainen.

5. Hio tekstejä vasta, kun olet saanut kirjoittamistyön lähes päätökseen. Näin annat mielesi liikkua vapaammin kirjoitustyön aikana, voit helpommin yllättää itsesikin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla