Source
Vuonna 1968 Anja kahvitti presidentti Kekkosta Pauligin Vuosaaren paahtimon vihkiäisissä. Paula-tytöstä tuli yrityksen keulakuva Henrik Pauligin (oik.) ideasta.

Helsinkiläinen Anja Tammilehto, 70, oli upeine hiuksineen 60-luvun unohtumaton Paula-tyttö. PR-työssä nuoresta sihteeristä tuli koko kansan  julkkis.

– Olin 18-vuotias ja töissä Instrumentariumissa. Haaveilin pyrkiväni Ateneumiin, mutta toisin kävi. Lehdessä oli ilmoitus, jossa etsittiin Paula-tyttöä, Anja Tammilehto kertoo.

– Ystäväni lähetti minusta ottamansa kuvat Pauligille, ja pääsin haastatteluun. Kun minulle soitettiin, että olin tullut valituksi, olin aivan äimän käkenä.

– Menin Katajanokan pääkonttorille tekemään sopimuksen, joka kolminkertaisti siihenastisen palkkani. Minusta otettiin kuvia, joista tehtiin julisteita.

"Pauligin väki olisi halunnut, että leikkautan hiukseni."

– Edelliselläkin tytöllä oli lyhyt tukka. En suostunut.

Anja oli  Paula-tyttönä 1962–69. Työhön kuuluivat tuote-esittelyt ja kahvinkeitto kaupoissa, kauppiasilloissa ja messuilla eri puolilla Suomea.

– Parhaimmillaan reissasin 196 päivää vuodessa! Siihen aikaan Paula-tyttö oli julkkis, jota tultiin ihmettelemään kaukaa. Joku saattoi hypistellä mekkoa ja ihmetellä, että olenko ihan oikea ihminen. Onneksi edellinen Paula-tyttö Eila Sandell oli tukena ja turvana.

– Presidentti Urho Kekkonen oli aina messuilla läsnä. Joskus meitä oli rinnakkain kolme edellistä Paulaa ja vielä nykyinenkin. Kekkonen ihmetteli, että mikä teistä tytöistä oikein tekee niin samannäköisiä. Eila Sandell oli sanavalmis: ’Herra presidentti, me kaikki juomme Pauligin kahvia.’

– Paula-pestin jälkeen jatkoin kahvikonsulenttina ja myöhemmin opettajana Kahvi-instituutissa. Pidin myös Café Ludvig -nimistä kahvilaa. Vieläkin joku saattaa tunnistaa minut Paula-tytöksi.”