Esa Pulliainen on Suomen menestyneimpiä muusikoita, mutta vaatimaton: "En kauheasti iloitse voitoista enkä sure tappioita. Olen huono siis pelimies, pelit eivät tunnu missään."

Täältä, Vantaan Askistosta, alkoi Esa Pulliaisen, 58, tie suomalaisen musiikin suurmieheksi ja Agents-yhtyeen perustajaksi.

– Tuosta ikkunasta heitin kitaran ulos suutuspäissäni, kun homma ei meinannut edetä, Esa sanoo ja osoittaa kotitalonsa ikkunaa

Pulliaiset hankkivat tontin Askistosta 1960-luvun alussa. Ensin tontille kohosi pihamökki. Kun itse talo valmistui, pihamökki vapautui soittokäyttöön.

– Kesällä mökin ikkunat olivat auki. Kun harjoittelimme Rauli ”Badding” Somerjoen kanssa, alueen äidit parkkeerasivat lastenvaununsa tuohon kadulle ja jäivät kuuntelemaan, Esa muistelee kukoistavassa puutarhassa, jota Irja-äiti hoitaa edelleen.

Kai-veljen Agents-kultalevyt komeilevat lapsuudenkodin seinällä, mutta missäs Esan vastaavat ovat?

– Kehtaakohan tätä sanoa, pahvilaatikossa jossain kellarissa.

Esa Pulliaisen mukaan kultalevyistä menee aika pian maku, mutta musiikista ei koskaan.

Täydellistä haahuilua

Esa Pulliaisen Alvi-isä oli syntynyt Karjalan Salmissa. Hän muurasi ammatikseen seiniä. Poika muuraa musiikkia samalla työmiehen asenteella.

– Muurareita on monenlaisia, mutta isä oli yksi parhaista. Opin häneltä tinkimättömyyden, periksiantamattomuuden ja ahkeruuden.

Alvi teki työtään laulaen, joten Esa oppi häneltä musiikin alkeet. Alvi myös osti lapsilleen pianon, mikä ei ollut työläiskodeissa tavallista.

– Pianoja oli niin harvassa, että meillä kävivät harjoittelemassa myös naapurien tenavat. Vanhemmat eivät koskaan sanoneet, että voisitkohan jo lopettaa tai pistää mankan hiljemmalle. Meille soi aina ja taukoamatta.

"Kyllä vanhemmat katselivat touhujani aika huolestuneena."

Nyt äiti-Irja pyytää vieraat pöytään ja tarjoaa paistamiaan karjalanpiirakoita.

– Ota nyt, äiti patistaa poikaansa.

Esa kieltäytyy kohteliaasti, sillä edellisilta on päässyt venähtämään eikä ruoka maita.

Äiti ei tuputa sen enempää. Hän tuntee poikansa. Tämä on kieltäytynyt pienestä pitäen monesta hyvää tarkoittavasta neuvosta.

– Kyllä vanhemmat katselivat touhujani aika huolestuneena. Olin asettanut itselleni tavoitteet, mutta vanhempien silmissä se homma näytti täydelliseltä teinihaahuilulta.

Nopeita lähtöjä

Esa Pulliaisen koulu jäi kesken. Lahnuksen yhteiskoulussa hän nousi kesken oppitunnin pulpetistaan, käveli ulos ovesta eikä koskaan palannut.
Väsymyksellä oli osuutta asiaan, sillä Esa kiersi noihin aikoihin Suomea äänentoistoalan pioneerin Matti Sarapaltion matkassa. Opiskelua sekin tosin oli: musiikin, äänentoiston, roudaamisen ja reissaamisen. Sittemmin opeista on ollut hyötyä.

Kun Esa oppi äänihommat, hänestä tuli urallaan nousukiitoon lähteneen Dave Lindholmin yhtyeen roudari. Pesti loppui, kun Dave pyysi roudarilta vettä ja Esa vastasi: ”Hae ite vetes.”

Siirtymä musiikin taustajoukoista parrasvaloihin kävi nopeasti. Aloitteleva lauluntekijä Hannu ”Tuomari” Nurmio ja nuori kitaristi Esa Pulliainen löysivät amerikkalaisesta juurimusiikista yhteiset sävelet.

Tuomari Nurmion esikoislevy Kohdusta hautaan ei jäänyt huomiotta.

– Yhtäkkiä oltiin listaykkösiä ja vedettiin tukka luutana ympäri Suomea. Se alkoi ja loppui nopeasti, ja mitä siinä välillä tapahtui, ei jäänyt oikein edes mieleen, Esa kertoo 35 vuoden takaisista tapahtumista.

"Tärkein Baddingilta saatu opetus oli: omalla tyylillä voi pärjätä. Ei tarvitse matkia muita."

Yhtye hajosi pian ensilevyn jälkeen, sillä tulevaisuudesta oli kaksi kilpailevaa visiota – Nurmion ja Pulliaisen.

Tulevat vuodet osoittivat, että molemmat olivat oikeassa. Suomessa löytyi tilaus sekä Nurmion omaperäiselle ja uutta luovalle linjalle että Pulliaisen perinnetietoiselle pop-arkeologialle.

Lopullisesti Esan tyylin vakiinnutti seuraava yhteistyökumppani, Rauli Somerjoki.

– Tärkein Baddingilta saatu opetus oli, että omalla tyylillä voi pärjätä ja tulla toimeen. Ei aina tarvitse matkia muita. Pitää muistaa, että Badding erosi sen ajan joukosta aika paljon. Hänellä oli pokkaa laulaa peräkkäin Fiilaten ja höyläten ja Tammerkosken sillalla.

Raskaan talven jälkeen

Agentsin kaikkein pyhimmässä, Esa Pulliaisen rakentamalla studiolla Helsingin Pitäjänmäessä on ollut muutaman viikon hiljaista.

– Pitäisköhän ne kultalevyt tuoda tänne, tulisko siitä fiilistä? Esa miettii.

Agentsin uusimman levyn Sound on Sound  kivulloinen synnytys tapahtui täällä.

– Jotkut levyt syntyvät nopeasti ja jotkut ovat aivan hirveitä työmaita. Tämä viimeisin oli todella työläs, Esa kertoo.

"Täytyy myöntää, että matkat alkavat tuntua pidemmiltä ja myöhäiset soittoajat rassaavat."

Uuden levyn tekemiseen ei meinannut löytyä Esan mukaan ”oikeaa jengaa”. Lisäksi Esa sairastui toissa syksynä keuhkokuumeeseen, jota ei diagnosoitu aluksi oikein.

– Tein hölmöyksissäni muutaman keikan keuhkokuumeessa. Yhdellä niistä nousi seinä vastaan – totaalinen umpikuja.

Toipuminen vei aikansa ja tapahtui osittain tahdonvoimalla, sillä levy piti saada valmiiksi: kesäksi oli tiedossa keikkoja sekä 35-vuotisjuhliaan viettävän Agentsin että oman Esa Pulliainen C-Combon kanssa.

”Agents syö kolmelta”

Esalle viime kesä oli neljäskymmenes kesä tanssilavoilla.

– Täytyy myöntää, että samat matkat alkavat tuntua pidemmiltä. Unta ei saa enää niin helposti, ja myöhäiset soittoajat rassaavat.

Konkarilla on omat, toimiviksi havaitut lääkkeensä uuvuttaviin matkoihin Suomen valtateillä.

– Maisemia en ole katsellut enää 30 vuoteen. Sen sijaan uppoan mielelläni kirjojen maailmaan ja kuuntelen musiikkia tai radiodokumentteja.

Kuulostaa keski-ikäiseltä. Kaukana ovat ne päivät Topi Sorsakosken alias Pekka Tammilehdon kanssa, kun käyttöön vakiintui lentävä lause ”Agents syö kolmelta”.

"Kulkemista ei klaaraa, jos luonteessa ei ole vähän kulkuria."

Lause sai alkunsa, kun Väinämöinen-nimellä tunnettu hahmo tuli Agentsin kiertuepäälliköksi ja yritti saada yhtyeen ruotuun.

– Olimme aika villiä ja vallatonta porukkaa, joten Väinämöinen laati meille selkeät säännöt. Yksi periaate oli se, että tasan kolmelta syödään lounas.

Esa alkaa olla pikkuhiljaa siinä iässä, jossa löydetään golf, uskonto tai terveet elämäntavat. Esalle kulkeminen maittaa vieläkin – tai ainakin menettelee.

– Jatkuvaa kulkemista ei klaaraa, jos luonteessa ei ole vähän kulkuria. Vielä tässä kävelyttää, mutta askel pikkuisen lyhenee.

Lohdun lähettiläs

Esa Pulliainen koki olevansa koulussa erilainen nuori. Hän tunsi syntyneensä sukupolvea liian myöhään, sillä hänen sielunmaisemansa sijoittui 1950-luvulle ja 1960-luvun alkuun.

Sinne hän pääsi mielikuvituksessaan kuuntelemalla vanhoja levyjä ja opiskelemalla ke­vyen musiikin historiaa. Jopa osa Esan unista sijoittui nuorena tyylipuhtaalle 1950-luvulle.

– Silloin on tehty hienoimmat autot, hienoimmat soittimet, hienoimmat kledjut ja oikeastaan mikä tahansa design. Minun silmääni 1970- ja 1980-luku olivat aivan kauheita.

"Jumaliste kun lähetään rajaseuduille esiintymään. Siellä Agentsin merkityksen näkee."

Topi Sorsakoski määritteli joskus Agentsin, että sen rooli on olla vaari keinutuolissa pitämässä perheelle tarinatuokiota, lukemassa Välskärin kertomuksia.

Esa on puolestaan todennut, että ”mun duuni on viedä lohtua Suomen korpiin”.

Agents edustaa rakennemuutosten vyöryssä jotain puhdasta, pysyvää ja luotettavaa.

– Kyllä se just niin on. Kun kierretään isoja tanssilavoja, sitä ei välttämättä huomaa, mut jumaliste kun lähetään rajaseudulle paikkoihin, joissa bändit eivät enää juurikaan käy. Siellä sen merkityksen näkee. Ihmiset saavat meidän soitosta lohtua ja elämäniloa.

Musiikki on samassa roolissa myös Esan omassa elämässä.

– Kyllä niitä heikkoja hetkiä tulee. Tuntuu ettei touhussa ole mitään tolkkua. Sellaisista paikoissa vanhat levyt lohduttavat: Gene Vincent, Hank B. Marvin ja Sounds. Elämällä on sittenkin joku tarkoitus.

Kotona en rokkenrollaa

Perhe-elämän makuun Esa Pulliainen pääsi vasta nelikymppisenä.

– Mulla ei ollut siihen asti mitään muuta kuin musiikki. Kun muut rassasivat muijia ja mopoja, minä rassasin kitaroita. Katsoin sitä ikäisteni touhua hyvin ulkopuolisena.

Vaimoonsa Maritaan Esa tutustui viitisentoista vuotta sitten. Vaimo työskentelee erityisopettajana ja tytär Brita on teini-ikäinen.

– Nautin normaalista perhe-elämästä. 40 ensimmäistä vuotta tuli rokattua ja rollattua, mutta himassa en rokkenrollaa. Olen ihan eri ihminen.

Marita on kotoisin Ulvilasta. Kesät perhe viettää Lavialla, josta Esa sinkoilee keikoilleen.

– Brita totesi just yks päivä äidilleen, että kyllä isä on ollut tosi rohkee, kun se mennyt maalaisjuntin kanssa naimisiin. Hän ei varmaan pystyis. Teineillä on mahtava ajatuksenjuoksu!

"Näillä elämäntavoilla en olisi hengissä, jos en polkisi pää punaisena joka päivä."

Ihminen paljaimmillaan

Esa Pulliainen on nähnyt läheltä suomalaisen kevyen musiikin kiihkeät ja kosteat vuodet, joista kaikki mukana heiluneet eivät selvinneet hengissä.

Omaksi pelastuksekseen Esa laskee perheen ja polkupyöräilyn.

– Näillä elämäntavoilla en olisi enää hengissä, jos en polkisi pää punaisena joka päivä.

Rakastetuimpia laulajia yhdistää usein epävarmuus ja herkkyys, jotka kuulijat jollain tapaa aistivat. Esimerkiksi Badding oli tunnettu siitä, että hän suorastaan kammosi yleisön eteen astumista.

Myös Esa tunnustaa olevansa pohjimmiltaan ujo ja arka.

– Helppohan sellainen rooli on ottaa, että on tietyt maneerit, joiden taakse menee jemmaan. Kestohymy lärviin ja menoksi. Se on vähän eri juttu, kun puhutaan topeista ja baddingeista, herkistä jätkistä ja taiteilijoista.

Topi Sorsakoski tunnettiin rehvakkaana seuramiehenä ja naistennaurattajana, mutta myös hänessä oli hauraampi puoli.

– Joskus Topikin oli yllättävän… miten mä sanoisin… arka ei ole oikea sana… eikä pelokas. Topi oli niin rehellinen, että sillä ei ollut mitään kilpeä suojanaan. Se oli aika haavoittuvainen. Ehkä jossain kohtaa viinasta tuli se kilpi.

Vastavirtaan mars

Suosio on Jumalten keinu, jossa menestystä seuraa takuuvarmasti laskukausi ja unohduksen laihat vuodet. Kunnes sitten taas jostain kohtalon oikusta tai sinnikkyyden siemenestä ura kääntyy uuteen nousuun.

Esalla ja Agentsilla on takana sen verran monta kierrosta keinutusta, että nousuihin ja laskuihin alkaa jo tottua.

– Sitä oppii vuosien saatossa ottamaan takkiinsa. Oppii saavuttamaan ja hyväksymään sen, että aina ei voi voittaa.

Neuvojia ja paremmin tietäjiä löytyy toki aina. Heistä Esa ei paljon perusta. Vasta aika näyttää, mikä kestää ja mikä ei.

Mestarikitaristi kutsuu metodiaan vastavirtaan uimiseksi.

– Se pitää vireessä ja hengissä, kun joutuu koko ajan vähän tappelemaan. Valtavirran mukana eivät mene kuin tylsimykset.

Kuka on Esa Pulliainen?

  • Syntynyt 1.1.1957 Helsingissä.
  • Asuu Kaivokselassa Vantaalla.
  • Perhe: Aviopuoliso Marita ja tytär Brita.
  • Ammatti: 35 vuotta toimineen Agents-yhtyeen perustaja ja kitaristi.
    Into­himoinen äänittäjä.
  • Harrastukset: Hiihto, laskettelu, polkupyöräily, lukeminen ja elektroninen musiikki.

Kun Ursula Lehtivuori jäi eläkkeelle, hän halusi vielä olla tarpeellinen. Hän löysi ilon varamummoilusta. 

Ursula Lehtivuori on kuningatar. Hänen kyljessään kiehnää kissa ja edessä pokkuroi hovikokki suuren hiekkaruoka-annoksen kanssa.

On keskiviikkoaamu ja Ursulan varamummopäivä lahtelaisessa Kärpäsen päiväkodissa on juuri päässyt vauhtiin.

Kissaksi käpertynyt on tosin vähän äkeällä päällä eikä haluaisi varamummon viereen muita lapsia. Ursula keksii nopeasti kissalle pienen tehtävän: tämän olisi hyvä käydä sanomassa hiekkakakkukeittiöön, että kuningatar söisi tänään mieluusti nyhtökauraa.

Vielä oltava tarpeellinen

Ursula ryhtyi Mannerheimin Lastensuojeluliiton varamummoksi vuosi sitten elokuussa. Siitä lähtien hän on viettänyt keskiviikkoaamupäivänsä lasten kanssa.

– Olen aina ollut hyvin lapsirakas, mutta minun oli hiljalleen aika tunnustaa itselleni, että ainoa lapseni on varttumassa keski-ikäiseksi eikä näytä olevan lapsettumaan päin.

Vaikka Ursula on tiennyt, ettei isovanhemmuus ole itsestäänselvyys, lapsenlapsettomuus tuntui aluksi haikealta.

Lapsiasia alkoi pyöriä yhä enemmän mielessä, kun Ursula jäi viisi vuotta sitten eläkkeelle. Elämässä oli yhtäkkiä kiehtovaa vapautta, mutta myös toisenlaisia tunteita. Alkuhämmennyksen jälkeen Ursula myönsi itselleen, että hän halusi edelleen kokea olevansa tarpeellinen muille, eikä vain ottava osapuoli.

– Eläkkeellä elämä voi herkästi käpertyä liiaksi itsen ympärille. Voin hyvin, jos saan antaa itsestäni jotain toisille.

Kylämummoilu tuo iloa sekä Ursulan että lasten elämään
Kylämummoilu tuo iloa sekä Ursulan että lasten elämään

Sopivan lapsellista

Varamummous on sopinut Ursulalle mainiosti, ja yhteistyö Kärpäsen päiväkodin kanssa on ollut mutkatonta. Jokainen varamummokerta on omanlaisensa. Ursula on huomannut, että parasta on, kun hän on saatavilla eikä tyrkytä liiaksi lapsille seuraansa.

– On ollut kiinnostavaa seurata, kuinka erilaisia temperamentteja lapsissa on. Jotkut pyörivät ympärillä, toiset haluavat olla omissa oloissaan. On hirveän hauskaa, kun joku ensin vähän alta kulmien katseleva lapsi uskaltautuu lopulta juttusille ja leikkimään.

Kun Ursula keskipäivällä lähtee ajelemaan kotiinsa, hän on usein väsynyt.

 – Tämä on niin erilaista kuin arki muuten. On reagoitava nopeasti erilaisiin tilanteisiin.

Aluksi Ursula yllättyi, kuinka herkkävaistoisia lapset ovat. Siksi mielikuvitusleikeistä tuli nopeasti hänen ja lasten jutuissa parasta antia.

– Miehenikin aina sanoo, että olen hyvin lapsenmielinen. Täällä on ihana mahdollisuus elää hetkessä ja unohtaa kaikki muu. Pistän puhelimen äänettömälle ja elän juuri tässä, vaikka kuningattarena, jos sellaiseksi minut kruunataan.

Kaipaatko lastenlasta? Haluaisitko varamummoksi?
Lue Ursulan vinkit:

  1. Lapsenlapsia ei voi vaatia. Kaikista ei tule äitejä tai mummoja, eikä ihminen voi päättää omasta mummoudestaan.
  2. Rohkene tunnustaa. Lapsenlapsen kaipuu on oma tunteensa. Kesti kauan, ennen kuin osasin tunnustaa sen itselleni. Kun sen vihdoin tein, olo helpotti.
  3. Valitse sopiva tapa. Etsi itsellesi sopiva tapa mummoilla. Monet lapsiperheet tarvitsevat apua.
  4. Älä tuputa. Anna lapsien tulla luoksesi ja suhtaudu heihin avoimesti. Varamummolla ei ole kasvatus- tai opetusvastuuta, se tekee kohtaamisista ainutlaatuisia. 
  5. Elä hetkessä. Varamummona siihen on mahdollisuus! Äitinä usein on vähän huono omatunto, mutta varamummi saa vain nauttia joka hetkestä.

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 4/2017.

Miten pääsisin varamummoksi?

1. Kylämummoilua omaan tahtiin

Mannerheimin Lastensuojeluliiton kylämummit ja -vaarit ovat vapaaehtoisia. Mummit ja vaarit toimivat lasten kanssa muun muassa perhekahviloissa, päiväkodeissa, kerhoissa, kouluissa ja kirjastoissa.

Noin puolet heistä käy tapaamassa lapsia kerran viikossa, muut harvemmin tai useammin. Jokainen voi osallistua omien voimiensa ja elämäntilanteensa mukaan. Kylämummeille ja -vaareille järjestetään perehdytystä ja vertaistoimintaa.

Lisätietoa: mll.fi

2. Ala mummoksi napin painalluksella

Nappi Naapuri -nettipalvelussa voi tehdä aloitteita, keskustella ja tarjota tai pyytää apua. Se näyttää asiat ja palvelut, jotka löytyvät käyttäjän lähiympäristöstä.
Palvelu on maksuton, mutta siihen on kirjauduttava.

Uusimpana palveluna Nappi Naapuriin on tullut Varamummo-kategoria, jonka avulla voi etsiä varamummoa tai tarjota itseään mummoksi. Nappi Naapuri -palvelun kehittäjän Pauliina Seppälän mukaan muutamia hienoja varamummosuhteita on palvelun avulla jo luotu.

Lisätietoja: nappinaapuri.fi

70-vuotias Paula Koivuniemi elää juuri nyt elämänsä parasta aikaa. Jalka nousee vielä festarikeikoilla ja vapaa-ajalla. Lämmöllä Paula muistelee elämänsä miehiä.

Rauhallinen kahvila on yhtäkkiä täynnä elämää. Paula Koivuniemen käheä nauru täyttää tilan ja saa asiakkaiden päät kääntymään.

Näyttävä sisääntulo ei ole tarkoituksellista huomion hakemista. Paulan karisma vain sattuu olemaan isompi kuin meillä muilla. Tähdeksi ei tulla sattumalta.

Ulkoistettu stressi

Paulan seurassa on – kuten lähes aina ja kaikkialla – hänen avustajansa Laura Vuorinen. He täydentävät toisensa lauseita ja räjähtävät vähän väliä nauruun. Kaksikon suhde on tiivis. Laura on muuttanut asumaan samaan rappuun Paulan kanssa, ja heillä on kissa yhteishuoltajuudessa. Se viettää yöt Lauralla, ja tämä käy aamuisin päästämässä sen Paulan asuntoon.

– Olen antanut Lauralle aika paljon valtuuksia tehdä päätöksiä puolestani. On hyvä, että apuna on tuollainen ihminen, koska innostun kauhean nopeasti. Suostuisin liian moniin menoihin, sillä yllätyn aina iloisesti, että miten minua vielä tässä iässä pyydetään kivoihin juttuihin mukaan.

Lauran tehtävä on kaivaa kalenteri esiin ja sanoa, jos aikaa uusille esiintymisille ei ole. Välillä on pakko sanoa hienoillekin tarjouksille ei.

– Periaatteeni on, että teen kaiken hyvin. Kiireessä pitää puristaa itsestään liikaa, eikä se ole hyväksi. Sitten menee pari päivää levätessä.

"Viidenkympin jälkeen alkaa hieno elämä."

Paulan äänelle stressi on pahin vihollinen. Se vetää äänen tukkoon.

– Olen ulkoistanut stressin Lauralle, mutta ei hänenkään tarvitse tätä enää pitkään jaksaa. En minä näitä hommia enää seiskavitosena tee.

– Viimeksi se ikäraja oli 70 vuotta, Laura nauraa väliin.

Paras ikä

Helsingin Sanomien kuukausiliite teki vuonna 1991 ison artikkelin Paula Koivuniemen 25-vuotisjuhlakiertueelta. Jutussa silloin 44-vuotias Paula antoi ymmärtää, että ehkä tässä mennään uran viimeisiä vuosia. Yli neljännesvuosisata myöhemmin suosio ja esiintymiset jatkuvat yhä.

– Minua varmaan pelottivat tulevat 50-vuotispäivät. Ajattelin, ettei sen jälkeen voi tehdä enää mitään. Nyt osaan jo sanoa, että viidenkympin jälkeen alkaa hieno elämä. Ei tarvitse enää esittää tai yrittää tai näyttää mitään. Näytöt on siihen mennessä jo annettu – sen jälkeen voi vain nauttia.

Hankalinta ikävaihetta Paula eli kolmikymppisenä. Se oli angstista aikaa, eikä hän ollut sinut itsensä kanssa.

– 30 oli mielestäni niin iso lukema. Nyt voisin sanoa sille nuorelle Paulalle, että ota vaan iisisti, kyllä asiat helpottavat. Vaikka ei kai sitä voi kenellekään sanoa, se aika pitää vain elää läpi.

Paula tekee ehtiessään keikkoja palvelutaloissa. Niillä keikoilla hän näkee musiikin merkityksen.
Paula tekee ehtiessään keikkoja palvelutaloissa. Niillä keikoilla hän näkee musiikin merkityksen.

Seitsemänkymppinen Paula kuuluu niihin ihmisiin, joista paras ikä on se, jota juuri eletään.

– En todellakaan tunne itseäni vanhaksi. Vielä jalka nousee ja korkokenkä kulkee.

Viime vuosina Paula ei ole tehnyt perinteisiä lavakeikkoja, vaan kiertänyt kesäfestareita ison bändin kanssa. Muutos ei ollut helppo, ja Paula kertoo ikävöivänsä tanssilavojen tunnelmaa ja ihmisten tanssittamista.

Tanssipaikoilla artistilla on mahdollisuus jutella kuuntelijoiden kanssa, mutta festareiden yleisömassaan on mahdotonta saada samanlaista kontaktia.

– Kaikkein pelottavin paikka oli vuonna 2008 Seinäjoen Provinssirockissa. Jännitin takahuoneessa ihan kamalasti, että minut buuataan alas lavalta. Oli uskomatonta mennä esiintymään, kun jengi sittenkin hurrasi ja lauloi mukana.

Isojen konserttien vastapainoksi Paula on tehnyt paljon keikkoja palvelutaloissa, kun on muilta kiireiltään ehtinyt. Pyyntöjä tulee niin usein, ettei kaikkia pysty ottamaan vastaan. Näissä esiintymisissä Paula on nähnyt musiikin merkityksen.

– Kerran pitkään puhumattomana ollut mies alkoi esityksen aikana laulaa mukana. Olin ihan järkyttynyt siitä, mikä voima musiikilla on.

Laulajan ääni sortuu kesken puheen.

– Oi että, olen kauhean kova itkemään.

Nopea kyllästyjä

Vapaapäivinään Paula liikkuu paljon. Sauvakävelyä Paula on harrastanut jo vuosia, mutta nykyään hän hyppää yhä useammin polkupyörän selkään ja viilettää merenrantaan tai kohti Kauppatoria.

– Sauvakävely on mukavaa, mutta pyöräillessä näkee niin paljon enemmän. Suosittelen pyöräilyä kaikille. Se on hyvää liikuntaa, jos vaikka käveleminen väsyttää. Kori vain pyörän keulille ja menoksi. Ja kypärä päähän - se on ehdoton.

Paula on sitä ikäluokkaa, joka liikkui lapsena koko ajan.

– Hiihtämisessä olin hyvä. Minulla on ehkä vieläkin jossain palkintolusikoita. Juoksemisen lopetin, kun täytin 50. Sen jälkeen ei enää paljon kannata juoksennella.

Henkistä voimaa Paula hakee Olarin metsistä, jossa on päivisinkin hiljaista ja rauhallista.

– Olen käynyt siellä ainakin 15 vuotta. Kuljen aina vakireittiä, koska olen kova eksymään.

Paula rakastaa koiria. Kuvassa puistokaveri Saimi.
Paula rakastaa koiria. Kuvassa puistokaveri Saimi.

Perinteiset liikuntalajit ovat Paulan mieleen. Uusia lajeja hän voi kokeilla, mutta pitkäaikaista harrastajaa hänestä on vaikea saada.

– Olen hyvä kaikessa mitä aloitan, mutta yleensä ne vain loppuvat lyhyeen, kun kyllästyn. Kerran kävin hot joogassa, vaikka en ole kaikkein notkein ihminen. Se ei ollut minun juttuni. Mietin koko tunnin ajan, mistä ovesta pääsisin konttaamaan karkuun.

Muutama vuosi sitten Paula loukkasi olkapäänsä kaatuessaan, ja toinenkin olka rutisee ikävästi.

– Olkapäilläni ei tehdä enää mitään kuntosalilla, mutta kyllä niillä muuten pärjää loppuelämän. Ärsyttävää, kun muuten olen ihan terve. No, laulu luistaa ja sanat muistaa.

Paula on ollut pienestä pitäen intohimoinen penkkiurheilija. Se on lapsuudenkodin peruja, sillä isä vei Paulaa ja hänen sisaruksiaan kaikkiin mahdollisiin urheilutapahtumiin. Seinäjoen Pallon ja Seinäjoen Sisun katsomot tulivat jo varhain tutuiksi.

– Nyt Seinäjoen Jalkapalloklubi pärjää liigassa ja olen kova SJK-fani. Jalkapallo kiinnostaa muutenkin. Kävin Lauran kanssa katsomassa Suomi-Islanti-MM-karsintaottelun Islannissa. En tiedä mikä päähänpisto sekin oli.

Televisiosta Paula seuraa intohimoisesti tennistä.

– Vuoden kuluttua tarkoitukseni on lähteä katsomaan kaikki Grand Slam -kisat Eurooppaan, Amerikkaan ja Australiaan, jossa en ole koskaan käynyt.

Pulla ei imeydy

– Moni ihmettelee hoikkuuttani, mutta kyllä minä herkuttelenkin. Rakastan pullaa ja jäätelöä ja karkkeja. Ehkä liikun niin paljon, että energiaa kuluukin. Tai sitten pulla ei vain enää imeydy tässä iässä.

Esiintyvän artistin ulkonäköpaineet ovat Paulalle tuttuja.

– Olen aina ollut siitä tarkka, että vaatteet, kampaus ja meikit ovat kunnossa, kun menen ihmisten eteen. Hoikkuus on tietysti plussaa. Parikymmentä vuotta sitten olin vähän pyöreämpi, mutta pulska en ole ollut koskaan.

Korkokenkiä hän käyttää aina esiintyessään.

– Ihmiset tulevat välillä ihmettelemään, miten voin kävellä niin korkeilla koroilla. Vastaan, että minä juoksenkin näillä!

Keikkapäivänä Paula syö yleensä hiukan kanaa tai lihaa ja salaattia. Ne pitävät nälkää hyvin, sillä ennen esiintymistä hän ei enää voi syödä mitään. Arjessa ruokalistalla on paljon kalaa. Keikkamakkarat Paula on jättänyt väliin jo pitkään, vaikka tanssilavoilla niitä edelleen tarjoillaan.

"En osaa laittaa ruokaa, mutta minulla on ollut aina miehiä, jotka kokkaavat."

Paulan mielestä Helsinki on upea pyöräilykaupunki.
Paulan mielestä Helsinki on upea pyöräilykaupunki.

Alkoholia Paula käyttää harvoin, ja juo korkeintaan yhden oluen tai pari lasia samppanjaa.

– Festareiden takahuoneissa on tarjolla tosi hyviä ja terveellisiä ruokia, sillä moni muusikkokin on nykyään aikamoinen ruokahifistelijä. Olin aluksi festareilla monttu auki, että kylläpä poppareita hemmotellaan.

Takavuosina lavoilla ei välttämättä ollut lainkaan tarjoiluja artisteille. Kahvin ja pullan sai itse hakea kahviosta. Jos keikkajärjestäjät kysyvät toiveita takahuonetarjoiluista, Paula haluaa vain hedelmiä.

Paulan aamut alkavat aina kahvilla ja kaurapuurolla marjojen kera. Pakastimessa on oltava mustikoita ja vadelmia.

– Itse en osaa laittaa ruokaa, mutta minulla on ollut aina miehiä, jotka kokkaavat. Nykyään Laura laittaa ruokani.

Muistojen miehet

Paula katselee lempeästi vieressään istuvaa Lauraa.

– On hienoa, että lähelläni on tuollainen nuori ihminen. Hänen ajatuksensa ovat vähän erilaisia kuin vanhempien ihmisten.

Kiireisen artistin luottoystävien määrä on pieni, mutta yhteys tiivis.

– Ei ihmisiä tarvitse montaa olla. Eikä omia asioita tarvitse kertoa kaikille. Riittää, että yksikin tietää kaiken.

Paula on ollut kahdesti naimisissa. Ensimmäinen liitto Harri Lehden kanssa alkoi 1969, ja samana vuonna syntyi Toni. Keikoille Paula lähti kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen, vauva mukanaan.

– Olen aina pistänyt työn etusijalle, silloinkin kun olen ollut naimisissa. Miehillä ei ole ollut siihen paljon sanottavaa.

70-luvun puolivälissä päättyneen liiton jälkeen ehti vierähtää yli 20 vuotta ennen kuin Paula avioitui uudestaan. Liitto Hannu Hiltusen kanssa kesti vain kaksi vuotta.

Yksityiselämän ongelmat vaikuttavat myös työntekoon.

– Minulta lähtee silloin ääni. Kun näin on joskus käynyt, tilanteet ovat olleet kauheita. Keikalle on vain ollut pakko mennä. Ihmiset ovat katsoneet pää kallellaan, että mitä tuokin tuossa yrittää.

Paula vaikenee hetkeksi.

– Kaikenlaisissa tilanteissa tätäkin työtä on tullut tehtyä.

– Tunnistan todelliset ystäväni, Paula sanoo.
– Tunnistan todelliset ystäväni, Paula sanoo.

Julkinen elämä on vaikeuttanut Paulan seurustelusuhteita. Miehet ovat olleet arkoja lähestymään häntä, saati sitten seurustelemaan. Paula ymmärtää sen. Elämä julkisuudessa voi olla karua, jos siihen ei ole tottunut. Kaikki eivät halua asioitaan julkiseen myllyyn.

– En voi silti valittaa. Minulla on ollut hienoja miehiä elämässäni.

Paula on edelleen ystävä entisten aviomiesten ja monien miesystävienkin kanssa.

– En tunne menneistä minkäänlaista katkeruutta, vihasta puhumattakaan. Yhdessä eletty aika on ollut hienoa. Sitten se ei vain ole kestänyt. Joku miehistäni ei ehkä halua olla enää tekemisissä, mutta esimerkiksi Ilkka Kanervan kanssa olemme yhä hyviä kavereita.

Paula pyörittelee päätään ja hymyilee.

– Elämä on kuitenkin lyhyt. Ennemmin kannattaa olla kaveri.

5 Paulan hyvän mielen laulua

  1. Vesa-Matti Loiri: Lapin kesä. "Kappaleessa puhuttelevat Eino Leinon teksti ja Vesa-Matti Loirin tunteikas tulkinta."
  2. Olavi Virta: Sininen huvimaja. "Laulu tuo minulle mieleen lapsuuden ja kotitalon huvimajan."
  3. Topi Sorsakoski: Yksinäisyys. "Olavi Virran aikoinaan levyttämä kappale. Sorsakosken versiossa on myös maaginen tunnelma."
  4. Seppo Ruohonen: Kun jo saapuu yö. "Matin ja Tepon upea oopperalaulajaveli tulkitsee hienosti kappaleen operetista Kreivitär Mariza."
  5. Jari Sillanpää: Satulinna. "Ehdottomasti yksi parhaista kotimaisista iskelmistä."

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 4/2017.

Paula Koivuniemi

  • Syntynyt: Seinäjoella vuonna 1947.
  • Asuu: Helsingissä.
  • Perhe: Aikuinen poika. Ollut kahdesti naimisissa.
  • Työ: Levytysura alkoi 19-vuotiaana vuonna 1966. Julkaissut 25 albumia, joista viimeisin, Duetot, ilmestyi viime vuonna. Paulan levyjä on myyty puolisen miljoonaa kappaletta.
  • Motto: Tässä iässä pitää tehdä sitä, mitä osaa ja pystyy.