Kuvat
Harri Mäenpää

Ilomantsilalainen Aija Vilokkinen ei ole koskaan käynyt Suomen rajojen ulkopuolella. "Aika kuluu hyvin kotinurkilla", hän sanoo.

Olen aina asunut Ilomantsissa, hyvin lähellä Venäjän rajaa. Lapsuudenkodistani Putkivaarasta on kaksi kilometriä rajavyöhykkeelle, mutta siitä huolimatta minulla ei ole koskaan ollut hinkua matkustaa ulkomaille.

Nuorempana tosin haaveilin näkeväni Norjan tunturit ja kulleroniityt, joiden kuvia ihailin koulun maantiedon kirjasta. Nyt minulla on kulleroita omalla pihallani.

Olen lentänyt kerran Joensuusta Helsinkiin ja takaisin. Se oli mukavaa, mutta sittemmin lentokoneelle ei ole ollut tarvetta. Jos olisi Helsinkiin asiaa, niin menisimme autolla, sillä mieheni ei lähde julkisilla mihinkään.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ilomantsi on paratiisi, ainakin minulle. Täällä on oma rauha, välittömiä ja puheliaita ihmisiä ja suku kauniissa vaaramaisemissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mutta jos jonnekin on matka, niin täältä Suomineidon perspahkurasta on tosi hankala lähteä. Pitää ajaa sata kilometriä ennen kuin matka varsinaisesti edes alkaa. Tallinnan-risteilyn takia pitäisi ajaa tuhat kilometriä.

Jos jonnekin on matka, täältä Suomineidon perspahkurasta on tosi hankala lähteä.

Lähteminen matkalle toisi varmaan aikamoista stressiä. Miehenkin kanssa saattaisi tulla kinaa. Ehkä siinä on jonkinlaista pelkoakin siitä, ettei matka olekaan odotusten mukainen.

Harrastamme mieheni kanssa karjalaisen kyykän pelaamista. Kisamatkoilta olen tuonut kotiin mitalejakin, sillä olen B-sarjassa kaksinkertainen suomenmestari.

Toinen harrastuksemme on vanhat Mersut. Meillä on niitä kolme, joista tuorein on vuodelta 2003 ja vanhin mallia 1978. Joskus reissaamme eri puolille Suomea Mersu-tapahtumiin.

Suomen Mercedes-Benz -klubiin perustettiin pari vuotta sitten Pohjois-Karjalan jaos. Sen porukan kanssa kävimme viime syksynä Ylämyllyn automuseolla.

Välillä yövymmekin matkalla ja silloin hotellin pitää olla hyvä. Pikkuiseen koppiin emme tyydy, vaan nautimme sviitistä.

Kävimme vuonna 2017 työhaastattelussa Uudenkaupungin autotehtaalla. Oli lähellä, että olisimme muuttaneet sinne töihin. Yövyimme Ruissalon kylpylässä. Sviitin saunasta oli upea merinäköala ja ihailimme, kun Viking Line lipui kohti Ruotsia.

Tykkään istua nojatuolissa lukemassa tai katsomassa isännän kanssa toimintaelokuvia.

Koti on minulle turvapaikka. Tykkään istua nojatuolissa lukemassa tai katsomassa isännän kanssa toimintaelokuvia. Vanhassa omakotitalossa riittää ulkotöitä niin kesällä kuin talvellakin.

Ennen työpäivää jumppaan ja pyöräilen sitten töihin ukin vanhalla pyörällä. Olen kunnan toimistosihteeri. Arkistonhoito on päätoimeni, mutta olen myös vahtimestari ja työskentelen kunnan palvelupisteellä.

Vaikka pysyn tiiviisti Ilomantsissa, mielen matkoja teen mieluusti. Katson paljon matkailuohjelmia ja luen kirjoja, joissa matkustellaan.

Mielikuvamatkat ovat vieneet minut avaruuteen asti. Nasan Mars-mönkijä Perseverance laukaistiin Maasta viime vuoden heinäkuussa ja helmikuussa se laskeutui Marsiin. Mönkijän kyytiin sai hakea boarding passia, ja isäntä ilmoitti meidät netissä mukaan.

Kun mönkijä oli lähellä Marsia, Nasalta tuli viesti, että nyt saa tulostaa koneeseennousukortin. Aiomme matkustaa Marsiin seuraavankin mönkijän kyydissä.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 19/2021.

Eipä ole hinkua ollut, toki muutaman Tallinnan risteilyn maissakäyntineen ja yhden samanmoisen Riian risteilyn olen tehnyt, sekä muutama päivä Pärnussa ja viikon autoreissu Ruotsi-Norja. Muuten on riittänyt ja riittää edelleen tämä kotimaa, vaikka ei enää ole reissukaveriakaan. Parin - kolmen päivän bussimatkoja yöpymisineen toki voi tehdä yksinkin, tosin kaipaisin hotelleilta tarjouksia myös yksin matkaaville.  Voi myös lähteä vaikka järjestetylle ruskareissulle tms ryhmämatkalle.

Vierailija

sama täällä. kotimaa on kiinnostava. ja NG sarja Eurooppa ylhäältä kertoo enemmän kuin olis itse paikanpäällä käynyt. samoin on urheilukisojen laita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla