Aikuisten lasten 76-vuotias isä: ”Ihan periaatteesta en anna rahaa lapsilleni.”
”Minusta aikuiselle lapselle tekee hyvää, kun taloudelliset vastoinkäymiset iskevät päälle ja hän itse selättää ne”, sanoo ET-lehden lukija. Hänkin olisi silti valmis auttamaan lapsiaan, jos hätä olisi suuri.
”Ihan periaatteesta en anna rahaa lapsilleni.
Poikkeuksen tekisin, jos aikuinen lapseni olisi työttömyyden tai sairauden vuoksi todellisessa hädässä. Silloin apua heruisi. Silloinkaan en lahjoittaisi vaan lainaisin, ilman korkoja kuitenkin.
Periaatteeni tulee siitä, että minut on kasvatettu johtoajatuksella ’itse on täällä pärjättävä’. Vanhemmat antavat lähtöpotkun ja sen jälkeen olet omillasi.
Kohtuullisen hyvin minäkin olen pärjännyt. Väittäisin jopa, että näin kasvatettuna kestän pettymyksiä paremmin.
”Tekee hyvää, kun vastoinkäymiset iskevät päälle ja selättää ne.”
Mitä siitä tulisi, jos rahan avulla pyrkisin lasteni suosioon tai varjelisin heitä pahoilta päiviltä? Kasvattaisin vain epäkelpoja itsekkäitä aikuisia. Niitähän tässä maailmassa muutenkin riittää.
Minusta aikuiselle lapselle tekee hyvää, kun taloudelliset vastoinkäymiset iskevät päälle ja hän itse selättää ne. Se kasvattaa! Itsetunto vahvistuu ja elämännälkä kasvaa.
”Huomaan jakavani lapseni hyviin ja huonoihin rahankäyttäjiin.”
Lapseni ovat iältään 28–50-vuotiaita eli ikähaarukka on iso. Ei ole kuitenkaan mitään todistetta siitä, että ikä vaikuttaisi rahaa koskeviin mielipiteisiin.
Ajattelen jonkun kohdalla, että apua, miten tyhmästi taas teit, ja jonkun toisen kohdalla, että onpa hän järkevä. Huomaan siis jakavani lapseni hyviin ja huonoihin rahankäyttäjiin.
Kaikki lähtee kuitenkin omasta ajatuksestani. Olenko minäkään oikeassa? En todellakaan. Siksi pyrin olemaan hiljaa heidän tehdessään ratkaisujaan rahankäytön suhteen. Marmatan niistä vain vaimolleni.
”Onni on tullut henkisen hyvinvoinnin puolelta.”
Vanhemmiten olen tajunnut, että terveys on tärkein, sitten tulee raha. Rahalla ei saa terveyttä, mutta sillä saa turvallisuutta, esimerkiksi laadukkaampia terveyspalveluja.
Perheessäni onni on tullut henkisen hyvinvoinnin puolelta. Lasteni rakkaus minuun ei ole ollut vähäinen, vaikka en ole kaikkia heidän rahallisia tarpeitaan tyydyttänyt. Uskoisin jopa, että heiltä heltiäisi roponen minulle, jos sitä tarvitsisin.”
Mies, 76
Tämä on ote ET-lehdessä 5/2026 olleesta jutusta, jossa lukijat kertoivat, millaista taloudellista apua he antavat aikuisille lapsilleen. Tilaajana voit lukea jutun kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.
