Rakastava äiti, ihanaa. Kirjailija-lääkäri Nina Banerjee-Louhija tuntee myös toisenlaisen äidin.

Nina Banerjee-Louhija päästää lukijan Yhden päivän kuningatar -kirjassaan lukijan kotikulissien taakse, ilman katkeruutta. Kaksi vuotta sitten ilmestynyt kirja on yhä rehellisyydessään ajankohtainen, sillä Nina uskaltaa tunnustaa myös äitisuhteen, jonka kuvauksessa lämpö ja rakkaus eivät ylitsevuoda.

- Äiti oli sairas, vaikka en teekään kirjassa hänestä diagnoosia. Hänellä on jokin luonteenominaisuus, jota hän ei tunnistanut, mutta joka johti häntä, Nina sanoo.

Vuodet ovat tuoneet tyttärelle kuitenkin ymmärrystä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– En hyväksy äidissäni kaikkea, mutta yritän ymmärtää. Tunnen suurta lämpöä häntä kohtaan. Olen voinut tehdä elämässäni kaiken, mitä olen halunnut. Olen pystynyt torjumaan myös vihan, jota joskus tunsin häntä kohtaan. Viha ei johda mihinkään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Verevä ja kaunis nainen, sitä Ninan äiti Marjatta eläessään oli, ja täysissä voimissaan yli 90-vuotiaaksi. Mutta tyttären mukaan äiti ei kyennyt vilpittömästi nauttimaan arjesta ja ihmisistä ympärillään.

– On surullista, ettei hän ole uskaltanut rakastaa. Ehkä hän pelkäsi niin paljon epäonnistumista. Rakkauteenhan liittyy riskejä.

Kirja kertoo myös Ninasta, tyttärestä, joka on omassa päiväkirjassaan paljastanut, että ei voinut rakastaa äitiään. Olihan heillä hyviäkin aikoja: kesä Pariisissa ennen Ninan abiturienttivuotta ja muutama vuosi ennen äidin parin vuoden takaista dementoitumista.

Haastattelun lopuksi Nina kertoi maaliskuun alussa:

- Äiti pyysi ennen 90-vuotispäiväänsä, että minä kirjoittaisin hänestä kirjan. Kun Yhden päivän kuningatar tulee painosta, vien sen hänen yöpöydälleen.

Kohtalo päätti kuitenkin toisin.

- Kirjani tuli painosta 24.3.12 ja samana yönä, kello 23.55, äiti nukkui pois.

Artikkeli on julkaistu ET-lehdessä 6/12

Onnittelurunoja äidille

Millainen oli äitiyspakkaus?

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla