EI TULE TOISTA KUVATEKSTIÄ
EI TULE TOISTA KUVATEKSTIÄ
Ann halusi eläkekotiinsa kunnon keittiön ja ruokapöydän, johon mahtuu suurempikin seurue.
Ann halusi eläkekotiinsa kunnon keittiön ja ruokapöydän, johon mahtuu suurempikin seurue.

Ann Selin aloitti työelämän 15-vuotiaana ja eteni Suomen suurimman ammattiliiton johtajaksi. Hän maksoi menestyksestä terveydellään.

Ann Selinin, 60, kerrostalo-asunnon ovessa riippuu sydän, jossa lukee ”Do more of what makes you happy” – tee enemmän niitä asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi.

Sitä Ann ei ole koskaan oikein osannut. Työasiat ovat kiilanneet kaiken muun edelle. Aviomiestä ei löytynyt. Lapset jäivät hankkimatta. Kuntoa ei ehtinyt hoitaa. Haave laulajan ammatista jäi toteuttamatta.

Ann merkitsi vuosikaudet tunnollisesti kalentereihinsa aikaa liikunnalle, ystäville ja palautumiselle. Kun tunnit loppuivat kesken, hän pyyhki näitä siviilimenojaan kalentereista ja keskittyi siihen, missä hän on ollut hyvä pienestä pitäen: muiden ihmisten ongelmien ratkaisemiseen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Pullo, puukko ja poliisi

Ann kasvoi alkoholistikodissa. Kun isä ja toinen isoveli riehuivat kotona, Ann ja äiti yrittivät pysytellä pois nyrkkien ja joskus jopa puukkojen ulottuvilta. Annin tehtäväksi jäi soittaa poliisit paikalle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Äidistä ei ollut tekemään päätöksiä. Jouduin jo kymmenvuotiaana ottamaan vastuuta asioista, joiden ei pitäisi olla sen ikäisen vastuulla.

Vaikka kokemukset olivat rankkoja, ne opettivat yhden tulevan työuran keskeisimmistä taidoista.

– Asioihin pitää tarttua eikä jäädä vain sivustaseuraajaksi.

Kodin turvattomuutta tasoitti äidinisän sisar Olga, jonka luona Ann vietti paljon aikaa. Olga ompeli Annin vaatteet ja teki parhaat letit.

– Hyvä ruoka oli hänen erityinen tapansa osoittaa rakkautta ja välittämistä.

Asioihin pitää tarttua eikä jäädä sivustaseuraajaksi.

Toinen turvasatama oli nuorisotila Myllykerho, josta Ann löysi ystävät, soittokaverit ja ihastukset.

Koulussa Ann loisti musiikissa ja kielissä, mutta kukaan ei neuvonut, mitä sellaisilla lahjoilla voisi tehdä.

– Lukio ei minua kiinnostanut, mutta eipä siihen kannustettukaan.

Annin vakituiset työt alkoivat 1. kesäkuuta 1976 juoksutyttönä Liiketyöntekijäin Liitossa. Hän oli työelämään siirtyessään 15-vuotias.

Romanssi työpaikalla

Ystävät olivat varmoja, että ulospäin suuntautuneesta ja pidetystä Annista tulee perheenäiti jo nuorena. Vaan toisin kävi.

Ensimmäisessä työpaikassa kollega iski silmänsä nuoreen juoksutyttöön. Kolmekymppisen aikuisen miehen huomio imarteli Annia.

– Mies oli vilkas, seurallinen ja naisten mieleen. Hänellä oli kuitenkin perhe, jota hän ei halunnut jättää.

Ann oli seuraavat viisi vuotta toinen nainen, jota tavattiin vaivihkaa ja jonka kanssa ei suunniteltu yhteistä perhe-elämää. Kun Ann huomasi tulleensa raskaaksi, hän päätyi aborttiin.

– En halunnut yksinhuoltajaksi 20-vuotiaana. Kyllä sitä myöhemmin on miettinyt, pilasinko sillä päätökselläni kaiken. Siinäkö se mahdollisuuteni äitiyteen meni – sillä niinhän siinä lopulta kävi.

Siinäkö mahdollisuuteni äitiyteen meni?

Yksin eläminen ja lapsettomuus eivät olleet tietoisia valintoja. Ann sanoo olleensa aina avoin sille, että jostain löytyisi kumppani, jonka kanssa voisi perustaa perheen.

– Ehkä minulle jäi lapsuudenkodista sitoutumiskammoa, joka on vaikuttanut enemmän kuin tämä mukamastietoinen avoimuuteni. Vaikka vannoin, etten haksahda toiste varattuihin miehiin, heitä osui kohdalleni myöhemminkin.

Nuoruudensuhdettaan ja sen 12 vuoden ikäeroa Ann ei kuitenkaan ajattele hyväksikäyttönä – ei edes nykyisen metoo-keskustelun valossa. Kyseinen mies on edelleen hänen ystävänsä.

Suorittaja uupuu

Keväällä 1981 elämä näytti aurinkoiselta. Ann osti ensimmäisen oman asunnon ja tapasi ikäisensä Jarin. Tässä se on, hän ajatteli, elämäni rakkaus. Onnea kesti muutaman kuukauden. Ensin Annin äiti kuoli vain 50-vuotiaana, sitten Jari jätti hänet.

– En varsinaisesti surrut, mutta tainnutin itseni iltaisin syömällä. Painoni lähti hurjaan nousuun.

Töissä Ann oli entistä ahkerampi ja sai lisää vastuuta. Kun Maj-Len Remahlista alettiin kampanjoida vuonna 1986 Liiketyöntekijöiden uutta puheenjohtajaa, Ann oli kampanjatiimin avainhenkilöitä.

En surrut, mutta tainnutin itseni iltaisin syömällä.

Vaalitaistelusta tuli sukupuolten välinen taistelu, jonka tuloksena naisesta tuli merkittävän ammattiliiton vetäjä ensimmäistä kertaa ay-liikkeen historiassa. Annista puolestaan leivottiin liiton ensimmäinen nuorisosihteeri. Se oli näytön paikka.

– Laitoin tuulemaan. Kun olin suunnitellut ensimmäisen toimintavuoden, minulla oli arkipäivien lisäksi kiinni jo 24 viikonloppua. Olen ollut aina optimisti sen suhteen, mihin aikani riittää.

Kun näytöt oli annettu, Annin vastuulle tarjottiin liiton työsuojeluasioita. Ann otti tehtävät vastaan, etsi itselleen seuraajan nuorisosihteerin paikalle ja perehdytti hänet. Siirtymävaiheessa hänen niskoillaan olivat kahden ihmisen työt.

– Kun menin päivystykseen valittelemaan pitkittynyttä fluns­saani, lääkäri kuunteli aikansa ja ­kysyi, miten noin muuten jaksat? Minulla aukesivat silloin kaikki ­hanat.

Ann jäi uupumuksensa takia sairauslomalle vasta, kun esimies pakotti.

– Suoritin kuukauden sairausloman lukemalla työuupumuksesta, josta minun piti alkaa luennoida osana työsuojelukoulutusta. Sain aika paljon uskottavuutta, kun saatoin kertoa yleisölle omaa tarinaani uupumisesta. Luulin, että opin kerrasta, mutta ei se ihan niin mennyt.

Juoksutytön luokkaretki

Ann Selin nousi suomalaisten tietoisuuteen 42-vuotiaana, kun hänet valittiin palvelualojen ammattiliiton PAMin puheenjohtajaksi. PAM oli juuri yhdistynyt viidestä eri liitosta ja sillä oli yli 300 000 jäsentä.

Ann oli tehnyt 25 vuodessa satumaisen uran juoksutytöstä Suomen suurimman ammattiliiton johtajaksi. Hänellä oli sananvaltaa siihen, koska kaupat ovat auki, saako Lidlin työntekijä kuulua liittoon ja millaiset työsopimukset ovat säällisiä.

Tiukoissa neuvotteluissa tuore puheenjohtaja hyötyi lapsuudenkotinsa kokemuksista.

– Riitely on kuluttavaa eikä siitä seuraa yleensä mitään hyvää. Niinpä yritin löytää riitatilanteissakin ratkaisun ja kompromissin.

Suuren naisvaltaisen liiton synty muutti valtasuhteita myös ammattiliittojen kattojärjestön SAK:n sisällä. Rasvakourien, rahtaajien ja paperityöläisten tarpeiden ohella SAK:ssa alkoivat voimistua myös myyjien, siivoojien ja tarjoilijoiden toiveet. Kun SAK:n pitkäaikainen puheenjohtaja Lauri Ihalainen oli jäämässä eläkkeelle vuonna 2008, Ann oli yksi vahvimmista seuraajaehdokkaista.

Teollisuuden miehille nainen SAK:n johdossa oli kuitenkin liikaa. SAK:n mies- ja naisliitot olivat vaarassa ajautua niin hankalaan kiistaan, että Ann näki viisaammaksi vetäytyä kisasta.

Teollisuuden miehille nainen SAK:n johdossa oli liikaa.

Se päätös saattoi pelastaa Annin hengen. Ehdokasasettelun aikaan hän painoi jo 125 kiloa ja takana oli 30 vuotta laihdutusyrityksiä. Ylipaino alkoi vaatia veronsa: nivelet eivät kestäneet, portaikot näyttivät vuorenseinämiltä, lentokoneen turvavyöt kävivät lyhyiksi. Elämä kaventui.

– Työasioissa olin vahvoilla, mutta jos jouduin olemaan ihan vaan Ann, olin epävarma ja hukassa. Flirtti katosi elämästä. Olin töissä, menin kaupan kautta kotiin ja söin piilossa muiden katseilta.

Kun Ann syksyllä 2008 vetäytyi puheenjohtajakisasta, hän kertoi työterveyslääkärille haluavansa vatsalaukun ohitusleikkaukseen.

Miten simppeliä ja vaikeaa

Vatsalaukun ohitusleikkaus ei ole hokkuspokkustemppu, joka ratkaisee ylipaino-ongelman. Vain joka viides leikatuista saa pidettyä karisseet kilonsa pysyvästi poissa. Ann on yksi heistä.

– Kokenut kirurgi oli aluksi haluton leikkaamaan minua ja varoitti, miten vaikeaa kiireisen uraihmisen on syödä pieniä annoksia terveellistä ruokaa säännöllisesti.

Ann puolestaan tuskaili lääkärille, miten hän enää selviää työstään, jossa hän edustaa ravintolatyöntekijöitä ja saa toistuvasti eteensä heidän valmistamaansa ruokaa. Ruuasta kieltäytyminen tuntui loukkaukselta omia jäseniä kohtaan.

– Lääkäri ehdotti, että mitä jos kertoisit laihduttavasi. Miten elämä voi olla simppeliä, jos siitä osaa sellaista tehdä!

Leikkaus onnistui, ja Ann ryhtyi noudattamaan uusia elämäntapoja. Aamiainen ei jäänyt enää pelkkään kahviin, ja lennosta napatut sämpylät vaihtuivat kunnon lounaisiin. Terveysongelmat eivät kuitenkaan loppuneet.

Ann sai turistimatkalla Egyptissä salmonellan, joka tulkittiin ensin harmittomaksi turistiripuliksi. Diagnoosi tarkentui vasta, kun munuaiset olivat pettämässä ja Ann passitettiin tehohoitoon.

Syksyllä 2011 Ann meni kesken sopimuskierrosneuvotteluiden lääkäriin huimauksen vuoksi. Lääkäri laittoi hänet varmuuden vuoksi aivokuvaan, joka paljasti välitöntä leikkausta vaativan aivoverisuonen pullistaman.

Terveysongelmat eivät loppuneet.

Vaativa aivojen avoleikkaus onnistui. Ylipainosta ja kahdesta hengenvaarallisesta operaatiosta selviäminen olisi kannustanut varovaisempia hiljentämään vauhtia, mutta ei Annia. Hän lupautui demarien kuntavaaliehdokkaaksi ja opiskeli työn ohessa itselleen MBA-tutkinnon.

Vuonna 2015 Ann valittiin yli 20:ta miljoonaa palvelualan työntekijää edustavan UNI Global Unionin nelivuotiselle puheenjohtajakaudelle. Hän palkitsi itsensä ostamalla uuden kerrostaloasunnon, jonka hän suunnitteli ja sisusti mieleisekseen.

Seuraavan vuoden neuvottelu kilpailukykysopimuksesta eli kikystä vei Annin ajan siinä määrin, että kalenterista piti siirtää jopa seuraava mammografiakäynti. Kun Ann lopulta ehti mammografiaan, tulos oli tyrmäävä. Aggressiivinen rintasyöpä.

Alle vuosi muuton jälkeen Ann makasi sytostaattikuurin jäljiltä tuskaisena unelmakotinsa sohvalla eikä ollut varma, selviäisikö hän.

Vanha ja uusi Ann

Ann istuu mustavalkoisessa avokeittiössään ja katsoo 2010-lukuaan epäuskoisena: miten ihmeessä se kaikki mahtui vuosikymmeneen! Kun viimeinen annos sädehoitoa oli annettu keväällä 2017, häneltä pääsi itku syöpäklinikan aulassa.

– Se oli niin suuri helpotus.

Syöpähoitojen jälkeen Ann huomasi kuulostelevansa omaa jaksamistaan. Hän oli johtanut Suomen suurinta ammattiliittoa 16 vuotta. Kun puheenjohtajuus olisi seuraavan kerran katkolla, hän olisi 59-vuotias. Hän voisi hakea jatkokautta tai hyödyntää vanhan eläkesäännön suomaa mahdollisuutta jäädä 60-vuotiaana eläkkeelle.

– En löytänyt enää itsestäni sellaista uutta innostusta, jonka olin ennen löytänyt. Ilmoitin, etten ole enää käytettävissä.

Ann jäi eläkkeelle vajaa vuosi sitten. Yksi eläkepäivien tavoitteista oli nukkua pois parin vuosikymmenen univelat.

– Kadotin unenlahjani ryhdyttyäni PAMin puheenjohtajaksi. Toivoin, että alkaisin nukkua paremmin, kun stressi hellittää, mutta ikävä kyllä nukun edelleen vain kahden tunnin pätkissä.

Annia työllistävät vielä konsultointi ja muutama hallitusjäsenyys. Jos työt ja omat menot osuvat päällekkäin, Ann ei valitse automaattisesti työtä.

– Uskalsin jopa siirtää yhden työmenoni siviilielämäni takia. Entinen Ann ei olisi koskaan tehnyt niin.

Nukun edelleen vain kahden tunnin pätkissä.

Entinen Ann ei olisi myöskään kokannut, liikkunut, tehnyt käsitöitä tai kysellyt 11-vuotiaan kummitytön kuulumisia yhtä innokkaasti kuin tämä uusi. Saati suunnitellut sitä, pitäisikö nuorena kytenyt levyttämishaave sittenkin toteuttaa.

Ann kävelee liesituulettimen alle ja sytyttää tupakan.

– Olen kyllä yrittänyt lopettaa, mutta opin tupakoimaan jo kymmenvuotiaana.

Piintyneet tavat ovat kovia vastuksia.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 10/2021.

 

Ann selin

Syntynyt 1960 Helsingissä, jossa asuu edelleen.

Ammattiliitto PAMin pitkäaikainen ­puheenjohtaja, hallitusammattilainen, eläkepäiviin totuttelija.

Ei omaa perhettä, mutta tiivis yhteys veljen perheeseen.

Harrastuksia ovat musiikki, kokkaaminen, ulkoilu ja käsityöt.

Olas

Mitä on saanut naisvaltaisella alalla aikaan ?Pamilaiset tekevät surkealla palkalla myyjän ym palvelualan töitä,ja arvostus on lähellä nollaa.Palkalla ei todellakaan elä,mutta kituuttaa kyllä voi.
Pamissa ei ole minkäänlaista joukkovoimaa taistella jäsenien eduista,onhan se nähty vuosien mittaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla