Anne Murto tuli tunnetuksi johtaessaan omaa pr-yritystään Helsingissä 80- ja 90-luvuilla. Nykyään hän työskentelee Rukapalvelussa Kuusamossa.
Anne Murto tuli tunnetuksi johtaessaan omaa pr-yritystään Helsingissä 80- ja 90-luvuilla. Nykyään hän työskentelee Rukapalvelussa Kuusamossa.

Anne Murto on entinen seurapiirien lemmikki, josta on kuoriutunut ympäristöaktivisti. Vahva usko luonnonvoimiin lämmittää myös tyhjäksi käynyttä kotipesää.

Tie on pimeä ja polanteinen, mutta nainen painaa kaasua arkailematta. Välillä hän tukee Toyotan rattia vain reisillään, molemmat kädet ilmassa sanojen jatkeena: Ajoi soita, ajoi maita, ajoi aavoja ahoja... Yhteen ääneen auton kaiuttimista tulvivan Kalevala-äänikirjan kanssa.

Anne Murto on aika Louhi naiseksi. Muuttaa muotoaan, saarnaa ja säteilee, on yhtä aikaa rento ja reviiristään tarkka.

Vielä iltapäivällä hän piti puoliaan kaupungintalolla ja näpäytti istuvansa valtuustossa kuusamolaisten äänillä, ei matkailuyrittäjänä. Nyt hän hurvittelee kalevalaisena naisena, joka on ottanut elämästä opikseen.

– Onnellisuus ei tule kaiken saamisesta vaan siitä, että osaa olla kiitollinen.

Erityisen kiitollinen Anne on tästä maisemasta, ainutlaatuisen puhtaasta erämaasta, josta hänenkin leipänsä lähtee. Vaivojaan säästämättä hän sitä puhtautta myös puolustaa.

Juuri kaivostoiminnan uhka veti Anne Murron mukaan kunnallispolitiikkaan. Ja puolue, monen mielestä aika yllättävästi Vasemmistoliitto, valikoitui sen perusteella, kenen kanta kaivostoimintaan oli selkeimmin kielteinen.

Valtakunnan politiikkaankin Annea on kosiskeltu, mutta tässä kohtaa hän on yhden asian nainen: ei kulta-uraanikaivosta Kuusamoon. Niitäkin kyllä löytyy, jotka ottaisivat ilolla vastaan kaivostoiminnan synnyttämät työpaikat. Silläkin riskillä, että se vahingoittaisi tärkeintä elinkeinoa, matkailua.

– Jo yksi päästö riittää tuhoamaan luontokaupungin imagon.

Sydämen matkan päässä

Kuusamon vaakunnassa laukkaa poro verenpunaisella pohjalla. Sen voi nähdä symboloivan myös syrjäseudulle tyypillisiä pulmia: nuoret lähtevät – ongelmat jäävät.

Annen oma teini-ikäinen kuuluu lähtijöihin. Musikaalisesti lahjakas Katariina aloitti viime syksynä opinnot Kallion ilmaisutaidon lukiossa Helsingissä. Muutti pois kotoa samana ikäisenä kuin äitinsä aikoinaan, vain 15-vuotiaana.

Anne itse on repäissyt juurakkonsa irti monta kertaa, mutta vieläkin hän kokee, että oma lähtö Pohjanmaalta Espooseen, lapsenlikaksi ja iltakouluun, on rohkeinta mitä hän on tehnyt.

Murron nelilapsisessa työläisperheessä rahaa ei ollut hassattavaksi, mutta äidillä oli yllin kyllin tyylitajua, ja varsinkin esikoistytölle ommeltiin vaatteita muotilehdistä kopioitujen mallien mukaan. Tienviittana muotibisnekseen toimi myös Miss Farkku Suomen titteli ja palkintomatka Lontooseen.

Valkolakki Annelta jäi saamatta, mutta parikymppisenä myymäläpäällikkönä hänellä oli jo kymmeniä alaisia. Alta kolmikymppisenä oma firma ja vastuullaan parinkymmenen yrityksen markkinointi. Ja kasvot tiuhaan tahtiin seurapiiripalstoilla. Kaikki tämä hämärsi käsitystä näyttävän blondin tosiolemuksesta.

Päiväperhoa enemmän Anne Murto on aina ollut työmuurahainen, joka viilaa yksityiskohtia yötä myöten. Yllättääkseen – ja saadakseen asiakkaan kokemaan itsensä erityiseksi. Vieläkin.

Sama vimma sielussa

Kuusamo oli muinoin metsäsaamelaisten eteläisin kylä. Papit tuhosivat viimeisetkin noitarummut 1600-luvun lopulla, mutta vanhan seitapaikan viereen rakennetussa Pohjanseidassa, Annen toisessa olohuoneessa, taikapöly tarttuu helposti. Pelkin kynttilöin valaistussa salissa onkin järjestetty vaikka mitä kansainvälisiä seminaareja, konsertteja, häitä ja alusvaatenäytöksiä.

– Vähän aikaa sitten tuolla pihalla seisoi venäläinen toimittaja. Viipyili tunnista toiseen tähtitaivasta katsellen, hiljaisuutta kuunnellen ja sanoi: "Moskovassa pelkään joka päivä. Täällä en pelkää mitään."

Kuusamon luonto lumosi Annen heti, komearaaminen opas ei niinkään.

Annen ensimmäinen visiitti Kuusamoon, liki 30 vuotta sitten, liittyi paikallisen kylpylän markkinointiin. Tuolloin hän tapasi ensi kertaa myös tulevan miehensä Jouko Kämäräisen. Samassa veneessä, ihan kirjaimellisesti, istui myös Annen silloinen työpari Kirsti Paakkanen.

Kuusamon luonto lumosi Annen ensi silmäyksellä. Komearaaminen opas ei niinkään – ja tunne oli molemminpuolinen. Mutta vuosien saatossa, yhteisten työkuvioiden kautta Anne ja Jokke aistivat toisissaan saman tekemisen palon ja kunnianhimon.

– Luonnossa kaikki on harmoniassa. Menen sen mukana, annan tapahtua, Anne sanoo.
– Luonnossa kaikki on harmoniassa. Menen sen mukana, annan tapahtua, Anne sanoo.

Kuusamolaiseen viljelijäperheeseen syntynyt Jouko oli myös ehtinyt sen verran Etelä-Suomessa asustella ja meijerialan töitä tehdä, että tiesi kuuluvansa kotiseudulleen.

– Kun Jokke 80-luvulla käynnisteli yrityksensä toimintaa, hänellä oli vahva visio ja viisi moottorikelkkaa. Ne hän parkkeerasi Rukatunturin juurelle ja huuteli, että "ei tartte maksaa, jos ette tykkää..." Ja johan lähti liikeidea lentoon.

Lihavina vuosina Rukapalvelu työllisti toista sataa henkeä, ja vakioasiakkaina oli koko joukko kansainvälisiä suuryrityksiä. Ne ajat eivät ihan pian palaa, mutta "elämysten räätälöinti" jatkuu ja pistää niin Joken kuin Annenkin taipumaan moneen rooliin.

Pihkavoidetta hormoninäppyyn

Mutkan takaa koikkelehtii vastaan porotokka. Johtajauros lorottaa rastin hankeen ja tuijottaa tuimasti muutenkin.

– Menkää vaan rauhassa, olette olleet täällä ennen minua, Anne puhelee lempeästi.

Hetken päästä hän puhuu yhtä kannustavasti kännykkäänsä: "Varmasti saat ne hurmattua..." Puhelimen toisessa päässä on opas, joka ottaa pian vastaan Manchesterista ja Lontoosta tulevat suorat lennot. Erityisen ihastuneita britit ovat koiravaljakkoihin ja saunabussiin, josta pääsee kesken ajon kirmaamaan hankeen.

"Luonto on paras lääkäri."

Venäläiset matkailijat ovat vähentyneet, ukrainalaiset loppuneet kokonaan, mutta kiinalaisiin liittyy suuria toiveita. Anne jatkaa kohteliaisuusfraasien treenailua sitkeästi kaikilla valtakielillä.

Nyt Kuusamossa on vierähtänyt parikymmentä vuotta. Sinä aikana ovat muuttunut niin nainen kuin turistien toiveetkin. Moni janoaa luksusta, mutta yhä useampaan vetoaa askeettinen alkuperäisyys, myyteillä ja taruilla maustettu.

– Luonto on paras lääkäri, kiteyttää Anne ja hehkuttaa jo heinäkuisia Kansanparannuspäiviä, jonne on tulossa asiantuntijoita Italiasta saakka.

Pihkavoidetta hän osaa valmistaa nuotiolla itsekin ja kehuu sen tepsivän niin haavoihin kuin hormoninäppyihin.

Anne ammentaa voimakirjoistaan myös turistien iloksi ja ihmeeksi. – Suomessa on maailman suurin kansanrunousarkisto. Sieltä löytyy 35 000 hyvinvointiin liittyvää loitsua.
Anne ammentaa voimakirjoistaan myös turistien iloksi ja ihmeeksi. – Suomessa on maailman suurin kansanrunousarkisto. Sieltä löytyy 35 000 hyvinvointiin liittyvää loitsua.

Rajan takana Vienan Karjalassa Anne on käynyt viisastumassa jo toistakymmentä vuotta. Vähän aikaa sitten hän johdatti Kalevalan syntysijoille joukon haltioituneita italialaisia, kirjaimellisesti kanteleiden tahtiin.

– Paanajärvellä on vielä jäljellä jokunen Lönnrotille laulaneen Vasili Kieleväisen jälkeläinen. Jos heiltä lähdön hetkellä kysyy, mitä voisi tuoda seuraavalla kerralla, vastaus on aina sama. Tuo itsesi takaisin – terveenä. Voiko toiselle sen kauniimmin sanoa!

Vain taivas on rajana myös Annen juuri perustaman hyvinvointiyrityksen suunnitelmissa. Mainittakoon idea, jossa vaikeasti nettiriippuvaisia lapsia tuotaisiin Aasiasta vieroitushoitoon, luonnon helmaan.

Auto pysähtyy Rukan huipulle, kello lähestyy puolta yötä. Kynttiläkuuset kyyristelevät tykkylumen alla kuin maahiset. Täällä on helppo uskoa, että metsä on meidän kaikkien perimässä.

– Elämä on laaja ja lavea, paljon enemmän kuin mitä näemme. Eikä tässä ole kyse mistään salatieteistä eikä hörhöilystä, vaan sukupolvelta toiselle siirtyneestä viisaudesta.

Ihmeistä kiinni

Aamu valkenee hiipimällä.

– Näissä seurapiireissä tärkeintä ovat lämpimät kengät, Anne sanoo tarpoessaan Myllykoskelle johtavaa polkua. Ja pitää seuraavassa hetkessä pikku esitelmän neidonkengästä, orkideaa muistuttavasta kukkaharvinaisuudesta.

Lähestyvä pauhu kertoo toisenlaisesta ihmeestä: Kitkajoen vesi on yhä juomakelpoista. Kosken rannalla Anne siteeraa ihailemaansa Reino Rinnettä, joka jo 50-luvulla herätti Kuusamon koskiensuojeluun: Älkää upottako likaisia käsiänne tähän jumalaiseen veteen.

Suotta ei Kuusamo ole julistautunut Pohjolan luontopääkaupungiksi.
Suotta ei Kuusamo ole julistautunut Pohjolan luontopääkaupungiksi.

Pitsimäisellä jäälohkareella hyppelee koskikara, lipereiltä näyttävän rintalaikun takia myös vesipapiksi kutsuttu. Annen Kuusamon-vuosiin onkin mahtunut monenlaista epistolaa, uusperheen iloja ja paineita. Ja kullanarvoisia ihmisiä, joiden antama tuki on tekoja, ei pelkkiä sanoja.

Suosikkikahvilassaan, Petäjälammen Herkussa, Anne tapaa yhden vanhimmista täkäläistä ystävistään, Kortesalmen Maritan, jolla on nytkin takataskussaan hyvä tarjous:

– Haluatko ladun? Voin käydä tekemässä uudella latukoneellani.

– Tämmöistä on meininki täällä, kiittelee Anne.

Mutta poiskin pitää välillä päästä.

– Työn takia olemme Joken kanssa niin paljon yhdessä, että lomat osaamme viettää myös erikseen. Muutenkin mennään vapaalla tyylillä, toiseen takertumatta.

"En ole koskaan kuullut järven jään paukkuvan ja mylvivän sillä tavalla."

Ikävän ja karaoken ääniä

Valkea kotitalo seisoo Kuusamojärven rannalla. Saman hiekkatien vartta kaunistaa myös pari harvinaista puutaloa, jotka jäivät Lapin sodassa polttamatta. Kirkon arvokkaat kellot löytyivät vasta 50-luvun lopulla, saksalaisten sotilaiden hautausmaalle piilotettuina, saksalaisturistin antaman vinkin perustella.

Oman järven joutsenista Anne puhuu kuin perheenjäsenistään – ja veden henkikin on hänelle tuttu.

– Viime syksynä järvi jäätyi peilikirkkaaksi, ja kun en yöllä saanut unta, lähdin koiramme Tatun kanssa jäälle kävelemään. Siihen olen tottunut, että täällä tulee yhdessä yössä niin kesä, syksy kuin talvikin, mutta en ole koskaan ennen kuullut järven jään paukkuvan ja mylvivän sillä tavalla – alkukantaista ikäväänsä, kuvailee Anne. Ja myöntää, että tyhjään pesään vasta totutellaan.

– Runonlaulanta oli oman aikansa karaokea, vitsailee Anne puolisonsa Jokke Kämäräisen isännöimässä baarissa.
– Runonlaulanta oli oman aikansa karaokea, vitsailee Anne puolisonsa Jokke Kämäräisen isännöimässä baarissa.

Laskettelurinteiden alapuolella levittäytyvässä Rukankylässä on ihan toinen meininki. Varsinkin karaokebaari Zonessa, joka on auki vuoden jokaisena päivänä aamuneljään.

Monena yönä isäntänä häärii toimitusjohtaja Kämäräinen itse.

– Mahtavaa vastapainoa kaikelle muulle, mies kuittaa valoisaan tyyliinsä.

Zonen hirsipöydät on tehty varta vasten tanssittaviksi, mutta eilen ne olivat kovilla, kun Teleks-yhtye pani vauhtia hiihtokansaan. Nyt Jokke tarttuu mikkiin ja Teleksin hittiin Siivet. Kertoo juuri laulaneensa sitä myös tyttärelleen – puhelimessa.

"Jokainen laittaa siivet selkäänsä, sen kaiken mitä niistä on jäljellä, niin sydän vähitellen arpeutuu... Se ainoo joka on mun mielessä, se olet sinä, ei kukaan muu."

 

Artikkeli on alun perin julkaistu ET-lehden numerossa 3/2015.

Anne Murto

Syntynyt 1959 Lehtimäellä, Etelä-Pohjanmaalla. Asuu Kuusamojärven rannalla.

Työskentelee Rukapalvelussa, erikoisalueena hyvinvointi- ja kulttuurimatkat. Kaupunginvaltuutettu. Tuli tunnetuksi johtaessaan omaa pr-yritystä Helsingissä 1982–1995.

Perhe Avopuoliso, yrittäjä Jouko Kämäräinen. Yhteinen tytär Katariina,16. Kolme jo aikuista tytärtä miehen aiemmista liitoista.

Harrastaa Lukemista ja luonnossa liikkumista australianterrieri Tatun kanssa.