Arja Saijonmaa, 72: ”Katso itseäsi kuin vierasta sikaa”

Arja Saijonmaa on ollut esiintyvä taiteilija 1960-luvulta lähtien. Hän on onnistunut yhdistämään ainutlaatuisella tavalla roolin suomalaisuuden tulkkina kosmopoliittiin elämään Tukholmassa ja Pariisissa.   

– Kun minä lähdin 1970-luvulla Míkis Theodorákiksen kanssa ulkomaille, maailma oli ihan toisenlainen. Jos halusin soittaa Pariisiin, kaukopuhelu piti tilata erikseen. Uskomattoman lyhyessä ajassa tiedonvälitys on mullistunut täysin. Nykyään ei ole enää ihmeitten ihme, jos Arja lähtee Mikiksen kanssa maailmanympärimatkalle. Nythän kaikki kiertävät maailmaa hullun lailla!

Míkis Theodorákis ja Arja Saijonmaa. Kuva Timo Hämäläinen

Ulkomailla vietetyistä vuosista huolimatta Arja painottaa omien juurien merkitystä. 

– Minusta aina sanotaan, että olen kansainvälinen tähti. Minä taas olen sitä mieltä, että joka ainoa iikka tällä pallolla tulee jostakin. Se paikka voi olla pienempi tai suurempi, mutta jostain paikallisesta yhteisöstä me kaikki tulemme. Kun ponnistamme ylpeästi juuriltamme, voimme luontevasti olla osa kansainvälistä perhekuntaa.  

Arjan mukaan suomalaisilla ovat pullat hienosti uunissa.

– Meitä kunnioitetaan ja pidetään ehkä vähän eksoottisina, mutta siitä on hyvä lähteä. Meillä on ehkä kollektiivinen huono itsetunto, mutta niin on monella muullakin kansalla – eikä sitä tarvitse peitellä. Se on inhimillistä. Kaikki aina vertaavat itseään toisiin, mutta se on turhaa. Pitää vain olla pönäkästi oma itsensä.

Arja Saijonmaa Helsingin Musiikkitalossa. Kuva Fanni Oksanen

Kulttuurilähettiläs

– Suomi on ollut mukanani lavalla aina, koko urani ajan. Olen Suomessa syntynyt ja suomalaisen kasvatuksen saanut, joten suomalaisuus on syvällä geeneissäni. Elämänkokemus ja itsensä kehittäminen kertovat sitten millainen artisti haluat olla. Taiteilija ammentaa aina juuristaan ja omasta olemuksestaan. Se on se luovuuden lähde. Sieltä tulevat ideat taiteeseen, jos haluat olla itsellesi rehellinen.

Aina sitä ei ole ymmärretty. Arvostelua ovat saaneet niin liian populäärinä pidetyt kappalevalinnat kuin saunasta kirjoittaminenkin.

– Olen ollut tekemisissäni edellä aikaa, ja Suomessa on jääty ihmettelemään, että mitä se nyt tekee. Pitääkö noita tangonrenkutuksia nyt mennä esittämään hienoille ruotsalaisille? Olisi nyt laulanut edes Sarmantoa tai Sibeliusta. Ja mitä sitä nyt mennä saunasta kirjoittamaan, eihän sitä kukaan järkevä tee. Tule tänne kylpemään äläkä kirjoita. Ei saunasta pidä kirjoittaa, se pitää kokea! Tällaisia reaktiot ovat olleet vähän kaikesta mitä olen tehnyt.

Arja epäilee, että moni hänen projekteistaan olisi jäänyt tekemättä, jos hän ei olisi lähtenyt rohkeasti maailmalle. 

– Asiat ovat löytyneet, kun olen peilannut itseäni ja kulttuuriani Suomen rajojen ulkopuolella. Terveellinen etäisyys on tärkeää sekä kansallisella että henkilökohtaisella tasolla. Minusta sanonnassa "katso itseäsi kuin vierasta sikaa" on erittäin tarpeellinen opetus. On hyvä katsoa omaa kulttuuria ulkoapäin, neutraalisti.

Muistojen talo

Arjalla on lokakuussa kaksi konserttia Suomessa. Niistä toinen on erityisen merkityksellinen.

– Helsingin konsertti on Finlandia-talossa. Halusin ehdottomasti sinne esiintymään, sillä rakastan sitä taloa. Se on tunteenomainen paikka, johon liittyy paljon arvokkaita muistoja. Olen esiintynyt siellä vuosien varrella useita kertoja, esimerkiksi presidentti Kekkoselle ja Koivistoille. Pidän tärkeänä, että oma Suomi 100 -juhlakonserttini on juuri  Finlandia-talossa.

Konserttien ohjelmisto on kattava läpileikkaus Arjan pitkältä uralta. Mukana on kuitenkin myös uutta musiikkia ja uusia sovituksia. 

– Kun vein suomalaiset laulut ulkomaille, löysin vihdoin suomalaisen laulun itsestäni. Nyt nuo kappaleet ovat minun ominta materiaaliani. Tulen esittämään kaikki klassikot, kuten Rakastan elämää, Kotkan ruusu ja Partisaanivalssi. Ne ovat Suomen kansan rakastamaa perusmateriaalia, joissa on upea melodia ja hienot tekstit – eikä noita lauluja enää esitä kukaan muu kuin minä! 

Konsertissa kuullaan luonnollisesti myös Míkis Theodorákiksen musiikkia sekä Miten voin kyllin kiittää -kappaleen tekijää Violetta Parraa. Arja toi Parran musiikin aikanaan Suomeen levyttämällä hänen kappaleitaan Pentti Saaritsan suomennoksina.

– Suomi 100 -hengessä tarkastelen, että mitä kaikkea olenkaan tehnytkään. Esitys on hyvin ajan hermolla ja kertoo mitä olen ollut, mitä olen ja mitä tulen olemaan.

Ystävän laulu, Arja Saijonmaa -konsertit 10.10. Joensuun Carelia-salissa ja 13.10. Finlandia-talossa