Kuopion entinen piispa kannustaa huomaamaan heidät, joiden joulu on vastoin tahtoa yksinäinen.

Joulu on monelle niin vahvasti perhejuhla, että joskus liikaakin käperrymme sisäänpäin. Wille Riekkinen haluaisi joulumielen rohkaisevan meitä yhteisöllisyyteen.

– Hyvää joulua voi toivottaa kenelle vaan, naapurillekin. Ja toivottavasti ehtisimme ainakin soitella yksinäistä joulua viettäville, muillekin kuin sukulaisille.

Yksin oleminen voi joulun aikaan tuntua erityisen vaikealta. Riekkinen muistuttaa, että kirkoissa järjestettäviin tilaisuuksiin kaikki ovat tervetulleita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Yksinäisyys ei ole ikään sidottua. Olen itsekin vielä työelämässä ollessani viettänyt muutaman yksinäisen joulun. Kyllä se raskaalta tuntui. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aina yksinäisyys ei kuitenkaan ole mörkö. 

– Voi olla otollistakin itsekseen mietiskellä joulun sanomaa elävästä Kristuksesta. Hengellisyys on osa ihmistä; olemme muutakin kuin kemikaaleja ja vettä. 

Toiveena joulurauha

Historiallisesti joulun vietto on tuoreempaa perua kuin pääsiäinen. Alkukristityt viettivät Jeesuksen ylösnousemuksen juhlaa joka viikko. 

Joulu tuli mukaan kuvaan vasta 300-luvulla jKr., kun kristinuskosta Konstantinuksen aikana tuli valtionuskonto.  Sen ajankohdaksi valikoitui vuoden pimein päivä, josta lähdetään kohti valoa. Jo ennen kristinuskoa tuolloin oli vietetty voittamattoman auringon juhlaa ja samoihin aikoihin myös toista, Saturnalia-juhlaa.

– Joulusta on ajan myötä tullut yksi pääjuhlistamme. Pimeimmän vuodenajan juhla tuottaa iloa ja toivottavasti myös rauhaa, niin perheissä kuin kotimaassa ja maailmassa, Riekkinen sanoo. 

– Toivon, että perheriidoilta ja väkivallalta vältyttäisiin ja että joulua vietettäisiin lasten rakennukseksi, ei välttämättä aina lasten ehdoilla.

Riekkisten jouluun kuuluu leppoisaa yhdessäoloa perheen kesken. Joku seurueen lapsista lukee jouluevankeliumin ja ainakin Enkeli taivaan ja Maa on niin kaunis lauletaan yhdessä. 

Kun aattoillan touhut hiljenevät, emerituspiispa vetäytyy viimeiseksi saunan lauteille hikoilemaan autuaasti. 

Jouluaamuna odottaa joulukirkko. Helsinkiläistyneellä Riekkisellä on tapana käydä vaihtelun vuoksi kirkoissa eri puolilla kaupunkia.

Hyvä vanhuus kuuluu jokaiselle

Suuret ikäluokat ovat valtaosin siirtyneet eläkepäiville, edessä ovat vanhuusvuodet. Mitä vuonna 1946 syntynyt Riekkinen ajattelee vanhenemisesta?

– Hyvä vanhuus pitäisi turvata jokaiselle. Meidän jokaisen on voitava suhtautua levollisesti vanhuuteen. Osataankohan esimerkiksi politiikassa arvostaa näitä ikäpolvia, jotka ovat nostaneet Suomen kukoistukseen? 

Eläkkeelle Wille Riekkinen siirtyi vuonna 2012. Millaisia oivalluksia uusi elämäntilanne on synnyttänyt?

– Koetan elää päivän kerrallaan, seurata aikaa ja nähdä ympärilläni olevat onnelliset asiat. Suurta onnea koen esimerkiksi tästä itsenäisestä satavuotiaasta Suomesta.

Vielä kauempaa historiasta kumpuaa toinen suuri ilonaihe. Uskonpuhdistus 500 vuotta sitten avasi mahdollisuuden kansalle tutkia itsenäisesti Raamattua. Lukutaito levisi ja sen myös kansansivistys karttui.

Riekkisen eläkepäiviin on liittynyt myös pohdiskelua elämän tarkoituksesta ja omasta osasta sukupolvien ketjussa. Vaikka ikää kertyy, inhimillinen keskeneräisyys ei häviä. 

– Jumala on luonut meihin taipumuksen pahaan ja taipumuksen hyvään. Tuota taipumusta pahaan ei juuri kannata ruokkia, se kyllä pitää puolensa. Sen sijaan taipumusta hyvään kannattaa vaalia, hyvillä sanoilla ja teoilla, Raamattua tutkien ja joskus kriittisestikin arvioiden, Riekkinen pohtii. 

Mooseksen rukous eli psalmi 90 on Riekkiselle tärkeä. Siinä sanotaan muun muassa: ”Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.”

Maailman hätä on yhteinen

Wille Riekkisen toive alkavalle uudelle vuodelle on, että ihmisten katse yltäisi myös kauemmaksi kuin itseen ja lähimpiin.

– Toivon, että olemme valmiita lieventämään maailman kärsimystä ja hätää niin sanoin kuin teoinkin. Ettemme tuijottaisi ihmisen arvoon, asenteisiin, ihonväriin, taitoihin tai taipumuksiin, vaan näkisimme ihmisen jokaisessa.

Emerituspiispa kertoo usein lainaavansa Vanhan Testamentin Miikan kirjan kohtaa, jossa sanotaan:
”Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.” 
 

Vierailija

Minulla ei ole pahaa sanaa sanottavana emerituspiispasta. Hän sai varmaan paljon avunpyyntöjä aikoinaan. Voiko edes kaikkien toiveita täyttää.

Tänään puhutteli kukkakaupassa toivomus "Anna joulukukka yksinäiselle vanhukselle". Kyynisesti voisi ajatella, että kyseessä on kaupallinen kikka menekin lisäämiseksi. Ostin kuitenkin kukan toimitettavaksi henkilölle, joka ei ehkä saisi kukkatervehdystä. Vaatimaton teko, mutta jospa vastaanottajalle olisi siitä rippunen iloa.

Monena vuonna kaupoissa on ollut joulupuu-lahjakeräys. Tuntemattomalle lapselle tai vanhukselle voi ostaa lahjan. Luultavasti joku täälläkin tietää näistä lahjoitustavoista ja on jo osallistunut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla