Railin ja työkavereiden mielestä puhelinmyyjän työ oli niin merkitykselliseltä, että sitä on vieläkin usein ikävä.
Varmaan ihan hirveän raskas ammatti. Miten sellaista jaksaa?
Sitä Raili Lajuselta, 80, on kysytty monta kertaa, kun hän on kertonut ammatistaan. Raili on entinen puhelinmyyjä.
– Oikaistaanpa nyt: puhelinmyyjän työ ei ole raskasta vaan hirveän hauskaa. Viihdyin työssäni niin hyvin, että tein sitä 23 vuotta, Raili sanoo.
”Kukaan ei lyönyt luuria korvaani”
– Sinä aikana kukaan ei lyönyt luuria korvaani. Ehkä olin niin ystävällinen. Ikävöin työtäni vieläkin. Moni porukastamme ikävöi.
Porukalla Raili tarkoittaa entisiä työkavereitaan. Vakiporukkaan kuuluu nykyään kuusi ihmistä.
He ovat työskennelleet lehtimyyjinä yhtä aikaa, samassa työpaikassa, useimmat 1990-luvulta asti. Vuosia he istuivat toimistolla vierekkäin ja soittelivat asiakkaille lankapuhelimella.
– Vähän kisailimmekin. Että kuka myy eniten. Kisailu oli mahdottoman hauskaa.
”Tärkeämpää on kyky kuunnella. Ilman sitä ei pärjää missään.”
Porukka voitti monet firmansa myyntikisat ja reissasi yhdessä palkintomatkoille ulkomaille. Raili valittiin Vuoden lehtimyyjäksi kaksi kertaa peräkkäin.
Kun entiset lehtimyyjät nykyään tapaavat, he tekevät sitä, minkä osaavat erityisen hyvin: puhuvat.
– Meitä yhdistää valtava puheliaisuus. Pystymme juttelemaan avoimesti vaikeistakin asioista. Vielä tärkeämpää on kyky kuunnella. Ilman sitä ei pärjää missään, Raili sanoo.
”Porotilan emäntä kutsui minut kylään ja hilloja poimimaan.”
Tavatessa on tapana muistella vanhoja työpuheluita. Raili muistaa esimerkiksi naisen, joka vastasi puhelimeensa sairaalasta.
Nainen sanoi, että ei tilaa lehteä, koska on parhaillaan syöpähoidoissa, mutta pyysi soittamaan puolen vuoden kuluttua uudelleen. Raili soitti. Nainen ilahtui. Hän oli parantunut ja tilasi lehden.
Kerran Raili soitti numeroon Ranualle. Puhelimeen vastasi porotilan emäntä.
– Puhelun aikana ystävystyimme. Emäntä kutsui minut kylään ja hilloja poimimaan. Kyläilin hänen luonaan kymmenen kertaa.
”Työssäni huomasin, miten yksinäinen moni on.”
Hymyn pitää kuulua äänestä. Ihmistä pitää arvostaa, olla kiinnostunut hänestä, vilpittömästi. Niillä ohjeilla puhelinmyyjänä pärjää.
– Työssäni huomasin, miten yksinäinen moni on. Soittoni oli monelle päivän ainut juttelu. Se teki työstäni tärkeää.
Ilmoittaudu mukaan!
Onko sinulla työkavereiden porukka, joka tapaa säännöllisesti vielä eläkkeelläkin?
Ilmoita teidät mukaan juttusarjaan sähköpostilla: et-lehti@sanoma.com. Kirjoita viestin aiheeksi Töiden jälkeen. Muista liittää mukaan puhelinnumerosi, jotta voimme ottaa sinuun yhteyttä.
