Aviokriisin uhatessa Eppu Nuotio, 55, on laatinut pelastusrenkaaksi hyvien asioiden listoja. Nyt kun lapset ovat muuttaneet kotoa, Eppu ja puoliso Kurt treffailevat toisiaan Berliinissä. Minun numeroni -juttusarjassa tuttu kasvo kertoo elämänsä tärkeistä numeroista.

32 yhteistä vuotta

Olemme mieheni Kurtin kanssa olleet yhdessä 32 vuotta. Sitä ei olisi kukaan alussa uskonut. Meillä on iso ikäero, ja minua varoiteltiin Kurresta, että hänellä on naisia ja historiaa.

Kaikki olisi voinut mennä päin mäntyä, mutta olemme olleet kauhean onnellisia. Toki olemme myös kyllästyneet toisiimme ja käyneet avioeron partaalla. Vaikeina hetkinä olemme joskus kirjoittaneet listoja asioista, jotka ovat hyvin, muutettavissa tai sietämättömiä. Silloin huomasimme, että on enemmän asioita, jotka ovat hyvin.

”Yhteen aikaan Kurre hoki, että kaikki on päin persettä. Silloin teetin hänelle pyllynmuotoisen kaapin.”

Minä olen ratkaisukeskeinen. Kurre taas on hyvin dramaattinen. Yhteen aikaan hän hoki jatkuvasti, että kaikki on päin persettä. Silloin teetin hänelle pyllynmuotoisen kaapin, jossa on vetolaatikot pakaroiden kohdalla. Sieltä hän voi sitten etsiskellä asioita.

Aikanaan emme juuri ehtineet treffailla, perhearki alkoi heti. Nyt kun lapset ovat aikuistuneet, treffailemme täällä Berliinissä. Se käy hyvin näinkin päin.

2 syntymää

Minusta tuli äiti 24-vuotiaana. Samaan aikaan synnyin itse kirjailijaksi. Molemmat syntymät olivat minulle ratkaisevia. Synnytyksessä ponnistin luultavasti jotkin ruuvit löysälle, sillä hurja itsesensuurini hävisi ja kirjoitin ensimmäiset kirjakäsikirjoitukseni äitiyslomalla. Kustannussopimuksen saaminen vei kaksi vuotta. En välittänyt hylkäyskirjeistä, jatkoin vain. Se opetti kirjailijan työhön, joka on korjaamista ja taas kerran korjaamista.

”Olen ottanut takaisin sen, mitä lapsuudestani jäi puuttumaan.”

5 lasta

Kun aloin seurustella Kurren kanssa, kuvioihin tulivat heti hänen kaksi poikaansa, ja pian saimme kolme yhteistä lasta. Tämä iso meluisa perhe poika- ja tyttöystävineen on hyvin omalaatuinen, ja olemme viettäneet yhdessä ihania jouluja, juhannuksia ja uusiavuosia. Rakastan juhlien järjestämistä ja olen kerta kaikkiaan ottanut takaisin sen, mitä lapsuudestani jäi puuttumaan. Äidin sairastelun takia meillä oli harvoin juhlia. Elämään liittyi aina tietoisuus siitä, ettei äiti ole kunnossa.

2 kuolemaa

Molemmat vanhempani kuolivat 18 vuotta sitten, 51 päivän välein. Äidillä oli maksa- ja haimasyöpä. Isä taas kuoli täysin yllättäen, päivääkään sairastamatta, aortan repeämään. Silloin tajusin elämänkaaren: minun takanani ei seiso enää ketään. Siskon ja veljen kanssa olemme nyt perheen vanhimmat.

”Minun tehtäväni on tehdä omasta elämästäni mukava.”

Vanhempien menettäminen kuuluu elämän suuriin merkkipaaluihin. Kun sen jälkeen käy läpi heidän tavaroitaan, se on samalla oman lapsuuden läpikäymistä. Aikuisuuteen ja omaksi itseksi kasvamiseen liittyy se, ettei loputtomasti syytä muita siitä, että on semmoinen ja tämmöinen. Aikuisella on vapaus valita toisin.

Eräs ihana psykologi sanoi kerran, että meillä kaikilla on tietynlainen tähtitaivas. Se pysyy paikallaan, mutta voin itse liikkua valoisampien tähtien kohdalle. Se on ollut käänteentekevä ajatus. Minun tehtäväni on tehdä omasta elämästäni mukava.

12 venettä

Olemme asuneet monta vuotta Berliinissä. Hiittisistä muutettuamme luovuimme kaikista veneistämme. Täällä tajusin yhtäkkiä, että 78-vuotias mieheni on purjehtinut 70 vuotta elämästään. Se on hänen meditaatiotaan. Pitääkö hänen muka luopua siitä? Pari päivää myöhemmin olimme katsomassa venettä. Tämä kahdestoista veneemme on pieni, vaatimaton 1970-luvun saksalainen purjevene, mutta minkä ilon ja säteilyn se saa aikaan!

Berliinissä on monta järveä. Kesällä pyöräilemme Strössenseelle, jonka rannalla vene on. Siitä veneilemme Havelille tai Grosse Wannseelle. Voimme laskea uimaportaat ja uida. Ennaltaehkäisevää hoitoa tylsistymiseen ja vanhenemiseen!

”Ihmisten kuunteleminen on kiinnostavinta maailmassa!” 

70 kirjaa

Pian ilmestyy 70. kirjani. Kahviloissa maleksiminen ja junassa istuminen edistävät kirjailijantyötäni. Ihmisten kuunteleminen on kiinnostavinta maailmassa! Arkinen keskustelu voi synnyttää mielikuvien ketjun.

Kerran kuulin kahden naisen keskustelun junassa matkalla Seinäjoelta Tampereelle. Juuri ennen Tamperetta toinen sanoi toiselle: ”Mä olisin voinu kuristaa sen.” Ajatukseni alkoivat laukata: entä jos?

Juttu on julkaistu myös ET-lehden numerossa 2/2018.

 

 

Eppu Nuotio

Syntynyt 1962 Iisalmessa.

Asuu Berliinissä.

Työ Kirjailija. Laaja tuotanto. Sisältää muun muassa romaaneja, dekkareita, lasten- ja nuortenkirjoja sekä draamakäsikirjoituksia.

Perhe Naimisissa, kolme lasta ja puolison kaksi lasta.

Harrastukset Kulttuuri ja taide eri muodoissaan, ystävien tapaaminen, Isla-koiran kanssa ulkoilu.

Ajankohtaista Tänä keväänä ilmestyvät Uusi Ellen Lähde -sarjan romaani sekä lastenkirja Pirkko ja kadonnut polkupyörä, jonka kuvituksen on tehnyt Saara Vallineva.