Mitä koskemattomampi luonnon kolkka, sitä enemmän kirjailija ja ohjaaja Juha Hurme on kuin kotonaan. Kaunokirjallisuuden tuore Finlandia-voittaja Hurme kertoi pari vuotta sitten ET-lehdessä seikkailuistaan maalla ja merellä.

 

 

Luonnon armoille asettuminen on kirjailija-ohjaaja Juha Hurmeelle arkea. Rakkaimmissa maisemissaan, merellä, hänellä on ollut tuuria, mutta Lapissa poro erään kerran melkein sotki hänet suohon. Näin hän kertoi luontosuhteestaan ET-lehdessä kaksi vuotta sitten:

– Näytelmien teko ja esittäminen on jatkuvaa dialogia. Tämän valtavan ihmishuuhtelun vastapainoksi haluan metsään.
Kun alkusyksystä viimeistelin Muuttomiehiä-näytelmääni KOM-teatterille, asuin 2,5 viikkoa teltassa Nuuksiossa. Saavuin sinne aina iltakymmeneltä, oli säkkipimeää. Otsalamppu oli välttämätön.

– Kun mitään ei nähnyt, kuuloaisti herkistyi. Teltta on siitä hauska, että vain millimetri erottaa luonnosta. Öinen metsä on kaikkea muuta kuin äänetön. Oli syysmuuton aika, ilmassa meni kaikenlaista siipiveikkoa. Ihmisiin en törmännyt kertaakaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Synnyinkotini oli metsän reunassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Luonnonmetsä edustaa minulle vapauden ja leikin tyyssijaa." 

– Metsässä sain olla rauhassa neljältä isosiskolta – jotka kyllä ovat ihania ihmisiä.

– Lähinnä verenkiertoani on kuitenkin meri. 13-vuotiaaksi vietin kaikki kesät meren saaressa, Piikkiön Harvaluodossa.
Merellä harrastan soutuvenevaellusta, yleensä kaverin kanssa, kivisillä vesillä. Aamu-usva, se on se ykkösjuttu.
Vaativin merireissuni kautta aikojen on kuvattu kirjassani Nyljetyt ajatukset ja se on aivan dokumentaarinen. Sumu ja myrsky saivat ymmärtämään, että jos nyt sekoilee, voi hukkua.

– Lapista etsin mieluiten niitä koskemattomia kolkkia. Erämaa osaa yllättää, siksi vaellan kaverin kanssa. Vuonna 2012, porojen rykimäaikaan, oli käydä hullusti. Kuljin liian läheltä kiimaista urosta, joka puski minut ilmaan ja painoi sitten sarvillaan naamalleni suohon.
Kaverini sai käännettyä poron sarvista pois päältäni, mutta jäi itse ansaan. Minä häntä auttamaan.

– Lopulta tanssin poron kanssa tunnin ajan vaivaiskoivun ympäri ennen kuin tilanne laukesi. Opin kerrasta. Porohan oli oikeassa.

Artikkeli on julkaistu ET-lehdessä 20/2015. Tekstiä on päivitetty 30.11.2017

 Juha Hurme

Syntynyt 1959 Paimiossa. Asuu Tampereella.
Ohjaaja ja kirjailija.
Kaunokirjallisuuden Finlandia-voittaja 2017 romaanillaan Niemi (Teos).
Uusimpia näytelmiä: Muuttomiehet KOM-teatteri 2015, Töppöhörö, Kansallisteatteri 2016, Hullu, Teatteri Telakka 2016. Vuonna 2018 Hullu nähdään Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä kuusi kertaa 7.2.–20.4. välisenä aikana.
Naimisissa.
Harrastaa soutuvaellusta merellä sekä hiihtoa ja kävelyä Lapin erämaissa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olin ajatellut, etten lue koko kirjaa, mutta muutin mieleni. Varasin kirjan kirjastosta. Sittenpä osaan ja tiedän joskus kertoa oikeasti, mitä siinä sanotaan. Siihen vain menee aikaa, koska  julkisuus aiheutti jonot kirjastoon.

Niin paljon voi yhden ihmisen arvostelu vaikuttaa siihen, paljonko jotakin kirjaa luetaan, ehkä ostetaankin.

Juha Hurmeen Niemi on saanut poikkeuksellisen hyvät arvostelut. Paras taisi olla Aamulehdessä. Kriitikon mielestä Niemi voisi olla koulujen oppikirja, niin hauskan elävästi se kertoo Niemen  eli  Suomen vaiheista aina alkuräjähdyksestä Suomen siirtymiseen Venäjän osaksi.

Luen kirjan kunhan saan sen käsiini. Tekisi mieli ostaa se itselle joululahjaksi, mutta olen yrittänyt hillitä kirjahankintoja tilanpuutteen vuoksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla