Oletko parisuhteessa itseäsi reilusti nuoremman tai vanhemman kanssa?

Aiheuttaako ikäero ongelmia vai helpottaako se parisuhdetta? Miten lähipiiri on suhtautunut yhteiseloonne? Lue kommentteja ikäeroista ja osallistu keskusteluun.

ET-lehdessä 8/2014 kolme pariskuntaa, joilla on iso ikäero, kertoo tarinansa. Kokosimme kommentteja heidän haastatteluistaan sekä Ilta-Sanomien ja  Suomi24:n keskusteluista. 

* Menin 30-vuotiaana naimisiin 50-vuotiaan miehen kanssa, jolla oli jo aikuisia lapsia. Hankimme yhdessä yhden. Halusin toisenkin, mutta sain neljä vuotta puhua miestäni ympäri. Nuorimmaisen syntyessä hän oli 58 ja minä 38. Tämä oli suurin kriisi suhteessamme.

* Melkein 20 vuoden ikäero ei 30/50-vuotiaana merkinnyt mitään, mutta nyt olemme yli 60- ja 80-vuotiaita. Mies on dementiakodissa ja minä yksin.

* Avioiduin itseäni 12 vuotta nuoremman miehen kanssa. Meillä meni hyvin 25 vuotta, saimme kolme lasta ja olimme onnellisia. Mehelleni tuli viidenkympin villitys ja hän löysi minua parikymmentä vuotta nuoremman naisen. Näin olisi toki voinut käydä, vaikka olisin ollut nuorempikin. 

* Nuorena 15 vuoden ikäero ei haitannut. Nyt sen huomaa erilaisina harrastusmieltymyksinä ja mielipiteissä. Haittaa jopa yhteiseloa, koska toinen ei ymmärrä toisen harrastuksia. Toisaalta tuntuu, että mies ei ”aikuistu” koskaan,  vaikka onkin minua vanhempi.

* Mieheni on minua 11 vuotta vanhempi. Aluksi kummankin äiti vastusti naimisiinmenoamme. Anoppi piti minua nuorena ja haihattelevana, äitini sanoi miestäni vanhaksi, joka pian kyllästyy nuoreen ja kokemattomaan. Kahden viikon päästä meillä on hopeahääpäivä.

* Suurin haitta on eläkkeelle siirtyminen ja sukupolvenvaihdos maatilalla. Mieheni on pian eläkeikäinen. En haluaisi siirtyä maatilalta hoitoalalle enkä kaupankassalle, kuten monet kuuttakymppiään lähenevät naismaanviljelijät ovat joutuneet tekemään tehdessään tilaa seuraavalle sukupolvelle.

* Olen harrastanut seksiä itseäni 30 vuotta vanhemman miehen kanssa. Meillä oli pari vuotta kestänyt on-off-suhde. Olin aina uskonut, että vain vanhempi mies voi olla vetovoimainen. Nyt neljänkympin kynnyksellä olen kokeillut seksiä myös 10 vuotta nuoremman kanssa. Seksuaalinen vetovoima ei mielestäni katso ikää. Parisuhteeseen kuitenkin kaipaisin rinnalleni samanikäistä.

* Nuoren naisen ja vanhemman miehen suhdetta katsotaan suopeammin kuin vanhemman naisen ja nuoren miehen. Ikäero on vanhemman osapuolen näkökulmasta positiivinen asia. Moni nainen on vasta yli 40-vuotiaana seksuaalisuutensa kukoistusvaiheessa. Raskas pikkulapsivaihe on ohitettu ja suhde omaan vartaloon on mutkaton. Samanikäinen mies saattaa kokea seksielämän parhaiden vuosien jo menneen.

 * Noin 25-vuotias mies kokee usein olevansa seksielämänsä huipulla. Samanikäinen nainen ei ole usein vielä sinut kroppansa kanssa. Yli 40-vuotiaan naisen ja kolmeakymmentä lähentelevän miehen seksihalut voivat kohdata erinomaisesti. Naista kiehtoo viriiliys, miestä kokemus, varmuus ja halukkuus.

 * Parisuhteen jatkuvuuden kannalta samanikäisyys on suositeltavaa. Silloin on melko samanlainen kokemusmaailma.

 * Yli 30-vuotiailla 10–15 vuotta alkaa olla jo iso ikäero. Eri sukupolvet ovat kasvaneet erilaisessa yhteiskunnassa.

 * Jos tähtäimessä on kestävä ihmissuhde, on hyvä miettiä, miltä ikäero tuntuu viiden, kymmenen tai jopa 15 vuoden päästä. Onko esimerkiksi valmis siihen, että kumppani jää 15 vuotta aiemmin eläkkeelle? Tai kestääkö toinen sen, että puoliso on vielä elämänsä vedossa, kun ikääntyminen alkaa vähentää omia voimia?

* Usein samanikäisillä on keskenään tuttuja yhtymäkohtia elämän varrella, mikä lisää samanhenkisyyttä. Suurin osa tapaa kumppaninsa sellaisissa sosiaalisissa tilanteissa, joissa tavataan samanikäisiä ihmisiä.

* Perheen perustaminen nousee usein kynnyskysymykseksi, kun kohtaa huomattavasti eri-ikäisen kumppanin. Joskus nuoremman puolison hankkiminen on mahdollisuus uudelle alulle. Uusi perhe ja pikkulapsiaika antaa mahdollisuuden korjata ne virheet, joita teki vanhempien lastensa kanssa teki.

Osallistu keskusteluun ikäeroista parisuhteissa tästä.

Komemusta on

Haittaako iso ikäero parisuhteessa?

Jos mies on hieman vanhempi (ikäero alle 10 v.), ei tule ongelmia koska miehet nyt vaan kehittyvät henkisesti hitaammin. Mutta jos on niin päin, että mies on vaikka 7 vuotta nuorempi niin homma kaatuu aikanaan. Kukaan järkevä nainen ei vaan jaksa miehen "lapsellisuutta" montaa vuotta ja nuorempi mies, viimeistään kuusissakymmenissä, alkaa katsella nuorempaa hoivaajaa, halukkaampaa seksikumppania. Yleensäkin, loppupuolella elämää, miehet eivät ole halukkaita hoitamaan itseään vanhempia vaimojaan...
Lue kommentti

Pirkko Pitkäpaasi sai idoliltaan yllättävän huomionosoituksen vuonna 1978.

Pirkko Pitkäpaasi, 62, Helsinki:

"Tauno Palo on suuri idolini. Olen katsonut Kulkurin valssin ja Rosvo-Roopen varmaan kymmeniä kertoja. Hän oli lahjakas näyttelijä, mutta kyllähän se charmin ydin oli jumalainen ulkomuoto. Pehmeä, naisiin sortuva heikko mies tietysti, mutta se palava katse! Suomen Clark Gable ilman muuta.

Helsingissä kaikki tiesivät, että Tauno Suuren kantapaikka oli Elite-ravintola Töölössä. Ei sinne hänen takiaan monikaan mennyt, se oli ja on yhä suosittu ravintola muutenkin. Mutta siellä hänet saattoi nähdä kantapöydässään. 1970-luvulla hän oli jo vanha mies, mutta se sytyttävä katse hänellä oli elämänsä loppuun asti. Sen voi nähdä hänestä kertovissa dokumenteissakin.

"Ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän oli polvillaan edessäni ja lauloi minulle serenadin."

Talvella 1978 olin Elitessä isomman seurueen kanssa, meitä oli monta pariskuntaa. Ravintola oli täynnä, puheensorina melkoinen. Yhtäkkiä kuulen, että takana joku mies kysyy jotain poikaystävältäni, tulevalta mieheltäni. Käännyn. Se on Tauno Palo. Ja ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän on polvillaan edessäni ja laulaa minulle  serenadin.

Olin niin häkeltynyt, ettei mieleeni jäänyt, mitä hän lauloi, eikä sekään, miten ympärilläni siihen reagoitiin.

Olin tietysti otettu, että suuri idolini on siinä polvillaan edessäni, mutta vähän kiusaantunutkin tästä odottamattomasta huomiosta. Miksi minä? No, olihan minulla silloin pitkä vaalea tukka...

Nyt muistelen tapahtumaa tietysti suurella lämmöllä. Hauskinta on, että 89-vuotias äitini pyytää vieläkin aina silloin tällöin, että kerro taas se, kun Tauno Palo lauloi sinulle."


Muisto on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2014.

Oliko se Jannen soittama väärä nuotti viululla ja sitä seurannut painokas anteeksipyyntö vai pelkkä nuoren muusikon olemus, joka vangitsi Aino Järnefeltin sydämen? Joka tapauksessa Ainosta tuli säveltäjälle loppuelämän sulostuttaja, tuki ja ryhtikin.

Ennen kuin on päästy nuoren musiikinopiskelijan Janne Sibeliuksen ja kulttuurisuvun tyttären Aino Järnefeltin katseiden vaihtoon ja helsinkiläissivistyneistön illanviettoihin, on käytävä katsomassa, mistä kaikki alkoi 150 vuotta sitten.

Hämeenlinnan Hallituskatu 11:ssa on 1860-luvulla kaupunginlääkäri Johan Julius Sibeliuksen ja Maria Charlotta o.s. Borgin koti. Joulukuun 8. päivänä puolen yön jälkeen ulkona on pakkasta peräti 17 astetta, mutta makuukammarissa nurkassa lämmittää kakluuni. Johan ja Maria Sibeliuksen perheeseen on juuri syntynyt poika, pikkuveli 2-vuotiaalle Lindalle. Poika saa nimekseen Johan Christian Julius.

Isä Johan Sibelius kirjoittaa tammikuussa veljelleen Pehr Sibeliukselle ja kutsuu tätä katsomaan uutta perheenjäsentä. "Me alamme kutsua häntä Janneksi, edesmenneen veljemme muistoksi." Tämä oli siis kauppalaivankapteeni Johan ”Janne” Sibelius, joka kummitteli Jannen elämässä vielä myöhemminkin.

Musisoiva hutilus

Kun Janne oli kaksivuotias, isä kuoli kaupungissa riehuneeseen pilkkukuumeeseen ja äiti jäi lasten kanssa yksin. Perhe oli konkurssissa, sillä Johan Sibelius oli hoitanut raha-asiansa kehnosti. Maria Sibelius joutui muuttamaan äitinsä, leskiruustinna Borgin luo. Maria sai pian miehensä kuoleman jälkeen vielä kolmannen lapsen, Christianin.

Jannen ympärillä oli hyväntahtoista sukua niin isän kuin äidin puolelta. Alakoulun Janne kävi äidinkielellään ruotsilla, mutta siirtyi 9-vuotiaana suomenkieliseen kouluun.

Pojalla oli viljas mielikuvitus, ja hänen kätensä hakeutuivat pianon koskettimille jo varhain. Hän soitti kappaleita korvakuulolta, mutta tapaili myös ennestään tuntemattomia sävelkulkuja, omasta päästään. Musikaalisuus periytyi kummankin vanhemman puolelta.

Lakiopinnot saivat jäädä. Janne halusi tehdä musiikkia.

Isoäiti Borg yritti pitää Jannelle kuria, poika kun kadotteli tavaroitaan ja teki koulussa töitä vain sen verran, ettei jäänyt luokalleen. "Janne-slarven" eli Janne-hutilus, niin isoäiti kutsui tulevaa säveltäjä-mestaria.

Äidin kirjeissä kuului normaali äidin huoli lapsistaan, Jannen musikaalisuuteen äiti ei ottanut kantaa. Sen sijaan isän sisko Evelina ymmärsi Jannen lahjakkuuden ja piti huolta, että tämä harjoitteli soittoa. 7–8 vuoden ikäisenä alkoivat soittotunnit äidin siskon Julia Borgin hoteissa. Murrosiässä piano vaihtui viuluun. Elokuussa 1883 nuori Sibelius kertoi kirjeessään, että on säveltänyt trion.

Sibelius muutti ylioppilaaksi tulon jälkeen Helsinkiin, ensin lainopilliseen tiedekuntaan. Hän kirjautui myös musiikkiopistoon, Sibeliusakatemian edeltäjään, ja pian lakiopinnot saavat jäädä. Musiikkia, sitä hän halusi tehdä.

Kun Janne soitti viululla väärin, hän kääntyi Ainoon päin, kumarsi ja pahoitteli.

Förlåt!

Helsingissä musiikinopiskelija vietti vilkasta seuraelämää. Hän ystävystyi Armas Järnefeltin, Ainon veljen kanssa. Armas oli kertonut lahjakkaasta opiskelutoveristaan kotonaan, ja tulevan säveltäjän persoona alkoi kiehtoa Ainoa jo ennen kuin hän oli edes tavannut tätä.

Järnefeltien lähipiiriin kuulunut Hilma Wiik-Arina muisteli kirjeessään, että nuoret kohtasivat ensimmäisen kerran "appelsiiniviftissä" – nämä olivat koti-iltoja, joissa nuoret söivät appelsiineja ja keskustelivat. Järnefelteilläkin sellaisia pidettiin, ja Arina-Wiikin mukaan Ainon appelsiininsyönti muuttui kovin vaikeaksi, kun Sibelius astui sisään. Katseiden vaihto oli intensiivinen.

Armas Järnefelt puolestaan on muistellut kohtaamista korostaen musiikin roolia. Armas soitti illanvietossa pianoa ja Janne viulua. Kun Janne oli soittanut yhden väärän äänen, hän oli kääntynyt Ainoon päin, kumartanut ja sanonut: "Förlåt."

Vaikka kyse oli suurista tunteista heti ensi katseesta lähtien, suhteen alussa oli omat mutkansa. Janne lähti Berliiniin opiskelemaan, ja yhteydenpito Ainoon jäi. Hän heilasteli Betty Lerchen kanssa, sävelsi tälle jopa valssin. Aino pahoitti mielensä.

Ainon rakkaus ei horjunut.

Jannen palattua Suomeen asiat alkoivat kuitenkin edetä vauhdilla, ja umpirakastunut pari meni salaa kihloihin, ennen kuin Janne rohkeni kysyä kenraali Alexander Järnefeltiltä tyttären kättä. Kihlausaikana Janne opiskeli Wienissä ja tunnusti Ainolle olleensa uskotonkin. Ainon rakkaus ei horjunut.

Naimisiin Aino ja Janne pääsivät Järnefeltien kesäpaikassa Tottesundissa Vaasassa 10. kesäkuuta 1892. Janne oli julkaissut ensimmäisen sinfoniansa, Kullervon, saman vuoden keväänä.

Häämatkallekin pari pääsi, koska Janne oli saanut yliopistolta matka-apurahan, jonka avulla hänen oli määrä tutustua kanteleen soittoon ja runolauluun Karjalassa. Nuoripari yöpyi Vuonislahdessa Monolan talossa, ja tietysti sinne otettiin mukaan myös piano.

Ennen kuin piano vietiin Monolan taloon, se tarinan mukaan raahattiin Kolin huipulle, jotta säveltäjä pääsi musisoimaan siihen aikaan niin muodikkaissa karjalaisissa maisemissa.

"Se minussa herättää tuhmuutta..."

Sibelius oli luonteeltaan tunteellinen – hän tunsi syvästi, kaikenlaisia tunteita, ja hän myös ilmaisi niitä.

"Olet niin ihana ja kaunis – et sinä kulta ymmärrä mitä piirteitä ruumiillasi on ja miten jalosti olet luotu. Se minussa herättää tuhmuutta sellaista tulista hurjaa joka voi olla niin melankolista ja salaista mutta joka tekee tunnetta teräksikseksi."

Näin Janne kirjoitti Ainolle elokuussa 1894.

Avioparin kirjeenvaihto on täynnä hellittelysanoja ja ikävää. He olivat toisilleen kaikki kaikessa, Aino oli Jannelle paras ymmärtäjä, tuki ja turva. Sibelius teki säveltäjän uraa ja Aino hoiti lapsia ja kotia, niin kuin siihen aikaan kuului, mutta he olivat tasaveroisia.

Säveltäminen aiheutti Sibeliukselle paineita, samoin huonot arvostelut. Mutta ei ollut hyvä sekään, jos kukaan ei noteerannut uusia teoksia edes jonkinlaisella maininnalla.

Masennus tuli Sibeliukselle tutuksi, ja erityisesti se koetteli pimeään vuodenaikaan. Paineita piti purkaa istumalla Kämpissä ja Königissä pahimmillaan päiväkausia. Joutuipa Sibelius tappeluihinkin.

Kun Janne aneli anteeksi, Aino suli.

Alkoholi kiristi puolisoiden välejä aika ajoin vakavastikin, mutta Aino palautti säveltäjän aina takaisin ryhtiin. Ainon ei tarvinnut nalkuttaa. Hänessä oli auktoriteettia ja voimaa, jolla hän vetosi miehensä poikkeuksellisiin lahjoihin. Tämä ei saisi haaskata lahjaansa huonoon elämään.

Kun Janne viimein kotiutui ryyppyreissuiltaan, Ainolassa oli hyvin hiljaista. Janne joutui anelemaan Ainolta, ettei tämä olisi niin ankara. Ja silloin Aino suli.

Juttua varten on haastateltu Sibelius 150 -juhlavuoden johtajaa Erkki Korhosta ja tietokirjailija SuviSirkku Talasta. 

Artikkeli on alun perin julkaistu ET-lehden numerossa 1/2015.

Kaikille suomalaisille tuttu Finlandia on kuin Suomi nuotteihin vangittuna. Se ei ole sattumaa.

Sibelius sävelsi ensimmäisen version Finlandiasta helmikuun manifestin jälkimainingeissa 1899 Jalmari Finnen musiikkinäytelmään. Sävellyksen nimi oli Suomi herää. Myöhemmin Sibelius viimeisteli teoksen Finlandiaksi.

– Hän katsoi maiseman muodon, miten metsän viiva horisontissa menee, ja piirsi sen saman viivan melodiaan. Sibelius kertoi, että Finlandiaa säveltäessään hänellä oli ollut mielessään Aulangon kansallismaisema, kertoo Sibelius 150-juhlavuoden johtaja Erkki Korhonen

Viimeisimpänä Finlandian ovat äänittäneet esimerkiksi Club For Five sekä Paula Vesala. Vesalan version pääset kuuntelemaan Spotifysta täältä (kuunteleminen edellyttää rekisteröitymistä).

Club For Fiven version näet alta: