Menetyksestä voi versoa jotakin kaunista, huomasi ET-lehden toimituspäällikkö puutarhahommissa.

Uudessa pikku pihassani pelastin ensi töikseni saniaisen. Se oli istutettu paahteiseen paikkaan ja nuokkui laihana ja kuivakkaana.

Kaivoin sen hellästi karusta maasta ja siirsin pergolan alle, missä sitä varjosti myös korkea aita. Muhevassa maassa se virkistyi ja alkoi kasvattaa uusia lehtiä. Sen seurana kasvoivat kookkaat kuunliljat.

Uudessa pikku pihassani pelastin ensi töikseni saniaisen.

Sitten alkoi salaojaremontti. Minulle kerrottiin, ettei kasveja tarvitse itse kaivaa pois tieltä, vaan urakoitsija hoitaa siirron.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Eräänä päivänä pihaan ajoi kaivinkone. Näin ikkunasta, kuinka kone kääntyi hitaasti – ja ajoi suoraan kukkapenkin läpi. Telaketjun alta pilkisti mustaa multaa vasten enää vain hiukan vihreää. Se oli kaikki mitä saniaisesta oli jäljellä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Säntäsin parvekkeelle ja huusin hädissäni urakoitsijoille: ”Te ajoitte kukkapenkkiin!” Miesten ilmeet olivat hölmistyneet.

En ikinä kuvitellut, että voisin kiintyä johonkin kasviin. Hulppeat kuunliljat eivät minua surettaneet. Mutta saniainen. Jonka olin omin käsin kaivanut maahan ja saanut kasvamaan.

Säntäsin parvekkeelle ja huusin hädissäni urakoitsijoille: ”Te ajoitte kukkapenkkiin!”

Olen nuollut haavojani talven yli. Taskussani on urakoitsijan antama lahjakortti, ja aion tehdä retken puutarhaliikkeeseen. Talven keskellä sain paljon iloa uuden kukkapenkin suunnittelusta. Menetyksestä versoi siis lopulta jotain hyvääkin.

Nyt on taas aika nauttia mullasta nousevasta uudesta elämästä!

Kirjoitus on julkaistu ET-lehden numerossa 7/2020.

tOIMITuspäällikkö

kaarina.palletvuori

@sanoma.com

Sisältö jatkuu mainoksen alla