ET:n päätoimittaja Katriina Palo-Närhinen seuraa kotinurkillaan turistien virtaa Alvar Aalto -museoon. Mutta millaisen kuvan he mahtavat saada Suomesta?

Kun olin nuori, perheessäni kävi usein ulkomaisia vieraita. Tehtäväni oli esitellä heille kotikaupunkiani Seinäjokea. Vein heidät Jouppilanvuoren huipulle. ”Meillä ei ollut vuorta, mutta rakensimme sellaisen.” Sitten Kyrkösjärven tekoaltaan äärelle. ”Meillä ei ollut järveä, mutta rakensimme sellaisen.”

Kuulostaa rehvastelulta, mutta sitä se ei ollut. Ne olivat seinäjokisille samanlaisia itsestäänselvyyksiä kuin kierroksen viimeinen kohde, hätäisesti katsastettu Alvar Aalto -keskus: kaunis kirjasto, kaupungintalo ja kirkko.

Kunpa olisin nuorena ymmärtänyt, millaisia kulttuuriaarteita Aallon suunnittelemat kohteet olivat! Nyt asun Helsingissä Alvar Aallon kotimuseon vieressä. Siellä vierailee joka vuosi tuhansia ulkomaisia designturisteja, ja kesäisin heitä istuu joukoittain kerrostalomme pihanurmella odottamassa sisäänpääsyä. Uskollisimmat pyhiinvaeltajat käyvät Aalto-kohteissa ympäri Suomea, myös Seinäjoella.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Välillä mietin, minkälaisen kuvan he mahtavat saada Suomesta. Tuntevatko he lopulta muuta kuin Aallon arkkitehtuurin? Entä Lapin kiinalaiset matkailijat, joista tässä lehdessä kerrotaan? Onko Suomi heidän mielikuvissaan pelkkä huskyfarmi ja Joulupukin Pajakylä?

Matkailijat ovat kuitenkin yhä kiinnostuneempia myös tavallisista suomalaisista ja heidän arjestaan. Olen kuullut kiinalaisista matkanjärjestäjistä, jotka tarjoavat vierailuja suomalaiskoteihin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pihassamme istuvat designturistit kuvaavat ahkerasti parvekkeidemme markiisikankaita ja naapuritalon puista lastenkeinua. Se on kiikuttanut monia pyhiinvaeltajiakin. Suomi on heille matkan jälkeen varmasti muutakin kuin Finlandia-talo.

Ensi kesänä käyn jututtamassa pihavieraita. Ehkä kutsun heidät kahville, jotta he tutustuvat aitoon suomalaiseen. Saatan ehdottaa, että he Seinäjoen Aalto-kierroksella käydessään piipahtaisivat myös Jouppilanvuorella tai Kyrkösjärvellä. Sitten kulttuuriaarteiden jälkeen.

Teksti on pääkirjoitus ET-lehdestä 6/2018.

Sisältö jatkuu mainoksen alla