Pirkko Arstilan silmissä jokainen puu on persoona.

Valtavat kuuset huitelevat taivaita ystäväni mökillä Pielisen rannalla. Lumoudun niiden suhinasta, luonnon mahtavasta, ikivanhasta äänestä. Suhinasinfonioita suhisevilla uruilla, seassaan Pielisen aaltokanteleen helähdyksiä.

Emäntäni Leena rakastaa kuusia ja antaa niiden kasvaa vapaasti kuin taigassa, vastoin kaikkia metsänhoito-oppaita.

Kuuset ovat pilvenpiirtäjiä täynnä yksiöitä ja kaksioita oravaisille ja linnuille, mutta alaoksien tarjoamassa tummassa hämärässä eivät viihdy varvutkaan. Pikkukuuset, nuo mahdolliset joulukuuset, ovat suloisia pikkupoikia polkuja vartioimassa. Mutta vanhoina kuusista tulee äreitä äijiä. Maakin muuttuu happamaksi niiden ympärillä. Tuossakin nurkan takana huojuu vanha kuusenruipelo uhoamassa mahtavaa murjotusta.

Rannan tuntumassa seisovat kyhmykaarnaiset lepät täynnä tarinoita. Isot, hennot pajut huljuttavat hiuksiaan rantavedessä. Pihlajat ja koivut tunkevat itseään esille heilutellen oksiaan. Minä täällä, ihaile minuakin!

Tienreunassa tervehdin valtavaa, monihaaraista koivua. Silmissäni se muuttui juonittelevaksi hovinaiseksi, kaarevanenäiseksi vanhaksi ladyksi, joka liehuttelee huntujaan tuoksuen arvattavasti patsulilta. Vieressä näyttelee lehteviä sulojaan rubensmaisen pyöreä koivusisar. Aivan selvästi ne juoruilevat heti kun tuulenvire sen sallii. Muka koivuja ovat – toista elämää ne elävät.

Lehtipuut ovat yleensä onnellisia ja säteilevät charmia.

Pieni tuuhea prinsessakari järven keskellä on täynnä keimailevia, rokokoohahmoisia koivuja. Siellä ne heiluttavat viuhkojaan ja vilauttelevat pitsipöksyjään odotellen prinssejä saapuvaksi.

Männyt ovat jäyhä, miehekäs heimo. Ne eivät hymyile eivätkä paljasta tunteitaan. Mänty on kuin suoraselkäinen Suomen mies. Rauhanturvaaja. Mannerheim.

Mutta mäntykin voi rakastua. Kun myrsky katkaisi pihalla kasvavan vaahteran latvan ja puu alkoi hädissään kasvattaa apua anovia pitkiä oksistoja suojakseen, sen vieressä seisova mänty tarjosi sille olkapäänsä. Nyt voin ikkunasta ihailla vihreää neitoa mäntyritarin syleilyssä. Onnellinen pari.

Puistoissa syntyy hauskoja pop up -kokemuksia. Katsokaa: tuolla puu seisoo päällään jalat oikosenaan ilmassa ilman housuja!

Räpsäytän silmiäni, ja taika katoaa.