Historioitsija Teemu Keskisarja saneli koiraa ulkoiluttaessa kirjansa C. G. E. Mannerheimin murheellisesta lapsuudesta ja nuoruuden hulttiovuosista. Samaan tapaan on syntynyt moni muukin hänen kirjoistaan.

Historioitsija Teemu Keskisarja, 45, tykkää olla vastareaktio yleiselle mielipiteelle. Hän karsastaa suurmiesmyyttejä, mutta yhtä tympäisevältä tuntuu sankareiden painaminen lokaan.

Carl Gustaf Emil Mannerheimista hän innostui vasta, kun yleisen vinoilun ja homottelun lisäksi tarjolle tuli aiheesta  Keskisarjan omin sanoin "järkeenkäypää näkemystä". Sitä tarjosi kollega, historioitsija Lars Westerlund selviteltyään nuoren Mannerheimin aikaa Haminan kadettikoulussa.  

Tältä pohjalta Keskisarja alkoi kasata juuri ilmestynyttä kirjaansa Hulttio - Gustaf Mannerheimin painava nuoruus

Taakkana paska nuoruus

– Mannerheim oli hyvä jätkä, mutta ei sillä perinteisellä sinivalkoisella tavalla, vaan ihmisenä, joka selätti paskan nuoruutensa ilman psyykenlääkkeitä. Miten hän siinä onnistui – jotkut meistä vain ovat luonteeltaan muita kovempaa tekoa, Keskisarja sanoo.

Paskaan nuoruuteen kuului isä, joka jätti perheensä, ajautui vararikkoon ja näillä teoillaan saattoi vaimonsa ennenaikaiseen hautaan ja hajoitti lapsikatraan sukulaisten eläteiksi.

Vaikeuksia Gustaf keräsi itsekin hanakasti jo poikasesta aina kadettikoulusta erottamiseen saakka.

Ennen Mannerheim-teostaan Keskisarja on kirjoittanut vähintään yhden kirjan vuodessa aina siitä lähtien kun väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2006. Aihepiireinä ovat useimmin sota, rikokset ja talouselämä. 

– Vuosi riittää yhdelle kirjalle, jos pitempään jatkaa, sitten teksti vaan huononee.

Hulttio syntyi metsässä.

– Sanelin sen nauhalle, kävelin koiran kanssa. Isolta osalta kirjani tulevat näin, puhuttuna.

Puhtaaksikirjoittaja purkaa nauhat ja Keskisarja viimeistelee tekstin.

Myös työn alkuvaiheessa oli apuvoimia.

– Kolme motivoitunutta jatko-opiskelijaa, joiden väitöskirjat käsittelevät samankaltaisia aiheita, tekivät puolestani likaista arkistotyötä.

Häpeällisen vähän kaunokirjallisuutta

Keskisarjan teksti on vetävää ja rehevää, kaukana kuivakkaasta kronikoinnista. Kaunokirjallisuus, ainakaan uudempi, ei kuitenkaan ole ollut hänen innoituksensa lähteenä.

– Luen häpeällisen vähän kaunokirjallisuutta, käännösromaaneja en ole lukenut vuosikymmeniin, Keskisarja tunnustaa

Kotimaisessa kirjallisuudessa Keskisarja on jämähtänyt 50- ja 60-luvuille. Juoksuhaudantiet ja Puhdistukset hän tuntee vain nimeltä.

- Väinö Linna, Kalle Päätalo, hän luettelee suosikkejaan, Iijoki-sarjan olen lukenut monesti.

Ahkeran kirjoitustyön lisäksi Keskisarja esiintyy paljon.

– Se on iso osa työtäni, esiintymisiä voi olla satakin vuodessa. Tänä vuonna olen käynyt puhumassa muun muassa erään herätysliikkeen tilaisuudessa, Teatterikorkeakoulussa ja kahdessa mielisairaalassa.

Helsingin Kirjamessuilla Hulttiosta pääsee keskustelemaan Teemu Keskisarjan kanssa ET:n lukupiirissä Messukeskuksessa perjantaina 28.10. klo 10.15-11.45. Ilmoittaudu lukupiireihin täältä.