Kansalliskokki Jaakko Kolmonen kuoli äkillisesti syyskuun alussa. ET-lehden haastattelussa hän nimesi arvokkaimmiksi opettajikseen isoäidit kautta maan. Heiltä hän oppi imellyttämiset, hapattamiset ja käyttämiset.

1. Evakon eväät

Äiti kertoi, että sain kapalovauvana imeä usean mamman rintaa junissa, kun palasimme evakosta Karjalaan. Kun sota päättyi syksyllä 1944, lähdin tätini Kertun kanssa evakkoon Sortavalan Leppäselästä Laukaaseen. Äiti tuli lehmien kanssa perässä. Kertulla oli eväänä uutisruisjauhoja ja puolukoita. Ne ovat olleet eväänäni siitä asti.

2. Mummon taikinat

Äiti ja isä asettuivat Keski-Suomeen. Ukkini Jaakko halusi, että minä lähden hänen ja mummon mukaan Hämeeseen, Teiskoon. Muistan isän kaihoisan ilmeen. Ihmettelin, mitä se tarkoittaa. Isä oli ollut sodassa ja olimme nähneet toisiamme hyvin vähän.

Mummolassa syötiin Näsijärven rapuja, kun navettatyöt oli tehty. Lämpimät ravut maistuivat ihanalta. Seurasin mummon käden liikettä, kun hän teki karjalanpiirakoita ja kukkoja. Kun itse ensimmäisen kerran löin käteni taikinaan, muistin miten mummo jauhotti kädet ja leikkuulaudan. Halusin isona leipuriksi.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

3. Nöyryytys

Heittelimme palikoita kavereitten kanssa kotona Laukaassa, ja minun palikkani rikkoi koulun ikkunasta yhden ruudun. Juoksimme karkuun metsään, kunnes lopulta kotona tunnustin. Ei se piiska sattunut, vaan se vanhemman pauhu ja se, että itse piti hakea vitsa. Päätin, että viimeinen kerta, kun minua näin nöyryytetään. Se opetti elämää varten: ota vastuu ja tunnusta tekosi, vahingotkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

4. Kesätyöpaikka

Kun pääsin Suolahdessa keskikoulusta vuonna 1959, tiesin ruoanlaitosta yhtä ja toista. Äiti oli opettanut teurastamaan kanat ja ottamaan rasvat talteen pullataikinaan. Hevoskuskimme Ilolan Paavo oli opettanut, että eläin pitää lopettaa onnellisessa olotilassa, esimerkiksi melassia syödessä. Kun Paavo teurasti pässin, minä sain vispata veren talteen.

En päässyt leipomoon töihin, joten ukki lähti saattamaan minua Jyväskylään. Hotelli Jyväshovin emäntä, rouva Kiho, otti minut kuin omaksi pojaksi ja oli kiinnostunut tulevaisuudestani. Isällisiltä keittiömestareilta opin , että kunnon oppi-isä ei salaile mitään, vaan siirtää tietoa eteenpäin.

5. Royalin Norha

Pääsin harjoittelemaan huippupaikkoihin, kun opiskelin ravintolakoulu Perhossa. Lidon keittiömestari Heikki Heinonen ja Royalin Osmo Norha olivat mullistavimmat oppi-isät, isoja persoonallisuuksia. Ihailin Norhan ammattiylpeyttä ja korkeaa työmoraalia. Hän varoitti tulemasta krapulaisena töihin ja vaati työssä parasta. Hän järjesti kaverilleni ja minulle työpaikan Saksasta, Frankfurt am Mainista, ja lupasi meille palattuamme työpaikat Marskista.

6. Riché

Keiserkellerissa opin laittamaan hapankaalit ja porsaanpotkat, mutta emme kaverini kanssa viihtyneet Saksassa, koska emme päässeet näyttämään kykyjämme. Lähdimme Tukholmaan, missä suomalaisia työntekijöitä arvostettiin. Tore Wredmanin Riché-ravintolassa oli lämmin, lupsakka ilmapiiri. Omakin ammattiylpeys kasvoi.

Opin käsittelemään äyriäisiä ja ostereita sekä laittamaan sen seitsemää lajia lintua. Eniten jännitin, kun tein ensimmäistä kertaa mustaa keittoa 15 litran kattilassa. Keitto suurustettiin hanhen verellä ja siitä piti tulla samettista. Onnistuin soppapiisin mestarin ohjeitten mukaan. 

Kerran osteria avatessani vedin veitsellä etusormeen. Hätäilivät, onko jäykkäkouristusrokotus voimassa. Siitä lähtien on ollut.

7. Palvelu

Osmo Norha kutsui minut töihin Suomen hienoimpaan keittiöön Marskiin, kuten oli luvannut.

Tyylin mukaan me kokitkin menimme salin puolelle jakamaan soppaa, leikkaamaan lihaa ja liekittämään ohukaisia. Vuorineuvoksia ja ylijohtajia palveltiin viimeisen päälle. Mietin mielessäni, miksi niitä noin pokkuroidaan. Se avarsi näkemystäni palvelusta ja ihmisten arvosta. Jokaista asiakasta on palveltava hyvin.

8. Kekkosen palaute

Inarin matkailumajalla valmistin presidentti Kekkoselle pikasuolattuja Kitkan viisaita eli muikkuja, kuivalihakeittoa ja riekkoa. Muikut tarjoiltiin jääveistoksilta. Kekkonen kyseli, missä muikkujen päät ovat. Minä en ollut niitä poistanut, mutta otin vastuun. Sanoin, etteivät karjalaiset syö muikun päitä. Kekkonen jupisi, että ”Kokki Kolmonen ja päättömät muikut p-le...” Siitä lähtien olen pitänyt huolen, että muikut valmistetaan päineen.

9. Erik Tuomas-Kettunen

Kun hain töihin Vaasan Höyrymyllyyn, minulta kysyttiin, mitä tiedän tehtaan tuotteista. Vedin taskusta pahvisia Pasi-poikia ja Elovena-tyttöjä, joita olin pikkupoikana kerännyt kaurahiutalepakettien kyljestä. Työhönottaja tuumasi, että tämä nuori mies on valittu.

Vaasan Höyrymyllyssä tutustuin vuorineuvos Erik Tuomas-Kettuseen, jonka tilaisuudet hoidin yksityiskokkina 25 vuotta. Hän kysyi minulta aina ensimmäiseksi, mitä Kokki Kolmosen perheelle kuuluu. Hän noudatti ruoka-aikoja ja istui vieraineen ruokapöytään silloin, kun perunat oli keitetty.

10. Esiintymistaito

Osallistuimme Veijo Vanamon kanssa Urho Vapaavuoren suullisen esiintymistaidon opetukseen. Pääsimme Veijon kanssa koekaniineiksi, kun suullista esiintymistä videoitiin. Vapaavuori kehotti meitä pyrkimään televisioon. Ohjelmapäällikkö Olli Hämäläinen hyväksyi ohjelmasuunnitelmamme, ja siitä alkoi Patakakkonen. Alusta asti kansanomaistimme ravitsemustutkimusta, yhtenä asiantuntijana muun muassa Pekka Puska.

Yksi ihminen ei ole mitään, ellei hänellä ole muita ympärillä. Parhaimpia asiantuntijoitani ruoanlaitossa ovat olleet isoäidit pitkin maata. Heiltä olen oppinut imellyttämiset, hapattamiset ja käyttämiset.

Tieto

Jaakko Kolmonen

  • Syntynyt 1941 evakossa Juankoskella, kuoli 3.9.2016 .
  • Kokki, keittiömestari, opetusneuvos. Juontanut vuodesta 1970 alkaen noin 700 tv-ruokaohjelmaa nimillä Patakakkonen ja Asia on pihvi. Toimittanut 40 ruokakirjaa; opettanut ruoanvalmistusta mm. alan oppilaitoksissa.
  • Saanut runsaasti tunnustuspalkintoja, mm. Suomen Keittiömestarit ry:n Gordon Bleu 1974 ja Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1988.
  • Esiintyy kokkina sekä luennoi ravitsemuksesta, terveellisestä ruoasta ja perinneruoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla