Jaana rakastui itseään selvästi nuorempaan mieheen. "Eipä tarvitse kädestä pitäen kaikkea enää opettaa", puoliso Toni nauraa.

Löysimme toisemme netin treffipalstan kautta kolme vuotta sitten. Olin jonkin aikaa aiemmin menettänyt aviomieheni, jonka kanssa olin pitänyt yhtä 13-vuotiaasta lähtien. Mies kuolla kupsahti ihan käsiin, heti kuultuaan sairastavansa syöpää.

Ajattelin, että elämän pitää jatkua. Tunsin myös, että minun piti saada lähelleni joku. Ehkä se oli sitä, kun rupesin kovin nuorena olemaan mieheni kanssa. Olimme niin kiinni toisissamme.

Minulla ei ollut odotuksia nettituttavuuden iän suhteen. Kun Toni otti ensimmäisen kerran yhteyttä, en tullut edes ajatelleeksi mahdollista ikäeroa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kun hän kertoi taustoistaan, hätkähdin, sillä tajusin tuntevani hänen entisen puolisonsa. Toni on kertonut pelänneensä, että tutustumisemme oli sitten siinä, mutta ei se asia minua haitannut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Siinä vaiheessa pohdin kyllä tosissani, että kuinkas nuori tämä Toni oikein onkaan. Selvisi, että hän oli 40 – onneksi ei sentään ihan lapseni ikäinen.

Asumme vain kymmenen kilometrin päässä toisistamme. Kutsuin Tonin kahville, ja olimme heti samalla aaltopituudella. Tykästyin Toniin kertalaakista.

Selvisi, että hän oli 40 – onneksi ei sentään ihan lapseni ikäinen.

Aluksi ikäeroa tuli ehkä puntaroiduksi, varsinkin kun Tonin korviin kantautui puheita, että nyt hänellä on vanha akka. Entiset työkaverit kutsuivat minua puumaksi. Se kuulosti kauhealta.

Tonin äiti ja mummo ottivat minut hyvin vastaan. Minunkin äitini ehti tavata Tonin ja piti hänestä. Hän oli toivonut, että löytäisin jonkun entisen mieheni kaltaisen ja olisin onnellinen.

Olen kysynyt Tonilta suoraan, miltä tuntuu seurustella vanhan eukon kanssa. Hän vain toteaa, että hän ei nuorempaa ottaisikaan. Eipä tarvitse kädestä pitäen kaikkea enää opettaa.

Toni oli pitkään avoliitossa ja hänellä on 14-vuotias tytär. Minulla on kolme lasta ja viisi lastenlasta. Vanhimmainen otti isänsä kuoleman raskaasti eikä tahtonut hyväksyä uutta suhdettani. Hänenkin asenteensa on pehmennyt.

Keskimmäisellä lapsellani on vain muutaman vuoden minua nuorempi puoliso.

Hän vain toteaa, että ei nuorempaa ottaisikaan.

Meillä molemmilla on omat osoitteet. Välillä tulee ristiriitoja, ja silloin kumpikin pysyy omassa kodissaan. Aina olemme kuitenkin palanneet yhteen.

Olen huomannut, että Toni on samalla tavalla turvallinen ja huolehtivainen kuin entinen mieheni. Se on osaltaan auttanut jättämään menneen.

Kaipaus on jäänyt taka-alalle, ja olen enemmän kiinni Tonissa.

Fyysinen läheisyys on meille molemmille sekä suuri tarve että voimavara. Kun on samansuuntaiset ajatukset ja toiveet, toisen lähellä on helppo olla.

Yhteinen huumorikin on tärkeää. Voin vinoilla, että kyllä sinä poika vielä opit.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 23/2020.

Sisältö jatkuu mainoksen alla