Näyttelijä Jukka Puotila, 62, on saanut tehdä monenlaista esiintyjän työtä. Siksi mikään rooli ei iskostunut hänen persoonansa. Ja työ jatkuu. Juttusarjassa henkilö kertoo elämänsä tärkeistä numeroista.
2 lukukautta
Ennen näyttelijäksi valmistumistani ehdin käydä yhden vuoden Jouko Turkan johtamaa Teatterikorkeakoulua. Turkan metodit herättivät paljon keskustelua. Hänen vetämiensä harjoitusten jälkeen ei tarvinnut lähteä salille eikä välttämättä ottaa kirjaakaan käteen, treenit olivat niin pitkiä ja kokonaisvaltaisia. Niiden tarkoitus oli vapauttaa näyttelijä kontrollista.
Piti Turkkaa nerona tai hulluna, hän jätti suomalaiseen teatteriin lähtemättömän jäljen.
60 vierasta
60 kutsumatonta vierasta tuntui hyvältä nimeltä 60-vuotisjuhlakiertueelleni, jonka piti ajoittua syksyyn 2015. Se peruuntui, koska elämääni tuli kutsumaton vieras: sairastuin suusyöpään.
Olin vielä toipilas, kun aloitin kiertueen helmikuussa 2016. Sain keikoilla vahvaa tukea yleisöltä. Oli elämys, kun salillinen ihmisiä pomppasi pystyyn esityksen päätyttyä. Teatterissa sellainen on hyvin harvinaista.
18 tuotantokautta
Kotikatu oli jossain vaiheessa Suomen pisimpään jatkunut tv-sarja. Pertti Mäkimaan hahmo oli iso pesti, se kattaa puolet ammattiurastani. Monien muiden töitteni ansiosta rooli ei kuitenkaan iskostunut minuun pysyvästi. Minusta ei tullut Pertti Mäkimaata.
760 grammaa
Matkapuhelin on tärkeä apu keikkatyössä. 1987 markkinoille tullut Nokian Mobira Cityman painoi 760 grammaa. Sen ongelma oli nopeasti simahtava akku. Kun sain ensimmäisen Citymanin, asensin autooni lataussarjan, jolla latasin akun ajon aikana.
Loppujen lopuksi puhelin alkoi opastaa minua perille. Jonkin kunnan pankin tai osuuskaupan kesäpaikalle oli vaikea löytää, eikä silloin ollut navigaattoreita. Soitin autosta ja kysyin ohjeita.
40 vuotta
Esiinnyin televisiossa ensimmäisen kerran 1977. Ohjelman nimi oli Kyky-77. Jo silloin tuli selväksi, mikä voima televisiolla on. Kanavia oli vain kaksi, joten silloin oltiin todella tuttuja televisiosta.
Televisiotyö yhdessä teatterikiinnityksen kanssa oli aikataulujen puolesta haastavaa, mutta äärimmäisen kiinnostavaa. Sain tehdä monenlaisia töitä.
2 400 metriä
Kun aloin toipua syövästä, asetin Cooperin testin tavoitteeksi 2 400 metriä. Saavutin sen seuraavana keväänä. Jo 1 900 metriä olisi 60-vuotiaalle hyvä tulos. Joku ikäiseni voi rehvastella, että Cooperissa menee 2 800 metriä, mutta se taitaa olla vain muistuma jostain nuoruuden tuloksesta. Kuvitelma, että siihen yhä pystyy.
7 prätkää
Vuonna 1971 istahdin tuliterän 450-kuutioisen Hondan satulaan. Moottoripyörä oli minulle iso haave, mutta vanhemmilleni kauhistus, koska siihen aikaan sattui paljon onnettomuuksia. Ajokortti- ja muut uudistukset ovat parantaneet turvallisuutta.
Minulla on ollut seitsemän prätkää. Onneksi kukaan pojistani ei ole niistä innostunut. Prätkä on hyvä rentoutumisväline, koska ajaessa ei voi täyttää päivyriä eikä puhua puhelimeen.
Auto on aina ollut minulle välttämätön yksin keikkamatkojen vuoksi. Kun lähdimme tapaamaan tulevan vaimoni Annelin vanhempia Lahteen, isäni lainasi minulle autonsa, Peugeot 504:n. Päivä oli 16. lokakuuta 1982. Muistan sen, koska se oli ensi kohtaaminen appivanhempien kanssa. Nykyisin ajelen Mercedes-Benzin hybridillä.
63 vuotta
Näyttelijän eläkeikä on 63 vuotta. Jäin eläkkeelle Kansallisteatterista vuoden etuajassa, mutta työt siellä jatkuvat. Pyrin tekemään nyt vähemmän, sillä haluan irti aikatauluista. Ne sulkevat elämää pois.
Ennen oli lauantaisin ja sunnuntaisin kaksi esitystä. Riipaisi, kun perjantai-iltaisin teatterilta lähtiessäni näin, kuinka ihmiset rentoutuivat iloisina kaupungilla. Minun perjantai-iltani oli sitä, että mietin viikonlopun esityksiä. Maanantaivapaakin tahtoi aina mennä kuvauksissa.
Artikkeli on julkaistu myös ET-lehden numerossa 16/2017.
Jukka Puotila
Syntynyt: 9.9.1955 Helsingissä. Asuu Espoossa.
Työ: Näyttelijä, koomikko, imitaattori.
Perhe: Vaimo ja kolme aikuista poikaa.
Harrastukset: Lenkkeily ja painonnosto.
Ajankohtaista: Jukka Puotila -show't jatkuvat syksyllä Kansallisteatterissa ja kiertueella.
