Helsinkiläinen muusikko Jussi Raittinen, 71, on tehnyt 45 vuoden työuran. Nyt hän nostaa eläkettä, mutta soittaa aina kun keikkoja on tarjolla.

"Laiva-, studio- ja ravintolamuusikoiden työehtosopimukset ja eläkeasiat alkoivat järjestyä jo 1970-luvulla, mutta popmuusikot olivat pitkään työelämän paarialuokkaa. Kaksikymppisenä eläkeasiat tuntuivat kamalan kaukaiselta – kamoon, mikä ihmeen eläke.

Katsantokantani eläkeasioihin muuttui, kun aloin saada musiikkialan luottamustoimia. Oli pakko pohtia, miten rock- ja popmusiikin varaan saattoi rakentaa koko elämänkaarensa eläkettä myöten.

Aloin tehdä keikkaa päätyökseni 1969, mutta ensimmäiseltä 15 vuodelta eläkettä kertyi todella vähän. Minut pelasti TaEL-eläkelaki, joka tuli voimaan vuoden 1986 alussa. Siinä eläkevakuutettiin ne taiteilija-ammatit, joissa työsuhde oli tarkoitettu kestämään alle vuoden. Freelance-muusikollahan tyypillinen työsuhde kestää yhden illan.

TaEL oli pitkän taistelun tulos. Olin lain syntyhetkellä jo 42-vuotias. Onneksi 1980-luvun loppu ja 1990-luku olivat työntäyteistä aikaa sekä trubaduurina että Boys-yhtyeen kanssa. Kysyntää riitti, ja eläkettä kertyi.

Vuonna 2004 minulle myönnettiin puolikas taiteilijaeläke, 660 euroa kuussa. Työeläkettä aloin nostaa hiukan ennen kuin täytin 65 vuotta. Päätös syntyi huonosti nukutun yön jälkeen raskaalta keikkamatkalta palatessa. Päätin jättää karmeimmat aamuyökeikat suosiolla nuoremmille.

Työeläkettä saan noin 2 000 euroa kuukaudessa. Keikkoja on noin 50 vuodessa. Tosin tänä vuonna kysyntää on ollut hiukan enemmän, sillä Boys juhlii 50-vuotista taivaltaan."