Lääkäri Pekka Puska, 80: ”Parannus miesten elintapoihin lähtee usein naisista”

1970-luvulla Pekka Puskan ääntä kuuli  Pohjois-Karjalassa joka paikassa. Kyläkoulujen puhetilaisuuksissa, Marttojen tapahtumissa, radiossa, televisiossa. Aihe oli aina sama, Pohjois-Karjala-projekti.

Siihen aikaan Pohjois-Karjalassa ajateltiin, että sydäntaudit nyt vain kuuluvat vanhenemiseen, ja nelikymppiset miehet kantoivat nitropurkkia rintataskussaan.

Nelikymppiset miehet kantoivat nitropurkkia rintataskussaan.

Tilastokäppyrät näyttivät, että Pohjois-Karjalan miesten kuolleisuus sydäntauteihin oli suurempaa kuin missään muualla maailmassa. 

Läänin miesten odotettavissa oleva elinikä oli alle 65 vuotta.

Tehkää jotain, miehet kuolevat!

Tammikuussa 1971 pidettiin ensimmäinen Pohjois-Karjala-projektin suunnittelukokous. Mukana oli 26-vuotias Pekka Puska.

Rojekti. Sillä nimellä sitä Pohjois-Karjalassa kutsuttiin. Se käynnistyi 10 000 ihmisen väestötutkimuksella. Tietokone valitsi väestöotoksen, joka kutsuttiin tutkimukseen. 

Haastattelun teimme Pekan kotona Helsingissä. Kuvauspäiväksi Pekka oli ehtinyt Ilomantsin mökille halonhakkuuseen.

Tieto sydänsairauksien syistä oli 1970-luvulla uutta, mutta tutkimukset viittasivat korkeisiin kolesteroliarvoihin ja verenpaineeseen sekä tupakointiin. Siihen perustui nuoren projektiryhmän ensimmäinen keksintö: ennaltaehkäisy.

– Sairaalat voivat pelastaa sairastuneen, mutta ei kansanterveyttä muuteta sairaaloilla. Sairauksia pitää ehkäistä ennakolta. Sen me oivalsimme, Pekka sanoo.

Sairaalat voivat pelastaa sairastuneen, mutta ei kansanterveyttä muuteta sairaaloilla. 

Toinen keksintö oli, että pelkkä yksilöiden opastaminen ei auta. Jotta yhteiset elintavat ja ruokavalio muuttuisivat, mukaan pitää saada koko yhteisö.

– Lähdimme kiertämään maakuntaa, saappaat savessa ja kuin nuoret sudet, niin kuin paikallinen sanomalehti meitä kuvasi.

Kunnat, neuvoloiden terveydenhoitajat, terveyskeskukset, lääkärit, Martat, sydänyhdistykset, keittäjät kouluissa. Kaikki piti saada mukaan.

Monenlaiset vaikuttajat esittelevät sosiaalisessa mediassa käsityksiään oikeasta ruokavaliosta ja saavat seuraajia. Pekkaa se ei huolestuta. – Uskon, että pitkän päälle oikea tieto kantaa. Niin se on kantanut ennenkin.

– Rasvakysymys oli vaikein, Pekka myöntää.

– Tuntui huimalta, että moni mies söi pelkkinä leivänpäällisinä 200 grammaa voita joka päivä. Tutkimustieto oli lahjomatonta, rasvan määrä oli ilmeinen syy maailman korkeimmalle veren kolesterolitasolle.

Muutos lähti naisista

Jotkut isännät olivat sitä mieltä, että Pekkaa pitäisi vetää navetan takana turpaan. He myös kertoivat sen hänelle. Siitä huolimatta ruokamuutokset alkoivat hiipiä perheisiin, naisten kautta.

– Parannus miesten elintapoihin lähtee usein naisista. Moni mies on sanonut minulle, että on kiitollinen vaimolleen henkensä säilymisestä.

Pekka on kuullut monta tarinaa emäntien oveluudesta. Kun isännälle piti olla punaista maitoa, vaimo kaatoi kannuun salaa punaista ja rasvatonta sekaisin. Muutaman kuukauden kuluttua hän sanoi isännälle, että arvaapas, mitä olet juonut.

Ja kyllä miehetkin tutkijoita arvostivat, kun huomasivat, että nämä malttoivat jutella ja kuunnella heitä. 

Pohjois-Karjala oli 1970-luvulla Suomen köyhintä kolkkaa, ja pula lääkäreistä oli kova. Tuntui hyvältä, että nuoret lääkärit olivat varta vasten tulleet etelästä meitä auttamaan.

Paheeni on pulla. Kahvin kanssa pitää olla pullaa.

Pekka kertoo, että heillä kotonakin eletään projektin oppien mukaan, "ei mitään äärimmäisyyksiä".

Nytkin pöydässä on myös kahvileipää, Arja-puolison leipoma mustikkapiirakka. Leivontarasva on kasviöljyä ja mustikat Pekan poimimia perheen mökkimaastosta Ilomantsista.

– Toimittajat kysyvät minulta usein, mikä se on tohtorin oma pahe. Vastaan aina, että pulla. Kahvin kanssa pitää olla pullaa.

Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 14/2026 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.