Intohimon suudelma on mielikuvissamme ylitse muiden, mutta suutelon tapoja ja kohteita on monia.

Pyhä suudelma? Kyllä vain, Lähi-idässä ja Euroopassa suudelmaan on vanhastaan liitetty pyhyys. Suu on paitsi ravinnon, hengityksen ja puheen väylä, myös sielun kulkutie: Jumala herätti ihmisen eloon puhaltamalla häneen hengen.

1. Tervehdys sinulle!

Lähi-idässä suukko kuului sukulaisten ja vieraiden vuorovaikutukseen niin tervehtiessä kuin erotessa. Kristityt, niin miehet kuin naiset, suutelivat toisiaan merkkinä yhteenkuuluvuudesta. Roomalaiset paheksuivat eri sukupuolta olevien suukottelua, mutta kristityt painottivat suudelman antamisessa siveitä ajatuksia.

2. Kunnioitan ylempääni

Kunnioittavaa suudelmaa ei Länsi-Euroopassa näinä päivinä enää nähdä. Antiikin aikoina sen antoi alempiarvoinen ylemmälleen, eikä koskaan suulle vaan poskelle, käsiin tai jalkoihin (orjat ja palvelijat). Jalkaterien suutelu jäi lopulta lähinä uskonnolliseen käyttöön.
Suudelmilla on kunnioitettu myös esineitä: huulien kautta suutelija saa yhteyden kohteeseen. Ja paikkoja: paavi suutelee vieraan maan kamaraa. Risti on kristikunnan suudelluin esine.

3. Sinetti rauhalle ja sielujen yhteydelle

Rauhan suudelmaa on käytetty uudella ajalla vahvistamaan sopu vihollisten kesken. Myös ristiä on suudeltu merkkinä lupaukseen sitoutumisesta. Roomassa kihlaus, avioliittolupaus, vahvistettiin suudelmalla. Sittemmin suudelma on tullut osaksi avioliittoseremoniaa: siinä on ajatus sielujen yhteensulautumisesta.

4. Ikivanha lentosuukko

Lentosuukko on vuosituhansia vanha ja peräisin taivaankappaleiden tervehtimisestä. Käden heilautus lennätti suukon matkaan ja kuljetti tervehdyksen perille, sinne minne kosketus ei ulottunut.

5. Ensisuudelman antaa mies

Ensisuudelmasta tuli 1800-luvulla romanttinen myytti: siihen liittyi suuria odotuksia ja kaihoisia muistoja. Myytin mukana samaa sukupuolta olevien suutelu tuntui häviävän julkisuudesta tyystin. Naisella oli suudelmissa passiivinen rooli.

6. Intohimon suudelma on aistien karkelo

Intohimon suutelot ovat rakastavaisten ravintoa, ovathan huulet seksuaalisesti herkkä ruumiinosa. Monissa suudelmakuvauksissa ovat mukana kaikki aistit, maku, haju, tunto, kuulo – ja näkökin, koska muiden suutelemisen seuraaminen kiinnostaa.

Kaikkien aikojen vastenmielisintä pusua äänestivät saksalaiset.

7. Suudelmasta alkoi elokuvakin

Elokuvasuudelma on yhtä vanha kuin elokuva. Thomas A. Edisonin 1896 tuottama The Kiss kesti reilusti alle minuutin. Ensi-illassa elokuva esitettiin innostuneelle yleisölle kolmeen kertaan, mutta julkisuudessa filmi kirvoitti kitkeriä mieipiteitä: julkinen suudelma suuressa koossa oli joidenkin mielestä kuvottava ja monien mielestä moraalisesti erittäin arveluttava.

8. Ällöin kautta aikain

Kaikkien aikojen vastenmielisintä pusua äänestivät saksalaiset Bild-Zeitungin kilpailussa 2003. Kunnian sai Erich Honeckerin ja Leonid Bresnevin moiskautus vuodelta 1979.

Lähde. Hannu Salmi: Suudelma. Faros 2004.

Risteilyalukset ja 25 miljoonaa turistia vuodessa ovat pahan enne, pohtii Pirkko Arstila – itsekin turisti.

Veden pinta hohtaa kuunvalossa mustana silkkinä. Gondolieri sauvoo venettään, se kolahtelee kanaalin kivisiin seiniin. Samettityynyillä istuvat rakastavaiset takertuvat toisiinsa.

Matkakumppani ei herkisty, vaan tarkastelee gondolieriä käytännöllisesti: ”Työasento on hirveä. Hän muuttuu muotopuoleksi ja saa hirveitä särkyjä.” Niinpä, missä ovat turvaliivit ja kypärä?

Mutta Venetsiassa romantiikka myy. Olen lukenut Donna Leonin kirjat ja tiedän, että paikalliset inhoavat turisteja. Minäkin inhoan heitä – vai meitä? Kaupungin taustamusiikki on vesibussien keuhkotautista rahinaa ja turistien vetokärryjen kärinää. Palatsit reunustavat Pyhän Markuksen aukiota kuin uljas nuottiviivasto oman aikakautensa matemaattisessa rytmissä. Näkymän pilaa valtava risteilyalus, joka työntyy mozartmaiseen maisemaan kuin Tähtien sota. Paha näky.

Hotellimme on 1400-luvulta ja rakennettu ilman vatupassia – sen huomaa. Sähköjohtojen lonkerot kiipeilevät seinillä. Huone on kuusi metriä korkea, ja jossain siellä ylhäällä paistaa sähkölamppu, onneksi ei kaasuvalo. Tilan täyttävät sänky, pöytä ja mahtipontisesti drapeeratut ikkunaverhot.

Ikkunasta näen muuttokuorman kanavalla. Kippurajalkaiset tuolit ja plyysisohva on lastattu pieneen moottoriveneeseen. Toisessa veneessä matkaa perhe mukanaan paksu piironki ja jääkaappi. Kokassa seisoo onnellinen koira.

Vesibussista katsottuna palazzot lipuvat ohitse kuin elokuvan kulisseina. Illan tummetessa näen pariskunnan, joka kömpii pyjamissaan yöpuulle välittämättä sulkea ikkunaluukkuja. Turistin ahneudella tarkastelen heitä kuin alkuasukkaita savanneilla. Ovatko he ylhäisöä, henkilökuntaa vai turisteja?

Pakenemme ihmismassoja vuonna 1822 perustettuun Hotel Danieliin Canal Granden varrella. Aika pysähtyy.

Smokkipukuinen tarjoilija ilmestyy tyhjästä, katoaa tyhjään. Hiljaista. Kullattuja pylväitä. Silkkisiä nojatuoleja. Komea kipsikatto. Mahtava, koristeellinen portaikko ohjaa kattoterassille, josta avautuu Venetsian loisto. Täällä kalliissa, ajan säilömässä miljöössä viipyy vielä se lumo ja charmi, josta kirjat kertovat ja runoilijat runoilevat.

Tulee haikea olo. Risteilyalukset ja 25 miljoonaa turistia vuodessa ovat pahan enne. Jonain päivänä kaikki vajoaa mereen, ja jälkipolville jää vain taru kuin uponneesta Atlantiksesta.

Kolumni on ilmestynyt ET-lehdessä 21/2017.

 

Liisa Tavi laulaa nykyään tulevien äitien kanssa ja tekee hidasta musiikkia lapsille. 

Liisa Tavi, 61, tuli tunnetuksi laulajana vuonna 1979 kappaleella Lasta ei saa tukuttaa, joka voitti Ylen Levyraadin. Vuonna 1980 hän osallistui euroviisukarsintoihin kappaleella Nopea talven valo. Hänen äänensä kuuluu myös Rauli Baddingin Tähdet Tähdet -kappaleen kertosäkeessä.

Nykyään Tavi työskentelee äänihoitajana ja asuu Joensuussa lähellä Pyhäselän rantoja. 

– Euroviisut ja yleisölle laulaminen olivat kiinnostava matka, mutta en kaipaa lavoille enää. Lopetin laulamisen kokonaan kymmenisen vuotta sitten. Olin tehnyt laulajana paljon töitä entisen mieheni muusikko Pekka Tegelmanin kanssa ja avioeromme ero muutti ammatillista minäkuvaani.

Tavi alkoi pohtia uutta suuntaa uralleen.

– Aloitin ohjaamalla äänirentoutusryhmiä Helsingin asukastaloissa asukkaille, jotka olivat pääosin eläkeikäisiä. Rentoutushoidossa avattiin kehoa liikkeen kautta ja tutkittiin äänen resonoimista oman kehon sisällä.

Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.
Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.

Ääni apuna synnytyksissä

Vähitellen Tavi erikoistui ohjaamaan äänirentoutusta raskaana oleville naisille.

– Äänenkäyttö muuttaa synnytyskokemusta. Osa asiakkaistani on kertonut, että he eivät ole tarvinneet synnytyksessä lainkaan kipulääkitystä. Heidän oman äänensä resonointi heidän kehossaan ja hengitysharjoitukset ovat kantaneet heidät läpi synnytyksen. Musiikilla on valtava vaikutus kehon rentoutumisessa ja rauhoittamisessa. Yleensä äänihoitoa käytetään synnytyksessä kuitenkin kipulääkityksen ohella.

Vielä 1980-luvulla äänihoito ei ollut osana synnytysvalmennusta. Tavin oma esikoinen syntyi Tuula Amberlan Lulun tahtiin, sillä joku oli kääntänyt synnytyssalissa radion päälle.

Tämän vuoden syyskuussa Tavi opiskeli doulaksi.

– Omien lasteni syntymästä on jo kolmisenkymmentä vuotta, joten halusin ammattini puolesta virkistää muistiani synnytyskokemuksesta. En ollut mukana oman lapsenlapseni synnytyksessä, mutta olin kyllä poikaani jatkuvasti puhelinyhteydessä ihmeen tapahtuessa.

Hidasta musiikkia lapsille

Liisa Tavi kertoo kasanneensa useamman vuoden lapsille ja vanhemmille suunnattua levyä.

– Tuota levyä on tehty kuin Iisakin kirkkoa, sillä rahoitamme tuotannon omasta kukkarostamme, laulaja puuskahtaa.

Tavin, muusikko Safka Pekkosen ja säveltäjä Aija Leinosen tavoitteena on tarjota pirteiden renkutuksien sijaan rauhallista musiikkia vanhemmille ja lapsille.

– Matalan pulssin kappaleiden tarkoituksena on rauhoittaa lapsia ja heidän vanhempiaan, Tavi kertoo.

Liisa Tavi, 61.
Liisa Tavi, 61.

Liisa Tavin omat kappaleet käsittelivät aikanaan inhimillisyyttä. Julkisuuteen Tavi nousi vuoden 1979 kappaleellaan Lasta ei saa tukuttaa. Pelle Miljoonan kirjoittama sanoitus otti kantaa lasten kaltoin kohteluun ja kasvatukseen.

– Oma näkemykseni on aina ollut se, että elämän ensimmäiset askeleet ovat äärimmäisen tärkeitä. Varhaislapsuus saattaa olla jopa elämämme tärkeintä aikaa, sillä lapset saavat jo hyvin nuorina eväät itsensä hyväksymiseen.

Tavi seuraa tällä hetkellä oman kolmivuotiaan lapsenlapsensa elämää ja kehitystä.

– Kouluissa ja tarhoissa meininki voi olla aika levotonta rauhallisillekin lapsille. Tämä levy tuo toivottavasti rauhaa hektisten tilanteiden keskelle. Kaiken lastenmusiikin ei tarvitse olla reipasta ja hauskaa irrottelua, sen vuoksi olemme tehneet tietoisesti hitaita kappaleita.