Politiikan kovassa maailmassa naisten välinen ystävyys on kullanarvoista, Liisa Hyssälä ja Sirkka-Liisa Anttila tietävät. Ja myös sen, ettei nynneröistä ole menestyjiksi.

Kännykkä soi eduskunnan ravintolan pöydässä. Sirkka-Liisa Anttila on juuri kävelemässä kokoustamaan kabinettiin.

– Tämä on taas kuin telepatiaa. Liisa soittaa, hän toteaa ja vastaa puheluun. Hänellä on kantava ääni.

– Sano vaan, sano vaan, ei haittaa! Nyt saadaan nainen, juu. Uskon, että Paavolasta tulee. Oikein hyvä. Soitellaan illalla.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kyse on Maija-Leena Paavolasta. Iltapäivällä on eduskunnan pääsihteerin vaali. Puoluesiskot ovat tehneet taustatöitä saadakseen paikalle naisen. Liisa Hyssälä on ollut poissa eduskunnasta viisi vuotta, mutta sydän elää yhä mukana päätöksenteon arjessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Tartti vähän tukee Sirkka-Liisaa. Hän kun on niin kokematon, Liisa Hyssälä heittää myöhemmin huumorillaan.

Naiset puivat usein ajankohtaisia asioita yhdessä.

– Sirkka-Liisa on naisasianainen viimeisen päälle. Hän on tehnyt naisten tasa-arvon puolesta enemmän kuin kukaan toinen tässä maassa, Liisa Hyssälä sanoo.

Sirkka-Liisa Anttila kertoo:

"Tiesin Liisasta ensin vain sen, että hän on Hyssälän emäntä, jolla on kaksi loppututkintoa.

Jos nainen on valtiotieteen tohtori ja hammaslääkäri, korkeasta koulutuksesta ja sivistyksestä saattaa tehdä tietynlaisia johtopäätöksiä. Mutta ne eivät vielä kerro mitään siitä, millainen ihminen ja luonne on koulutuksen takana.

Poliitikolla ei ole juuri aikaa hoitaa ystävyyssuhteita. Liisan mies on minulle sukua isäni puolelta. Tapasimme ensin yhteisissä sukujuhlissa. Paremmin tutustuimme eduskunnassa.

OLEMME MOLEMMAT suoraluonteisia ihmisiä, impulsiivisia, aktiivisia ja ulospäin suuntautuvia.

"Olemme tottuneet hiljentämään suulaatkin miehet."

Ei nainen piipittämällä pärjää, niin se on.

Mutta olemme myös työhulluja. Vain toinen poliitikko voi ymmärtää, millaista poliitikon elämä on.

Ministeriaikoina tuimme toinen toisiamme. Aika oli haastavaa. Liisa oli seitsemän vuotta ministerinä.

Liisan suuri tavoite toteutui, kun hallituksen kehysriihessä lopulta hyväksyttiin takuueläke.

Minä hävisin vuonna 2003 varapuheenmiehen vaalin Markku Koskelle yhdellä äänellä. Seuraavalla kerralla Liisalla oli rohkeutta ehdottaa minua taas varapuhemieheksi. Menin läpi, ja voin olla siitä Liisalle kiitollinen.

Kohokohtia emme useinkaan ole ehtineet juhlistaa kuin kahvikupposella ja halaamalla.

YMMÄRRÄMME TOISIAMME katseesta ja meillä on samanlainen huumorintaju. Olen ollut naimisissa yli 48 vuotta ja tunnistan mieheni varpaanasennosta, mitä hänelle kuuluu. Liisan kohdalla on samoin.

"Sekä Liisa että minä viihdymme maalla. Siellä on tilaa hengittää."

Olemme tottuneet kovaan työntekoon ja pidämme maaseudun vahvaa yhteisöllisyyttä hyvänä asiana. Talkoilla tehdään mitä vaan.

Maalla ympäristökin kasvattaa lapsia ja naapurista pidetään huolta. Jos naapurista ei näy valoja, mennään tarkistamaan tilanne. Sosiaalinen kontrolli on nuortenkin parhaaksi.

Puolisomme tulevat hyvin toimeen keskenään. Kun tapaamme pariskunnittain, joko kahvittelemme tai istumme ruokapöydän ääressä. Me molemmat Liisan kanssa tykkäämme kokata ja leipoa. Siinä näkee heti kättensä jäljen, tulokset, kun taas politiikassa niitä joutuu odottamaan vuosia.

Liisan ruokapöydässä on aina tarjolla maukkaat lihat ja kalat. Hän on toimen nainen. Hän saattoi leipoa kotona hiivaleipää ja lähteä sitten hoitamaan hammaslääkärin vastaanottoaan vielä taikinaa helmassa.

VIIME VUOSINA OLEMME molemmat hoikistuneet. Liisa on laihduttanut paljon ja onnistuneesti. Omaa hoikistumistani saan kiittää ennen muuta siitä, että kilpirauhaseni vajaatoiminta saatiin kuriin. Lisäksi liikun tehokkaasti kolme neljä kertaa viikossa polkupyörällä tai kävellen.

"Kun Liisa jäi pois eduskunnasta, elämääni tuli tyhjiö."

Tuntui kuin yhteisöstä olisi lähtenyt sisar. Tärkeä pala elämästä jäi puuttumaan.

Yhteisinä eduskunta-aikoina tapasimme lähes päivittäin. Nyt tapaamiset ovat harventuneet, mutta ovat sitä antoisampia. Soittelemme toisillemme monta kertaa viikossa.

Liisa on perhekeskeinen, ja läheisten sairaudet ovat saaneet hänet kyynelehtimään. Hänellä on tiivis yhteys myös sisariinsa.
Meillä molemmilla riittää energiaa. Liisalla tulee kohta virkaikä vastaan, ja saa nähdä, mitä hän sitten aikoo. Se on varma, että aloilleen hän ei asetu.

NAISTEN VÄLISEN YSTÄVYYDEN ystävyyden esteenä on usein keskinäinen kateus. Nainen lyöttäytyy helposti tukemaan miehiä ja luottaa siihen, että pääsee eteenpäin miesten tuella. Me naiset olemme tyhmästi hajauttaneet toimintaamme, kun miehet ovat sen sijaan oppineet klubeilemaan.

"Meidän naisten pitäisi saada jollakin tavalla itsetuntomme nousemaan."

Tarvitsemme malleja ja esimerkkejä. Liisa on saanut vahvan itsetuntonsa kotoa, minä anopiltani, joka oli kuin Niskavuoren emäntä.

Pitää oppia, ettei vähättele itseään. Jos joku kehuu, että minulla on kaunis mekko, sanon, että niin onkin! Se oli vain 20 vuotta kaapissa odottelemassa, että kävisi taas ylle."

Liisa Hyssälä kertoo:

"Pienistä pitäjistä tulee vahvoja naisia. Sellaiset eivät ruikuta. Jos syrjäkulmilta lähtee ihmisten ilmoille ja menestyy, pitää olla varustettu erikoisominaisuuksilla.

"Sirkka-Liisa on ollut idolini."

Ennen ensi tapaamista minua jännitti, kun hän oli niin kuuluisa ja vahva. Hänellä on valtava perusenergia.

Vaikka hän on kotoisin peräkylästä, hän on ihmeellisesti ottanut myös kansainväliset areenat haltuunsa. Hän puhuu sujuvaa englantia ja ranskaa ja kutsui komissaarinkin kotiinsa –  siellä oli hyvä selvitellä sikatalouden pulmia. Minä en voisi kuvitellakaan kutsuvani komissaaria kylään.

Sirkka-Liisa on renessanssiajan emäntä ja järjestää isoja pitoja, joissa on tarjolla vähintään yksi kokonainen savustettu porsas. Meillä vieraille on tarjolla suunnilleen 100 grammaa teemakkaraa. Minä en osaa tehdä mitään! Jos Sirkka-Liisa muuta väittää, sen voi antaa mennä kategoriaan "kehu nainen päivässä". Olosuhteiden pakosta olen joutunut emännöimään, mutta luontaista se ei minulle ole.

KUN MINISTERIAIKOINA autonkuljettaja haki minut kotoa seitsemältä, en ollut hetikään valmis. Istutin kuljettajan kahvipöytään odottamaan. Hän kysyi heti, että missäs ne munkit on? Sirkka-Liisalla oli kuulemma siihen aikaan jo sata munkkia paistettuna.

"Sanoin Sirkka-Liisalle, että nyt menit liian pitkälle, viet muut naiset häpeään."

Minä en ala viiden aikaan munkkitaikinaa alustamaan.

Emme kumpikaan nyrpistä nenäämme raskaalle työlle. Voimme kantaa apulantasäkkiä tai maitohinkkiä ja uurastaa pottumaalla. Tosin Hermes-huivi päässä – kaikessa pitää olla tyyliä.

Kun Sirkka-Liisa tulee huoneeseen, hän täyttää sen aurallaan, niin että muut lähes lamaantuvat.

Sirkka-Liisa tykkää enemmän vaatteista kuin minä. Hänellä on kaapissa monta kymmentä iltapukua. Ei hän voisi laittaa linnan juhliin vanhaa mekkoa. Minulla on enemmän tämmöinen luutatyttö-look.

Hän saunoo joka ilta. Se on hänestä rentouttavaa. Minua ei saa saunaan, vaikka uimahallissa käynkin.

SIRKKA-LIISALLA ON uskomattomat verkostot. Hän kaivaa tiedot vaikka aamuvarhaisella MTK:ta ja Brysseliä myöten. Ja on aina menossa: kiertää maakuntia, on puhumassa tai lentokentällä, johtaa kokouksia, arjet ja viikonloput.

Hän ei varmasti jää eläkkeelle koskaan, vaan pysyy eduskunnassa viimeiseen hengenvetoon. Hänellä on uskolliset äänestäjät, vaikka hän vaalien alla huolestuukin, että "taas yksi kuoli, mitenhän tässä käy?"

Radikaali persoona yhdistyy hänessä säilyttäjään. Olemme molemmat herkkiä.

"Mutta julkisesti herkistymme vain kirkon penkissä virsiä veisatessa."

Siteeraan vanhaa sanontaa: "Kalatkin voivat itkeä, mutta kun ne uivat vedessä, niiden kyyneliä ei huomaa."

Kun tulin eduskuntaan 1995, se oli vielä kovin miehinen, keskustapuolue varsinkin. Sirkka-Liisa opetti, että jos nainen tukee toista naista, voidaan saavuttaa jotakin uutta.

Voimamme yhdistämällä saimme Maria-Kaisa Aulan valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajaksi. Sirkka-Liisa aukoi ovia ensimmäisenä keskustalaisena naispuhemiehenä. Hän oli myös ensimmäinen nainen sekä maa- ja metsätalousministerinä sekä maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajana.

"Eihän näihin asemiin ihan nynneröt naiset pääse."

Tuemme toisiamme henkisesti, eikä kaikkea tarvitse vääntää toiselle rautalangasta. Jos nainen esittää toista naista merkittäviin tehtäviin, esityksen läpisaamiseksi tarvitaan verkosto. Naiselta vaaditaan kaksi kertaa enemmän taitoa ja tahtoa, se vaan on niin.

Vahva nainen vie äkkiä mieheltä energiatason matalaksi: siinä kinttaat tipahtaa lattialle.

Kyllä me Sirkka-Liisan kanssa silti miehistä tykätään - ja tykkäämme vieläpä samoista miehistä. Kuten Pekkarisen Maurista."

Artikkeli on julkaistu alunperin ET-lehdessä 20/2015.

Sisältö jatkuu mainoksen alla