
Keskustelua ryyditetään englanninkielisillä sanoilla, lyhenteillä ja ilmauksilla jo niin, että osa kuulijoista putoaa kärryiltä. Pitääkö suomen kielen tulevaisuudesta huolestua?
Television keskusteluohjelmassa käsitellään diippejä aiheita, oleillaan chillisti, palataan meet and greet -iltaan nextille levelille ja päästetään kaveri omaan personal speissiin.
Menikö ohi? Niin meni monelta muultakin. Suomenkielinen puhe vilisee englanninkielisiä ilmauksia. Ne saavat tuntemaan, että on joko väärässä maassa tai jotenkin pudonnut kärryiltä.
Tulee tunne, että olen pudonnut kärryiltä.
Ilmiö ei ole uusi. Muut kielet ovat aina vaikuttaneet suomeen.
– Meillä on vain kourallinen sanoja, joiden sukulaisuussuhteita ei tiedetä, sanoo erityisasiantuntija Matti Räsänen Kotimaisten kielten keskuksesta.
Suomen sanat ovat valtaosin peräisin ruotsista (apina), indoeurooppalaisista (mehiläinen), germaanisista (kuningas) tai balttikielistä (puuro), venäjästä (kapakka) – ja nykyisin yhä enemmän englannista.
Englannin kielestä lainaamiseen eli anglismiin turvaudutaan etenkin luonnontieteissä, tekniikassa ja talouselämässä, kun tarvitaan nimi jollekin uudelle asialle, eikä suomenkielistä vastinetta löydy.
Niinpä googlaamme, sekoitamme smoothien tai menemme Gym Centeriin spinnaamaan.
Menemme Gym Centeriin spinnamaan.
– Englanninkielisiä ilmauksia käytetään nykyään aiempaa enemmän yhteyksissä, joissa niitä on aiemmin vältetty, kuten hyvään yleiskieleen pyrkivässä painetussa mediassa ja television asiaohjelmissa, Räsänen toteaa.
– Ajankohtaisohjelmassa saatetaan sanotaan, että jokin on mission impossible, vaikka voisi todeta suomeksi, että mahdoton tehtävä.
Englanti voi hiipiä kieleen käännöslainana, kuten sanannoissa loppu on historiaa (the rest is history). Se voi ujuttautua lauserakenteeseen asti, kun todetaan, että se oli paras konsertti ikinä (the best concert ever).
Eeppistä teknologiaa!
Television vallanneet kansainväliset formaatit vahvistavat ilmiötä. Vaikka Suomessa tehtäisiin omankielinen versio, repliikit on määritelty tiettyyn kaavaan, tyyliin ”ootteko valmiita?”.
– Se on piilovaikutusta. Vaikka se on suomen kieltä, retorinen malli on kopioitu.
Myös sanan merkitys voi olla lainaa. Teknologia (technology) on yleisesti korvannut sanan tekniikka. Ennen puhuttiin teknisistä ratkaisuista, nykyisin teknologiasta.
Eeppinen (epic) on alun perin liittynyt kertomakirjallisuuteen, mutta nyt sitä käytetään järisyttävän synonyyminä: ”olipa eeppinen keikka”.
Kun vierasperäiset sanat ja ilmaukset kotiutuvat yleiskieleen, niitä ei enää mielletä lainoiksi.
Englanti ympärillämme
Lingvistiikassa puhutaan kielimaisemasta. Se voi olla konkreettinen näkymä kaupungilla: minkälaisia mainoksia tai kylttejä on esillä, millä kielellä ovat ruokalistat.
– Tässä mielessä englannin vaikutus on kasvanut räjähdysmäisesti. Meillä on ympärillämme todella paljon englanninkielistä tekstiä, Räsänen toteaa.
Miksi on helpompi tyytyä englanninkieliseen ilmaukseen? Miksei Coffee House voisi olla yksinkertaisesti kahvila?
Ympärillämme on paljon englannikielistä tekstiä.
– Kielitieteessä ja sosiolingvistiikassa puhutaan näkymättömän käden ilmiöstä. Kukaan ei tietoisesti tee jotakin, mutta näkymätön käsi ohjaa niin, että tietty tapa toimia tulee alitajuisesti muodikkaaksi.
Käytämme automaattisesti jotain sanaa tai muotoilua ajattelematta sen tarkemmin. Esimerkiksi ostoskeskuksen nimi Mall of Tripla ei enää herättänyt kovin suurta huomiota.
Toisen maailmansodan jälkeen angloamerikkalainen kulttuuri alkoi rantautua Suomeen. Oppilasvaihdosta palaavilla nuorilla oli collegepuserot, buutsit ja farkut – ja kielituliaisina englannin sanoja.
– Elokuvien ja musiikin vaikutus on ollut merkittävä. Ne lanseeraavat tiettyä elämäntyyliä, show-meininkiä. Populaarikulttuurissa englantia käytetään kaikkialla.
Ennen vaikuttivat elokuvat ja musiikki, nyt netti.
1990-luvulla alkoi nettimaailman kehitys ja ryhdyimme lähettämään sähköpostia. Suomalaiset tekevät verkkokauppaostoksia ja ovat eri puolille maailmaa yhteydessä sähköisesti.
Siitä, miten tällainen tiedonvälitys ja yhden kielen ylivalta vaikuttaa, meillä on kokemusta vain pari kolmekymmentä vuotta.
– Englannin kielestä tekee vaikutusvaltaisen sen asema lingua francana. Se tarkoittaa yleiskieltä, jolla on äidinkielisiä puhujia, mutta jota muutkin yleisesti osaavat ja käyttävät. Mentiinpä mihin päin maailmaa tahansa, pyritään tulemaan toimeen englannilla.
Kielenkäytön tavat ovat sosiaalisia sopimuksia. Puhumalla tietynlaista kieltä ihminen tulee hyväksytyksi joukkoon. Tapa automatisoituu, eikä sitä enää huomaa ajatellakaan.
Uhkana rapautuminen
Matti Räsänen ei ole kuitenkaan ole huolissaan kielikontaktien vaikutuksesta suomeen. Kontakteja kielten välillä on ollut aina.
– Minusta on hyvä, että ihmiset voivat käydä vapaasti keskustelua erilaisilla alustoilla ja foorumeilla. Olennaista on pysyä kärryillä siitä, minkälaisia ratkaisuja käytetään.
Iso kysymys kielen hyvinvoinnin kannalta on Räsäsen mielestä se, missä laajuudessa arvostamme ja haluamme sitä käyttää.
– Alammeko yhä enemmän ajatella, ettei suomeksi viestiminen ole merkityksellistä tai kiinnostavaa tai ettei sillä ole väliä? Jos näin on, pitkällä aikavälillä kieli väistämättä kärsii.
Juttu on julkaistu ET-lehdessä 8/2022.
Matti Räsänen
on Kotimaisten kielten keskuksen kielipolitiikan koordinaattori. Hänen
tehtäviinsä kuuluu Suomen
kieliolojen seuraaminen. Viime aikoina hänen silmiinsä on osunut toistuvasti englannista suomalaistettu sana diskleimeri, joka tarkoittaa vastuuvapauslauseketta. Hän on huomannut, että sanaa käytetään erityisesti verkossa.