Aku lupaa, että sitten kun Martin jalka ei enää nouse, hän kuskaa tätä keikalle varaston pumppukärryllä.
Aku lupaa, että sitten kun Martin jalka ei enää nouse, hän kuskaa tätä keikalle varaston pumppukärryllä.

Laulaja Martti Syrjä on luonteeltaan spontaani taiteilija, rumpali Aku Syrjä harkitseva bisnesmies. Niin bändissä kuin kavereina he ovat aina löytäneet yhteisen sävelen.

Viime vuonna 40 vuotta täyttäneen suomirockin johtotähti Eppu Normaali syntyi, kun veljekset Martti ja Mikko ”Pantse” Syrjä sekä heidän serkkunsa Aku löivät musiikilliset hynttyynsä yhteen Tampereen kupeessa Ylöjärven Takamaalla.

Ylöjärvelle, Teivon teollisuusalueelle, yhtye on myös rakennuttanut tukikohdakseen Akun tehtaan. Isossa kompleksissa toimii Eppu Normaali Oy:n lisäksi kymmenkunta audiovisuaalisen alan yritystä.

Martti astuu sisään Akun tehtaaseen täsmälleen sovittuna aikana. Kädenpuristus on jämäkkä. Rokkari näyttää olevan hyvässä kunnossa vastaamaan juhlavuoden haasteisiin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Aku odottelee toimistossaan rakennuksen kolmannessa kerroksessa. Sieltä käsin hän pyörittää toimitusjohtajana sekä bändin että Tehtaan liiketoimintaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuvausta varten Martti asettaa silmilleen mustat aurinkolasit, "työlasit", ja virittää kasvoilleen aseista riisuvan keikkavirneensä. Akulta pettää pokka, eikä varmaan ensimmäistä kertaa.

–Kun näyttelijä Matti Pellonpää pääsi teatterikouluun, hänen isänsä puuskahti, että mitä vaan typerämpää voidaan keksiä, niin siitä vain, Martti kertoo.

–Se on ollut aina myös Martin ja Eppu Normaalin johtotähti, Aku naurahtaa.

Martti Syrjä kertoo:

"Lapsena liittouduimme Akun kanssa isoveljeäni Mikkoa vastaan.

Aku asui Tikkakoskella, mutta vietti paljon aikaa Ylöjärvellä. Meillä kahdella oli erikoinen työnjako. Akulla on aina siistit vaatteet, jotka pysyivätkin siistinä joka tilanteessa. Jos vaikkapa löysimme sopivan kuralätäkön, Aku saattoi pohdiskella, että olisipa mukava kieriskellä siinä. Ja minä sitten mitään miettimättä hyppäsin siihen lätäkköön.

Aku on rauhallinen ja harkitseva, minä olen impulsiivinen ja vähän yllytyshullu.

"Aku on tasapainottava hahmo."

Mutta on Akulla temperamenttiakin. Se näkyy silloin, kun hän lopulta menettää hermonsa kestettyään pitkään toisten jankuttamista jostain sovituksen tai keikan yksityiskohdasta.

Aku on tasapainottava hahmo, ja se rooli sopii hänelle luontaisesti. Jokaisessa työporukassa tarvitaan hyvähermoinen tyyppi. Muut saavat sitten olla vähän enemmän taiteilijoita.

Minulla ei olisi toimitusjohtajan työhön vaadittavaa pitkäjänteisyyttä. Bisneksessä tarvitaan kärsivällisyyttä katsoa kuohuntavaiheiden yli.

MEILLE ON TÄRKEÄÄ tietää, millä vehkeillä soitamme ja mitä ominaisuuksia niistä saa irti. Alkuaikoina, kun ei ollut rahaa, rakensimme jopa oman äänentoistojärjestelmän.

Aku huomasi jossain vaiheessa 1980-luvun lopulla, että äänentoisto- ja valopalveluita tarvitaan ja että laitteiden vuokraaminen on parhaimmillaan ihan hyvää liiketoimintaa. Siinä vaiheessa meillä oli jo aika mittavat laitteet, mutta emme tarvinneet niitä kaiken aikaa. Tästä kaikki lähti.

Aluksi Aku toimi autotallistaan käsin, mutta tilat kävivät nopeasti liian pieniksi. Vaatimukset kasvoivat koko ajan, ja 2000-luvun alussa meidän piti miettiä, jatkammeko tosissamme vuokraamista. Päätimme jatkaa. Perustimme Akun tehtaan ja rakennutimme toimitilat tänne Ylöjärvelle.

"On meillä ollut kriisejä bändissä, mutta moneen työporukkaan verrattuna vähän."

Kun Suomessa järjestettiin Eurovision laulukilpailut, Akun tehdas vastasi valoista ja saliäänestä. Ja Akuhan sitä palettia pyöritti.

MINUN ON VAIKEA NÄHDÄ nähdä Akussa mitään eroa toisaalta serkkuna ja perheenisänä, toisaalta Eppu Normaalin rumpalina. Me kaikki olemme bändissä niin kuin olemme muutenkin.

Aku on ottanut rauhallisen luonteensa mukaisen aseman porukassa. Voihan hänellä olla yhtyeen ulkopuolelle jokin tiukan bisnesmiehen rooli, mutta sitä puolta minä en näe.

Toki meillä ollut bändissä kriisejä vuosikymmenten varrella, mutta moneen muuhun työporukkaan verrattuna niitä on ollut harvinaisen vähän.

Aku on toiminut herättelijänä. Vaikeina vuosina hän ehdotti Eppu Normaalin alasajoa ja määrittelemättömän tauon aloittamista. Bändin keikat ja levynteko pyörivät silloin tahdostamme riippumatta. Meitä ahdisti monotoninen aikataulupaine, joka ei enää sopinut bändin henkiseen tilanteeseen. Vietimmekin sitten aika pitkään hiljaiseloa.

Yhden albumimme nimi on Aku ja köyhät pojat. Se tulee ihailemamme CCR-yhtyeen levystä Willy and the Poor Boys. Koska Aku on bändin kassanhoitaja, totta kai se tarkoittaa, että hänellä on kaikki rahat eikä meillä muilla pojilla mitään.

SUKULAISUUSSUHTEEN, pitkän ystävyyden ja Eppu Normaalin lisäksi Akua ja minua yhdistää moottoripyöräily. Teemme joka vuosi yhden tai kaksi reissua Eurooppaan. Olemme ajelleet Italiassa, Ranskan Alpeilla ja Korsikalla.

"Akun kanssa on terapeuttista reissata."

Viimeksi ajoimme pyörät aikaisin keväällä kotiin Espanjasta, jonne ne oli viety rekan kyydissä. Ensi huhtikuussa lähdemme vähän etelämmäs Espanjaan. Näin pystymme venyttämään ajokautta. Ajaessa ei tule ajatelleeksi työasioita, mikä on hänelle varmaan hyvin tarpeellista, koska hän on niin voimakkaasti kiinni firman bisneksissä.

Akun kanssa on terapeuttista reissata. Minulle Aku on paras mahdollinen matkakumppani, sillä siedämme toisiamme harvinaisen hyvin. Jo bändin alkuaikoina, kun meillä ei ollut varaa ottaa jokaiselle omaa hotellihuonetta, olin aina Akun kanssa samassa.

Ajaessa juttelemme koko ajan kypäräpuhelimien kautta. Harvemminhan kaksi kaveria istuu nokikkain puhumassa kymmenen tuntia, mutta tien päällä olemme yhdessä luonnostaan. Voimme jutella yksityisasioista, ajamisesta, maisemista, välillä bändin touhuista ja vaikka politiikasta.

Aku on kuskinakin rauhallinen ja itseensä luottava. Tosin hän on vähän nopeampi kuin minä ja häipyy välillä horisonttiin. Siellä hän sitten odottelee minua."

Aku Syrjä kertoo:

"Martilla on monessa asiassa vain ykkösiä tai nollia. Täysillä tai ei mitään.

Hän tekee kaiken isosti. Kun pikkupoikina ostimme irtokarkkeja, Martti ei tyytynyt pariinsataan grammaan, vaan osti kaksi kiloa.

Moottoripyörällä ajo on tästä poikkeus, hän ei ole mikään hurjastelija. Hän nauttii ajamisesta, mutta vain silloin, kun tietää menon olevan turvallista.

Yhdessä vaiheessa, kun kaasuttelimme vähän reippaammin, Martti kaatui ja loukkaantui. Sen jälkeen hän tuli varovaisemmaksi ja alkoi ennakoida tilanteita enemmän.

MARTTI ON HYVIN empaattinen lähimpiään kohtaan. Hän kantaa heistä huolta omalla tavallaan. Jos joku on enemmän tunneihminen kuin toinen, Martin voisi määritellä tunneihmiseksi.

Lopetimme lukion ja heittäydyimme musiikin vietäväksi yhtä aikaa. Emme alussa osanneet suhtautua soittamiseen muuten kuin että se oli hemmetin hauskaa. Meni aikaa ennen kuin uskalsimme kirjoittaa papereihin ammatiksi ’muusikko’, kun olimme siihen saakka kirjoittaneet ’sekatyömies’.

”Martti olisi voinut menestyä piirtäjänäkin.”

Martin kontolle lankeavat keikoilla välispiikit ja kommunikointi yleisön kanssa. Hän on siihen tarpeeksi hullu irrottelija, asenteeltaan edelleen sama alkuaikojen punkrokkari. Se ei ole huomionkipeyttä, sitä että hänen olisi pakko päästä esiintymään. Kyse on uskalluksesta ja heittäytymisestä.

Martti toteuttaa itseään rock-laulajana, mutta yhtä hyvin hän voisi menestyä piirtäjänäkin. Hän on taiteillut levyjemme kansia ja kuvittanut äitinsä Kirsi Kunnaksen lastenkirjan Puupuu ja käpypoika.

2000-LUVUN TAITTEESSA Martille sattuivat hankalat vuodet, oli avioero ja alkoholilla läträämistä. Käsittelimme asiaa bändissä, mutta emme ylireagoineet. Itse luotin vahvasti siihen, että hän selättää vaikeutensa tavalla tai toisella.

Ei Martti ihmisenä siinä vaiheessa miksikään muuttunut. Jokainen tietää, että humalassa käyttäytyminen ailahtelee, ja meillä kaikilla oli alkoholista vankat kokemukset.

”Martti ei selittele rupisia riimejään.”

Martti on biisiemme sanoittaja. Hän varmasti peilaa teksteissään omaa elämäänsä, niin kuin useimmat lauluntekijät, mutta hän ei ole koskaan selitellyt "rupisia riimejään".

Itse en kiinnitä teksteihin paljonkaan huomiota. Minulle laulu on paljon enemmän rytmiikkaa kuin sisältöä, varsinkin soittotilanteessa eläytyessäni.

Tämä ei tarkoita, ettenkö arvostaisi Martin lyriikkaa, onhan hän saanut sekä Junnu Vainio että Reino Helismaa -sanoittajapalkinnon. Esimerkiksi Murheellisten laulujen maassa hän sukeltaa hienosti sisään suomalaiseen sielunmaisemaan.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 18/2016.

Santtu Luoto: Eppu Normaalin tarina – 40 vuotta tiimalasin santaa. WSOY.

Sisältö jatkuu mainoksen alla