Mitä teet palmun alla, Karin Pacius?

Keittiössä

Minulla on kaksi ihanaa pientä tyttöä, 5-vuotias Saga ja 2-vuotias Tilda, vanhemman pojan lapset. Heidän myötään rupesin taas leipomaan. Korvapuustit ovat suosiossa. 

Tytöt ovat vielä aika valikoivia syöjiä. Vähän aikaa sitten kysyin, mitä söisitte, jos saisitte toivoa. Tilda sanoi makaronilaatikkoa ja Saga siskonmakkarakeittoa, ja koska tiesin toiveet, olin tehnyt molempia. 

Mummona en aina piittaa menevätkö asiat kasvatuksellisesti oikein.

On suloista hemmotella heitä, mummona en aina piittaa menevätkö asiat kasvatuksellisesti oikein. Yritän kyllä sanoa, mikä olisi järkevää, mutta en rupea torumaan.

Kukkaruukussa

Meillä on lasten kanssa moninaiset leikit, joihin usein liittyy olohuoneen iso palmu. Levitämme sen alle pyyhkeet ja olemme aurinkolomalla. Viimeksi Saga oli bussinkuljettaja, joka vei meidät laivalle. 

Palmu on viihtynyt altakasteluruukussa varmaan 20 vuotta, enkä muista mikä se on, kentia- tai kultapalmu.

Olohuoneessa

En ole sisustanut, vaan täällä on eri paikoista tulleita tavaroita. 

Äidin siro vanha sohvakalusto tuli kymmenen vuotta sitten, hänen kuolemansa jälkeen, koska se ei mahtunut kenellekään muulle. 

Joskus äidin luona joku sanoi, että ohhoh, onpas mukava vähän oikasta tähän, ja otti mahdollisimman hankalan asennon. Ei se mikään lekottelusohva ole. 

Kalusto tuo mieleen äidin, vaikka on periytynyt isän suvulta. Äiti oli puusepän tytär Juvalta. Hän muutti nuorena Helsinkiin ja tapasi täällä isäni.

Seinällä

Kun cd-levyt tulivat, luovuimme mieheni kanssa vinyylilevyistä. Yhden vinyylin säästin yhden ja teetin sille raamit.

Leif Wagerin levyllä on Romanssi, se jossa lauletaan ”Sua vain yli kaiken mä rakastan”. 

Kansallisteatterissa 1980-luvulla sain ihanimmat työkavarit ja ystävät, mitä voi olla. Leif oli yksi heistä, vaatimaton ja charmikas herrasmies, jolla oli hieno sarkastinen huumorintaju. 

Leif toi levyn minulle vaivihkaa ja vähän nolona.

Kun harjoittelimme Syksy ja talvi -näytelmää Willensaunassa, sanoin Romanssia ihanaksi. Ennen ensi-iltaa Leif toi levyn minulle vaivihkaa ja vähän nolona, koska oli kyllästynyt lauluun ja siihen liittyvään hössötykseen. 

Omistuskirjoituksena oli ”Karinille isällisellä rakkaudella”, sillä olimme näytelmässä Marjukka Halttusen kanssa hänen tyttäriään. 

Marjukasta tuli hyvä ystävä ja pukuhuonekaveri. Hänen kanssaan esiinnyin myös palvelutaloissa vuosien ajan.

Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 18/2026 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.