Muusikko ja juontaja Seppo Hovi, 77: ”Pelkään maailmassa melkein kaikkea, paitsi esiintymistä ja ihmisten kohtaamista”

Jos ajan voisi pysäyttää, Seppo Hovi pysäyttäisi sen nyt.

Juuri nyt kaikki on hyvin. Mihinkään ei satu. Ei edes väsytä yhtään. Kun Seppo aamulla treenasi mökin sähköpianolla operettisäestyskeikkaa varten, hän soitti vähän pieleen mutta ihan riittävän hyvin. Järvivesikin on lämpimämpää kuin eilen.

Juuri nyt kaikki on hyvin. Mihinkään ei satu. Ei edes väsytä yhtään.

– Elämä on just nyt pirun hyvää. Kunpa pystyisin vain hidastamaan aikaa, Seppo sanoo.

– Aika kuluu tässä iässä jumalattoman nopeasti. Paljon nopeammin kuin nuorena. Sen on pakko liittyä aivotoimintaan tai johonkin. Täytin just 70, ja siitä on nyt muka jo seitsemän ja puoli vuotta. Kaikesta, mikä tapahtui äsken, on kymmenen vuotta.

– Joskus sitä oikein yllättyy, että näin helkkarin vanhanakin voi vielä pysyä pystyssä ja katsoa eteenpäin.

Jokainen kesä sujahtaa ohi nopeammin kuin edellinen, mutta Seppo on keksinyt, miten ajan kulkua voi hidastaa hiukan: uppoutumalla pikkuonnenhetkiin.

Pikkuonneksi hän kutsuu hetkiä, jotka ovat tavallisia ja silti erityisiä. Niitä hetkiä hän bongailee erityisesti mökillään Pälkäneellä, Tampereen lähellä.

Siksi Seppo asuu vaimonsa Sinikka Hovin kanssa mökillä paljon, vähintään vapusta syyskuun loppuun.

Seppo on keksinyt, miten ajan kulkua voi hidastaa hiukan.

– Pikkuonni voi syntyä siitä, kun nostamme Sinikan kanssa rapumerrat. Tai kun kyykimme kasvimaalla niin kumarassa, että närästykset saavat kyytiä. Sitten tarkkailemme siinä, kumpi kasvaa paremmin, papu vai sipuli. Ruotsin kuningas kerran sanoi, että hänen ja Silvian päivän kohokohta on pohtia, mitä illalla syötäisiin. Sama meillä.

Sepon hyviin hetkiin liittyy lähes aina vaimo. Vaimoon liittyy myös Sepon suurin huoli.

– Mökkeily on niin erinomaista liikuntaa, että se on suorastaan liikuttavaa, Seppo sanoo.

– Tuntuu kauhean jalolta sanoa, että en minä omaa kuolemaani pelkää vaan vaimon. Mutta se on taivaan tosi, Seppo sanoo.

– Olemme olleet 48 vuotta kimpassa. Korona-aika vain kirkasti minulle sen, kuinka hauskaa meillä yhdessä yhä on. Sanon suoraan, että suurin huoleni on se, että vaimo lähtee täältä minua ennen.

Kaikkien tuttu

Viime viikolla se tapahtui taas. Sepolle vieras ihminen luuli tuntevansa hänet ja moikkasi apteekissa.

Kun moikkaajanainen tajusi, että tunteekin nämä hymyilevät, viiksekkäät kasvot vain televisiosta, hän häkeltyi ja pahoitteli.

Korona-aika vain kirkasti minulle sen, kuinka hauskaa meillä yhdessä yhä on.

– Ihan turhaan. Kyllä minut melkein tuntee, jos on nähnyt minut telkkarissa. Olen juuri sellainen kuin sielläkin. Minuun ei kätkeydy mitään enempää, en ole mitenkään yllätyksellinen enkä uteliaisuutta herättävä. Olen harvinaisen tavallinen mies, Seppo sanoo.

Mökin mullasta saa lautaselle omat perunat ja tomaatit. – Kaivan ja haravoin erityisen sujuvasti.

Erityistä tässä harvinaisen tavallisessa miehessä on, että hänet tuntee lähes koko Suomen kansa.

Parhaiten Seppo Hovi, 77, tunnetaan Bumtsibum-musiikkikisailun pianistina, Tenavatähti-laulukilpailun juontajana, kapellimestarina ja jazzmuusikkona.

– Pelkään maailmassa melkein kaikkea, paitsi esiintymistä ja ihmisten kohtaamista, Seppo sanoo.

Jos suorassa tv-lähetyksessä pitää johtaa ja juontaa konsertti, meikäläistä ei pelota.

– Pelkään korkeita ja ahtaita paikkoja, kapeita ja leveitä paikkoja, torniin kipuamista ja lentämistä. Mutta jos pitää johtaa suorassa tv-lähetyksessä satahenkisen orkesterin konsertti ja samalla juontaa se, meikäläistä ei pelota.

Opettajan nain ja sain

Jos Seppo Hovi ei ole varma, onko tulevan juontokeikan spiikki hauska vai kiusallinen, hän kysyy mielipidettä vaimolta.

Jos Seppo empii, ostaisiko uuden kesäpaidan ja jos ostaa, minkä värisen, hän kysyy vaimolta.

Jos Seppo miettii, toimiiko jazzbiisin sointukuvio tai minkä juuston kaupasta valitsee, hän kysyy vaimolta.

– Onhan se tietysti vähän kauheetakin, mutta näillä aviovuosilla seulon kaikki asiat vaimon kautta. Kysyn häneltä mielipidettä kaikkeen. Siis todella ihan kaikkeen.

Sepolla on tapana kysäistä Sinikalta, että mitäs tästä tykkäät.

Sitten hän toivoo, että Sinikka tykkää.

Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 10/2024 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.