Anja Pohjolan näyttelijänura alkoi Jyväskylän Työväen Teatterin lapsiteatterissa 12-vuotiaana. "Lehahdin tulipunaiseksi jo siitä, jos joku sanoi nimeni. Teatterin lavalla sainkin olla joku toinen ihminen ja ujous kaikkosi."
Anja Pohjolan näyttelijänura alkoi Jyväskylän Työväen Teatterin lapsiteatterissa 12-vuotiaana. "Lehahdin tulipunaiseksi jo siitä, jos joku sanoi nimeni. Teatterin lavalla sainkin olla joku toinen ihminen ja ujous kaikkosi."

Näyttelijä Anja Pohjola-Sirén tietää, että uteliaisuus ja iloisuus ovat tärkeitä elämänvoimia – kuten myös rakkaus. Se kannattelee häntä yhä 40 vuotta puolison menehtymisen jälkeen.

Anja Pohjola-Sirénin, 93, päivät noudattavat usein samaa kaavaa. Se on hänen mielestään kuin seremonia, joka toistuu.

Aamuisin hän nukkuu mielellään pitkään. Uni kun on saattanut tulla vasta kolmelta aamuyöllä.

– Ikä on tehnyt sen, että pyörin sängyssä pitkään, ennen kuin nukahdan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Aamiaiseksi kupponen kahvia. Sen jälkeen on hyvää aikaa lukea kirjaa tai katsella televisiosta remontointiohjelmia tai ruotsalaisia ja brittiläisiä dekkarisarjoja – jos kaukosäädin suostuu tottelemaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jos se temppuilee, Anja soittaa lapsenlapselleen ja ihmettelee, miten on taas onnistunut saamaan telkkarin sekaisin.

"Pärre rakasti ihmisiä – ja erityisesti minua."

Joka päivä Anja hakee lähikaupasta iltapäivälehden ja lukee sen punaisessa nojatuolissaan.

– Olen yhä hyvin utelias seuraamaan aikaani. Luen uutiset niin politiikasta kuin elämän raadollisuudestakin. Usein uutiset ovat kauheita, eikä monesti voi olla kuin pahoillaan.

Viiden aikaan Anja ottaa vartin tirsat.

Anja ja hänen edesmennyt puolisonsa, näyttelijä Pehr-Olof Sirén pohtivat jo pariskunnan käveleskellessä Töölössä 80-luvulla, että taiteilijakoti Lallukkaan olisi kiva joskus muuttaa. Anja jäi  leskeksi 55-vuotiaana ja muutti Lallukkaan kolme vuotta myöhemmin.
Anja ja hänen edesmennyt puolisonsa, näyttelijä Pehr-Olof Sirén pohtivat jo pariskunnan käveleskellessä Töölössä 80-luvulla, että taiteilijakoti Lallukkaan olisi kiva joskus muuttaa. Anja jäi leskeksi 55-vuotiaana ja muutti Lallukkaan kolme vuotta myöhemmin.

Itsekseen muttei yksinäinen

Anja asuu taiteilijakoti Lallukassa Helsingin Töölössä. Tarjolla on erilaisia tapahtumia ja juhlia, lukupiirejä, saunavuoroja ja puutarhatalkoita. Yhtei­söllisyys tuntuu Anjasta hyvältä. Lähellä on ihmisiä, joilta saa tarvittaessa apua.

– Itsekseen saa olla, jos haluaa, mutta yksin ei tarvitse jäädä, kun kaipaa seuraa. Minulle ei tule yksinäisyyden tunteita.

Mustavalkoisessa valokuvassa työpöydällä Anjan edesmennyt puoliso, Pehr-Olof Sirén eli Pärre katsoo suoraan kohti. Anjalla on tapana ajatella, että puoliso seuraa häntä katseellaan päivittäin.

Välillä hän leikittelee ajatuksella, millaista elämä olisi, jos Pärre vielä eläisi.

– Hän olisi jo 102-vuotias ja varmaan aika ärtynyt, Anja sanoo ja nauraa.

"Pyydän joka päivä taivaan Isältä, että älä vielä ota."

Rakkaus kantaa yhä.

– Kiitän aina tuota minun miestäni yhdestä asiasta. Hän oli sivistynyt, ymmärtäväinen ihminen. Rakastettava. Hän rakasti ihmisiä – ja erityisesti minua.

Anjan elämänasenne pohjautuu ajatukseen, että murheen hetkelläkin elämästä voi löytää hyvää ja lohtua.

– Olen yhä valtavan utelias elämää kohtaan enkä haluaisi vielä lähteä täältä. Pyydän joka päivä taivaan Isältä, että älä vielä ota, kun jälkikasvuakin olisi vielä niin kiva seurata, Anja sanoo.

Lue lisää Anja Pohjolan hyvän olon oivalluksia ET Terveys -lehden numerosta 3/25. Tilaajana voit lukea jutun ja ET Terveyden vanhoja numeroita Digilehdet.fi-palvelussa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla