Kristiina Halttu kantoi jo lapsena vastuuta papastaan, pikkuveljestään ja kotitilan poroista. Nyt hän opettelee hölläämään.

joki / meri

Olen kotoisin Kuivaniemeltä ja elin lapsuuteni kesät uiden ja kahlaten valjastetussa Kuivajoessa. Joki on tuttu ja turvallinen, ja sen ääriviivat näkyvät. Meri taas on iso ja vähän pelottava. Joki antaa suhteellisuudentajua, sillä aika monta Halttua on seisonut samalla jokitöyräällä ennen minua ja selvinnyt vaikka mistä. Sama joki virtaa vielä senkin jälkeen, kun minua ei enää ole.

kaupunki / maaseutu

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Asun mieheni ja poikani kanssa kerrostalossa Helsingin keskustassa. Haluan asua joko keskustassa tai sitten ihan maalla, kuten lapsena. Kaupungissa kaikki on lähellä, työpaikkakin, ja voin valita, haluanko olla yksin kotona vai mennä ihmisten pariin. Syrjäkylillä tätä valintaa ei voi tehdä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

kävely / juoksu

Kävely on henkistä ja fyysistä itsehoitoa, ja samalla opettelen repliikkejä. Kirjoitan hankalat kohdat paperille, ja minulla on kävelylenkeillä paperimyttyjä villakintaissa tai takintaskussa. Jos jään kolme kertaa kiinni samaan kohtaan, tarkistan sen.

etelä / pohjoinen

Olemme mieheni kanssa kierrelleet Italiassa ja Kreikassa. Viime vuosina olemme viihtyneet yhdessä Napolin edustalla olevassa pikkusaaressa. Suurin osa saaren asukkaista on vanhuksia, eikä siellä ole paljoa turisteja. Saarella tuntuu kuin mentäisiin sata vuotta ajassa taaksepäin. Käymme myös Pohjois-Suomessa kotitilallani, jossa äitini ja yksi veljistäni asuu perheineen.

vastuuntuntoinen / huithapeli

Pappani oli invalidi ja asui meillä, kun olin lapsi. Hän piti minusta huolta samalla kun minä huolehdin hänestä. Jo 11-vuotiaana olin osaltani vastuussa kotitilani poroista, ravihevosista ja minua neljä vuotta nuoremmasta pikkuveljestä. 15-vuotiaana sain kaksosveljet. Isä ajoi ambulanssia, ja äiti työskenteli kunnan sosiaalitoimistossa. Olen edelleen kova huolehtimaan ja organisoimaan, vaikka olen yrittänyt höllätä ja opetella olemaan huithapeli.

auto / juna

Minulla ja miehelläni ei ole koskaan ollut omaa autoa, ja pidän junalla matkustamisesta. Junassa voi ajatella omiaan. Jos haluaa seuraa, voi mennä ravintolavaunuun. Muistan vieläkin ulkoa kaikki paikkakunnat Helsingin ja Oulun välisen junaradan varrelta, sillä matkustin teatterikorkeakouluaikoina usein vanhempiani tapaamaan Kuivaniemelle. Nuorena asuin myös Rovaniemellä ja rakastin Rovaniemen ja Helsingin välisiä yöjunia. Muistan sen tunteen, kun ollaan irrallaan arjesta, juodaan nelosolutta ja syödään lihapiirakoita kello kaksi yöllä keskellä ei-mitään.

kasvikset / pihvi

Syön kalaa, juustoja ja kasviksia. En ole syönyt pihviä sitten 80-luvun. Pitsa ja pasta maistuvat, ja bravuurini on fetauunipasta, johon tulee paljon vihanneksia. Pyrimme syömään joka päivä yhdessä koko perhe, ennen kuin lähden illalla teatterille. Tosin pojalla alkaa jo olla paljon omiakin menoja.

introvertti / ekstrovertti

Olen enemmän sosiaalinen ekstrovertti kuin introvertti, mutta minun täytyy saada olla työn vastapainoksi myös yksin. Muuten ärsyynnyn. Töissä olen muiden ihmisten kanssa kuusi päivää viikossa, ja joskus näytöksiä on joka ilta. Sen takia en ehdi juuri tavata ystäviäni. Helsingissä asuva veli käy meillä sunnuntaisin syömässä, ja sen jälkeen katsomme yhdessä jonkin elokuvan.

valkoviini / punaviini

Voin luopua valkoviinistä ja samppanjasta, mutten punaviinistä, ellei ole aivan pakko. Aiemmin pidin chileläisistä ja argentiinalaisista viineistä, jotka ovat tummia ja tanniinisia, mutta Italiassa matkusteltuani olen alkanut tykätä enemmän kevyemmistä punaviineistä.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 23/2020.

Sisältö jatkuu mainoksen alla