Anne ja Hannu Rinne suuntaavat joka kesä Turun keskiaikaisille markkinoille vapaaehtoistyöhön. Sieltä he ovat löytäneet yhteishenkeä, joka kantaa talvenkin yli.

Turkulainen Anne Rinne, 58, on innostunut, sillä torstaina alkaa yksi vuoden kohokohdista,  Turun keskiaikaiset markkinat.  Anne osallistuu markkinoille vapaaehtoisena työntekijänä.

– Työkaveri houkutteli minut neljä vuotta sitten mukaan vapaaehtoisnäyttelijäksi markkinanäytelmään ja siitä asti olen ollut mukana, Anne kertoo.

Heti ensimmäisenä kesänä ryhmähenki ja valtava innostus imaisivat mukaansa niin, että talvellakin tuli vielä moneen kertaan availtua valokuva-albumeja ja haikailtua tapahtuman perään.

– Oli hienoa huomata, että itsekin pystyy vielä heittätymään tällaiseen uuteen täysin rinnoin mukaan.

Vierestä touhua katsellut aviomies Hannu Rinne, 59,  teki seuraavana vuonna päätöksen.

– Hannu päätti tulla mukaan, ihan vain innostukseni takia, Anne nauraa.

Neljä päivää pormestareina

Anne ja Hannu Rinne aloittivat tänä vuonna yli 80 muun harrastajanäyttelijän kanssa markkinanäytelmän harjoitukset jo huhtikuussa. Parhaimmillaan harjoituksia on ollut jopa viitenä iltana viikossa.

– Me kuljemme markkinoilla keskiaikaisissa asuissa. Osa näyttelemisestämme on käsikirjoitettu, osan me improvisoimme, Anne kertoo.

Tänä vuonna he ovat Hannun kanssa pormestarin rouva ja pormestari. Eivät siis ihan tavallisinta keskiaikaista markkinakansaa.

– Mutta hyvin maanläheisiä silti, emme me kovin ylhäisiä osaisi ollakaan!

Neljän tapahtumapäivän aikana Anne ja Hannu eivät ehdi torilta juuri muualle, mutta ei se haittaa. Vilinää ja tapahtumaa on silmien edessä yli sadan kojumyyjän markkinoilla riittävästi.

– Ehkä keskiaikaisten päivien suurin anti on ollut se, kuinka olen nähnyt oman mieheni muuttuvan niin paljon avoimemmaksi. Tästä on tullut ihana yhteinen harrastus, joka on tiivistänyt liittoamme, Anne kertoo.

Turku vuonna 1491

Markkinanäytelmä, johon Anne ja Hannu osallistuvat, on tiettävästi Euroopan suurimpia lajissaan, ja myös tapahtuman tuottajan Suvi Kotilaisen mukaan yksi päivien ehdottomista vetonauloista.

Kotilaisen mukaan markkinoita pyritään joka vuosi uudistamaan vähän, perusohjelmasta tinkimättä. Näyttävien turnajaisesitysten, tanssin ja musisoinnin lisäksi päivillä tarjotaan myös tietoa luentojen ja esitelmien muodossa.

Markkinat, joissa eletään vuotta 1491, levittäytyvät vähän joka puolelle Turkua, mutta Vanhan Suurtorilta on hyvä aloittaa.

– Yleisön kohtaaminen on päivien aikana ehdottomasti hauskinta, Anne toteaa ja myöntää, että välillä jopa niin hauskaa, että omaan rooliin voi olla vaikea keskittyä.

– Kun joku tuttava tulee juttelemaan niitä näitä ja itse elää 1400-luvun arkea roolissaan, niin on siinä yhteensovittamista. Täytyy vain vaivihkaa toivotella, että markkinarauhaa, Anne sanoo.

 Turun keskiakaiset markkinat 26.–29. kesäkuuta 2014.


Risteilyalukset ja 25 miljoonaa turistia vuodessa ovat pahan enne, pohtii Pirkko Arstila – itsekin turisti.

Veden pinta hohtaa kuunvalossa mustana silkkinä. Gondolieri sauvoo venettään, se kolahtelee kanaalin kivisiin seiniin. Samettityynyillä istuvat rakastavaiset takertuvat toisiinsa.

Matkakumppani ei herkisty, vaan tarkastelee gondolieriä käytännöllisesti: ”Työasento on hirveä. Hän muuttuu muotopuoleksi ja saa hirveitä särkyjä.” Niinpä, missä ovat turvaliivit ja kypärä?

Mutta Venetsiassa romantiikka myy. Olen lukenut Donna Leonin kirjat ja tiedän, että paikalliset inhoavat turisteja. Minäkin inhoan heitä – vai meitä? Kaupungin taustamusiikki on vesibussien keuhkotautista rahinaa ja turistien vetokärryjen kärinää. Palatsit reunustavat Pyhän Markuksen aukiota kuin uljas nuottiviivasto oman aikakautensa matemaattisessa rytmissä. Näkymän pilaa valtava risteilyalus, joka työntyy mozartmaiseen maisemaan kuin Tähtien sota. Paha näky.

Hotellimme on 1400-luvulta ja rakennettu ilman vatupassia – sen huomaa. Sähköjohtojen lonkerot kiipeilevät seinillä. Huone on kuusi metriä korkea, ja jossain siellä ylhäällä paistaa sähkölamppu, onneksi ei kaasuvalo. Tilan täyttävät sänky, pöytä ja mahtipontisesti drapeeratut ikkunaverhot.

Ikkunasta näen muuttokuorman kanavalla. Kippurajalkaiset tuolit ja plyysisohva on lastattu pieneen moottoriveneeseen. Toisessa veneessä matkaa perhe mukanaan paksu piironki ja jääkaappi. Kokassa seisoo onnellinen koira.

Vesibussista katsottuna palazzot lipuvat ohitse kuin elokuvan kulisseina. Illan tummetessa näen pariskunnan, joka kömpii pyjamissaan yöpuulle välittämättä sulkea ikkunaluukkuja. Turistin ahneudella tarkastelen heitä kuin alkuasukkaita savanneilla. Ovatko he ylhäisöä, henkilökuntaa vai turisteja?

Pakenemme ihmismassoja vuonna 1822 perustettuun Hotel Danieliin Canal Granden varrella. Aika pysähtyy.

Smokkipukuinen tarjoilija ilmestyy tyhjästä, katoaa tyhjään. Hiljaista. Kullattuja pylväitä. Silkkisiä nojatuoleja. Komea kipsikatto. Mahtava, koristeellinen portaikko ohjaa kattoterassille, josta avautuu Venetsian loisto. Täällä kalliissa, ajan säilömässä miljöössä viipyy vielä se lumo ja charmi, josta kirjat kertovat ja runoilijat runoilevat.

Tulee haikea olo. Risteilyalukset ja 25 miljoonaa turistia vuodessa ovat pahan enne. Jonain päivänä kaikki vajoaa mereen, ja jälkipolville jää vain taru kuin uponneesta Atlantiksesta.

Kolumni on ilmestynyt ET-lehdessä 21/2017.

 

Liisa Tavi laulaa nykyään tulevien äitien kanssa ja tekee hidasta musiikkia lapsille. 

Liisa Tavi, 61, tuli tunnetuksi laulajana vuonna 1979 kappaleella Lasta ei saa tukuttaa, joka voitti Ylen Levyraadin. Vuonna 1980 hän osallistui euroviisukarsintoihin kappaleella Nopea talven valo. Hänen äänensä kuuluu myös Rauli Baddingin Tähdet Tähdet -kappaleen kertosäkeessä.

Nykyään Tavi työskentelee äänihoitajana ja asuu Joensuussa lähellä Pyhäselän rantoja. 

– Euroviisut ja yleisölle laulaminen olivat kiinnostava matka, mutta en kaipaa lavoille enää. Lopetin laulamisen kokonaan kymmenisen vuotta sitten. Olin tehnyt laulajana paljon töitä entisen mieheni muusikko Pekka Tegelmanin kanssa ja avioeromme ero muutti ammatillista minäkuvaani.

Tavi alkoi pohtia uutta suuntaa uralleen.

– Aloitin ohjaamalla äänirentoutusryhmiä Helsingin asukastaloissa asukkaille, jotka olivat pääosin eläkeikäisiä. Rentoutushoidossa avattiin kehoa liikkeen kautta ja tutkittiin äänen resonoimista oman kehon sisällä.

Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.
Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.

Ääni apuna synnytyksissä

Vähitellen Tavi erikoistui ohjaamaan äänirentoutusta raskaana oleville naisille.

– Äänenkäyttö muuttaa synnytyskokemusta. Osa asiakkaistani on kertonut, että he eivät ole tarvinneet synnytyksessä lainkaan kipulääkitystä. Heidän oman äänensä resonointi heidän kehossaan ja hengitysharjoitukset ovat kantaneet heidät läpi synnytyksen. Musiikilla on valtava vaikutus kehon rentoutumisessa ja rauhoittamisessa. Yleensä äänihoitoa käytetään synnytyksessä kuitenkin kipulääkityksen ohella.

Vielä 1980-luvulla äänihoito ei ollut osana synnytysvalmennusta. Tavin oma esikoinen syntyi Tuula Amberlan Lulun tahtiin, sillä joku oli kääntänyt synnytyssalissa radion päälle.

Tämän vuoden syyskuussa Tavi opiskeli doulaksi.

– Omien lasteni syntymästä on jo kolmisenkymmentä vuotta, joten halusin ammattini puolesta virkistää muistiani synnytyskokemuksesta. En ollut mukana oman lapsenlapseni synnytyksessä, mutta olin kyllä poikaani jatkuvasti puhelinyhteydessä ihmeen tapahtuessa.

Hidasta musiikkia lapsille

Liisa Tavi kertoo kasanneensa useamman vuoden lapsille ja vanhemmille suunnattua levyä.

– Tuota levyä on tehty kuin Iisakin kirkkoa, sillä rahoitamme tuotannon omasta kukkarostamme, laulaja puuskahtaa.

Tavin, muusikko Safka Pekkosen ja säveltäjä Aija Leinosen tavoitteena on tarjota pirteiden renkutuksien sijaan rauhallista musiikkia vanhemmille ja lapsille.

– Matalan pulssin kappaleiden tarkoituksena on rauhoittaa lapsia ja heidän vanhempiaan, Tavi kertoo.

Liisa Tavi, 61.
Liisa Tavi, 61.

Liisa Tavin omat kappaleet käsittelivät aikanaan inhimillisyyttä. Julkisuuteen Tavi nousi vuoden 1979 kappaleellaan Lasta ei saa tukuttaa. Pelle Miljoonan kirjoittama sanoitus otti kantaa lasten kaltoin kohteluun ja kasvatukseen.

– Oma näkemykseni on aina ollut se, että elämän ensimmäiset askeleet ovat äärimmäisen tärkeitä. Varhaislapsuus saattaa olla jopa elämämme tärkeintä aikaa, sillä lapset saavat jo hyvin nuorina eväät itsensä hyväksymiseen.

Tavi seuraa tällä hetkellä oman kolmivuotiaan lapsenlapsensa elämää ja kehitystä.

– Kouluissa ja tarhoissa meininki voi olla aika levotonta rauhallisillekin lapsille. Tämä levy tuo toivottavasti rauhaa hektisten tilanteiden keskelle. Kaiken lastenmusiikin ei tarvitse olla reipasta ja hauskaa irrottelua, sen vuoksi olemme tehneet tietoisesti hitaita kappaleita.