Pate Mustajärvi: "Sauvakävely on hieno laji"

Prätkä / Auto 

Myin moottoripyöräni ajatellen, että luovun siitä vain hetkeksi. Toisin kävi. Kun teimme bändin kanssa viisikin keikkaa viikossa, mopoilu jäi vähiin.

Moottoripyörä on kallis peli pitää autotallissa. Olen tähän ikään mennessä säästynyt pahemmilta havereilta, joten päätin antaa olla. Muistot ovat kauniita, ja minulla on prätkäajoista paljon hienoja valokuvia. Auto on työväline, ja sillä pääsee nopeasti ­mökille.

Kala / Liha

Ennen ravintolassa syöminen tarkoitti pippuripihviä ja isoa olutta. Vaimoni Tiina on asunut Japanissa, ja suhteemme alkuvaiheessa hän ehdotti, että menisimme sushille. Ajattelin ensin, että minähän en raakaa kalaa syö.

Nykyisin käymme sushilla usein ja valitsen muutenkin ennemmin kalaa kuin lihaa. En niinkään ajattele lihattomuutta maapallon kannalta, vaan haluan suosia kevyempiä vaihtoehtoja. Kotona minun bravuurini ovat siika­fileet, potut ja voi.

Olut / Kahvi

Minusta on tullut vähän kahviratti. Pitää oikein hillitä, etten kisko sitä joka välissä. Jos vertaa nykyistä raideriani eli takahuonetarjoilua 80- tai 90-luvun settiin, ero on melkoinen. Tänä päivänä soolokiertueellani se on teetä, kahvia ja hunajaa. Tummaksi paahdettua kahvia pitää olla ennen vetoa ja sen jälkeen.

Alkoholi on jäänyt pois. En tee siitä numeroa – olen vain huomannut, että näin on hyvä.

 Kävelysauvat  / Levytanko

Olin aikoinaan tosi koukussa kunto­salitouhuun, mutta kai siinä tuli ikä vastaan. Sauvakävely on hieno laji, koska sitä voin harrastaa vanhojen ystävieni kanssa. Käymme kävelyllä joka maanantai.

Toisaalta, jos lähden sauvalenkille yksin, saan rauhoittua omien ajatusteni pariin. Kun aloitin sauvakävelyn, tein sitä pimeällä, jottei kukaan vain nähnyt. Kuvittelin sen olevan kornia, mutta en kuvittele enää.

Kuvittelin sauvakävelyn olevan kornia, mutta en kuvittele enää.

Elokuva / Kirja

Kirjaan minulla on hellä suhde: olemme sen kanssa kaksistaan, ja maailma sulkeutuu ympäriltä. Luen sekä ­kauno- että tietokirjallisuutta.

Tällä hetkellä käsissäni on Juha Hurmeen romaani Suomi. Siinä on hyvä draivi, vallattomuutta ja tiettyä anarkismia.

Arvostan myös tähtitieteilijä Esko Valtaojan tapaa kertoa asioista, joista en ymmärrä mitään.

Kesä / Talvi 

Kesän odottaminen on tyhmää, koska se vilahtaa niin nopeasti ohi. Pyrin nauttimaan talvesta: se on huomattavasti pysyvämpi sääolotila suomalaiselle. Pidän myös lumitöistä.

Siskonpoika soitti kerran ja kertoi huomanneensa, että olin käynyt sukumme tilalla maalla. Olin aurannut polkuja joka suuntaan, saunalle, liiterille, vessaan.

Tykkään järjestyksestä, se tuo rauhaa rauhattomaan sieluun.

Nuuka / Höveli 

Vaimon mielestä rahankäyttöni on holtitonta. Pari vuotta sitten halusin välttämättä 50-luvun punaisen brittiläisen urheiluauton. Vaimo katsoi minua kuin pikkupoikaa ja kysyi, tarvitsenko todella sellaisen. Vähän aikaa pohdin ja totesin, että en. Toisen täytyy välillä opettaa.

Tykkään järjestyksestä, se tuo rauhaa rauhattomaan sieluun.

Lähtö / Paluu 

Kun on viettänyt 40 vuotta tien päällä, on mukava palata reissusta. Hotellihuoneet on niin nähty.

Enää minun ei tarvitse edes juosta mitään karkuun, kun kotiasiat ovat kunnossa. Kesken kiertueenkin hyppään helposti autoon ja ajan takaisin Tampereelle, vaikka matkaa olisi yli 200 kilometriä.

Aamu  / Ilta

Kun tulen sunnuntaiyönä keikalta kotiin, nukun mahdollisimman vähän. Maanantaiaamuksi laitan kellon soimaan aikaisin, jotta saisin normirytmin nopeasti takaisin.

Olen ­aamuihminen. Kun herään kuuden, seitsemän aikaan, ympärillä on ­hiljaista. Silloin on mukava lukea rauhassa lehdet.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 1/2021.