Pirkko Arstila on helsinkiläinen toimittaja ja kirjailija.
Pirkko Arstila on helsinkiläinen toimittaja ja kirjailija.

1970-luvulla tytöt olivat Yhdysvalloissa niin pinkkejä että huimasi, kirjoittaa Pirkko Arstila. Mutta miten on nykyään?

"Miniä ei anna mummon ostaa lapsenlapselle, nelivuotiaalle tytölle, vaaleanpunaisia vaatteita. ”Mutta pikkutytöt rakastavat pinkkiä”, mummo perustelee. Miniän mielestä väri kasvattaa tytön väärään naismalliin.

Siispä pikku Minna puetaan beessiin ja valkoiseen. Miniä oli Berliinissä käynyt sukupuolineutraalissa lasten lelu- ja vaatetuskaupassa, jossa kaikki oli beessiä.

”Lapsi saa itse päättää sukupuolensa”, miniä sanoo. Isovanhempien mielestä ajatus on yhtä vaarallinen kuin kansallissosialismi, ja he tarjoilevat tytölle litroittain mansikkajäätelöä, jotta tämän elämään tulisi edes hippunen hempeyttä.

Prinsessahameet ja äidin korkokengät kuuluvat tyttöjen leikkeihin. Jos tyttö pitääkin muttereista ja moottorisahoista, niin siitä vaan – hänen insinööritaipumuksiaan ei kukaan enää estä. Päinvastoin, niitä rohkaistaan.

"Prinsessahameet ja äidin korkokengät kuuluvat tyttöjen leikkeihin."

Jos poika haluaa pukeutua äidin yöpaitaan ja kantaa kukkaseppeltä, modernit vanhemmat tietävät jo etukäteen hänen suuntautuvan tulevaisuudessa vaatetuslinjalle.

Katson lapsenlapsenlastani, viisivuotiasta Leoa: hän on niin poika, poika, poika, että hänestä puskee ulos formulakuski, vaikka kuinka kasvattaisin hänet pitsiröyhelöissä.

Syntiset alusvaatteet

Mutta tämä pinkki. Minun nuoruudessani ei vaaleanpunaista ollut olemassakaan, rohkeasta pinkistä puhumattakaan. Vaaleanpunainen kuului vain naisten syntisesti kiiltäviin alusvaatteisiin.

Poikkeuksena presidentinrouva Alli Paasikiven pastellinväriset, lyhythihaiset puserot, joita paheksuttiin ”sopimattomina”. Rouvasta jäi jälkipolville ­elämään ikuisesti ”allit” eli löysät käsivarret.

Tytöt käyttivät silloin turvallista, tylsää sinapinkeltaista, okraa, tummanvihreää, ruskeaa ja tietenkin beessiä. Tosin musta seksikäs T-paita, syvine kaula-aukkoinen, teki tuloaan Sophia Lorenin mallin myötä.

Kuvituskuva: iStockphoto
Kuvituskuva: iStockphoto

Uutisankkurin viesti

Löysin pinkin, kun olin 70-luvulla USA:ssa.

Siellä sitä ei voinut olla huomaamatta, sillä se iski riemuisasti vastaan kaikkialla: pyyheliinoissa, matoissa, vaatteissa, astioissa, kengissä, käsilaukuissa. Räjähtävän iloinen väri kuin karamelleja sataisi taivaasta. Tytöt ikään katsomatta olivat niin pinkkejä että huimasi, silmissä vilisi ja korvissa helisi.

Televisiovuosinani asiantuntijat suosittelivat monille mieskollegoille vaaleanpunaista paitaa.

”Se vastaa miesten meikkiä”, he sanoivat. Katsomossa miehet reagoivat voimakkaasti.

Miten ankkuri kehtaa kantaa naisten värejä! Eihän se ole mies ollenkaan! Mutta minä olen kyllä helposti hurmattavissa vaaleanpunaisella paidalla. Ruotsissa ja Ranskassa saan silmänruokaa, Suomessa tietysti harvemmin.

Vaaraton sininen

Mielenkiintoista on, ettei vaaleansininen herätä laisinkaan samoja kuohuja. Se pukee sekä poikia että tyttöjä, miehiä ja naisia. Se saa silmät loistamaan ja päivetyksen korostumaan. Siinä on reippautta, tuulen tuiverrusta ja meren tuoksua. Sinisessä ei ole mitään vaaraa.

Mutta vaaleanpunainen on pannassa Ruotsin päiväkodeissa, joissa lapset ovat sukupuolineutraalisti ”hen”, eivät enää ”hon” tai ”han”.

Tämän mummon mielestä pikku tytöille ja pojille pitäisi antaa pinkki lapsuus, jos se tuo heille iloa."

Pirkko Arstila on helsinkiläinen toimittaja ja kirjailija. Tämä kolumni on julkaistu ET-lehdessä 5/2016.

Kysely

Onko pinkki vaarallinen väri?

Ei
Ei
95.8%
Kyllä
Kyllä
4.1%
Ääniä yhteensä: 414
O_o

Pirkko Arstila: "Miniä ei anna ostaa lapselle pinkkiä"

Olisi typerää rajoittaa lasta kiinnostumasta "vastakkaisen sukupuolen jutuista", mutta toisaalta on äärimmäisen typerää myös rajoittaa normaalin kiinnostuksen muodostumisesta "oman sukupuolen juttuihin". Ruotsissa äärimmäisenä ilmiönä on yleistynyt, ettei lapselle kerrota lapsen omaa sukupuolta. En pidä sitä sen fiksumpana kuin entisajan äärikatolilaistakaan kasvatusta, jossa sukupuoli on tabu. Ihminen on monimutkainen olento, jolle oma seksuaali-identiteetti on tärkeä. Sitä ei pidä missään...
Lue kommentti
Pekka-Anneli

Pirkko Arstila: "Miniä ei anna ostaa lapselle pinkkiä"

Onko lapsella myös sukupuoli neutraali nimi? Entä antavatko vanhemmat omalla esimerkillään mallia? Isä käyttää kotona hametta ja äiti vaihtaa auton renkaat ... Saako lapsi traumoja kun ei ole prinsesssa pukua, jos vaikka salaa sellaista toivoisikin. Hyvin harva lapsi on kärsinyt pojan tai tytön roolistaan, mutta neutraalius hömppä voi myös vaarantaa lapsen sukupuoli identiteetin.
Lue kommentti