Professori Heikki Hiilamo seuraa yhteiskuntaa herkeämättä. Juuri nyt hän miettii, voiko laki velvoittaa lapsia hoitaamaan ikääntyviä vanhempiaan.

Raha ja rakkaus eivät sovi yhteen. Sen vuoksi lain ei pitäisi velvoittaa meitä aikuisia lapsia ottamaan taloudellista vastuuta ikääntyvistä vanhemmistamme. Jos laki velvoittaa toisesta huolehtimiseen,  saattaa se tulla rakkauden ja välittämisen esteeksi. Rakkaus edellyttää vapautta.

Jos meille tai läheisillemme käy huonosti, niin meillä on verorahoilla hoidettu ”vakuutus” pahan päivän varalle. Se luo ennustettavuutta ja turvallisuutta. Kenenkään ei tarvitse ajatella, että olen oman itseni tai läheisteni varassa. Se on monesta vanhuksestakin varmasti ahdistava ajatus.

Minun mielestäni rakkaus on maailman tärkein asian, vähän samanlainen asia kuin hyvinvointi. Kaikki tietävät, mitä se tarkoittaa, mutta kun ryhtyy määrittelemään sitä, sanat loppuvat kesken. Koen olevani rakastettu. Toivon, että pystyisin antamaan rakkautta muille – mutta olen siinä suhteessa heikommalla. Iso osa ajastani menee työhön. Olen yrittänyt päästä huonosta omastatunnosta selittämällä itselleni, että teen työtä, jossa keskeistä on se, että ihmiset välittäisivät toisistaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oikeus ja kohtuus

Oikeudenmukaisuus vaatii aina siis kohtuuden tunnistamista. Jos kaikilta varkailta katkaistaan käsi, se voi olla oikeudenmukaista, mutta ei kohtuullista. Yritän olla aina johdonmukainen, mutta vaikeampi on olla kohtuullinen. Vaimo taas tietää, että joskus täytyy tehdä poikkeuksia eli hän kohtuullistaa oikeudenmukaisuuden vaatimuksia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Maailma on muuttunut parempaan suuntaan. Jos ajatellaan naisten tai seksuaalivähemmistöjen asemaa. Köyhyyskin on pitkällä aikavälillä helpottunut. En siis ole tulevaisuuden suhteen pessimisti. Mutta elämä on perusluonteeltaan usein epäoikeudenmukaista jo siksi, ettei kukaan ei voi valita perhettä, johon syntyy.

Venäjä ja kylmä sota

Olin kuvitellut, että jotkut asiat kuuluvat jo menneisyyteen. Ukrainan kriisi kertoo siitä, että Venäjä on hyvin eriarvoinen. Siellä on pieni hallitseva eliitti. Valtaa ei ole jaettu, eikä siellä ole vapaata kansalaisyhteiskuntaa, ei vapaata lehdistöä... Tilanne vaikuttaa huolestuttavalta. Pelkään, että palataan kylmän sodan aikaan.

Olen itse kokenut 1990-luvun laman. Se kasvatti epävarmuuteen. Suomi muuttui. Silti uskon, että lapseni ajattelevat, että maailma on turvallinen paikka. Olen iloinen, että he rohkeita ja matkustavat paljon.

Minulla on viisi lasta. Perhe on kiinnekohta. Se on opettanut minulle kaiken, mikä on elämässä tärkeätä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla