Raija Mäki tanssii elokuvan ensi illassa hänen miestään esittäneen Jarkko Lahden kanssa.
Raija Mäki tanssii elokuvan ensi illassa hänen miestään esittäneen Jarkko Lahden kanssa.

Raija Mäki on viime aikoina katsellut nuoruuttaan uudelleen. Nyrkkeilijä Olli Mäen ja Raijan jo yli 50 vuotta jatkuneen rakkauden ensi vaiheet on tallennettu syksyn upeaan uutuuselokuvaan.

Miten meistä saa elokuvaa! Se oli Raija Mäen ensimmäinen ajatus, kun hän kuuli että hänen miehestään Olli Mäestä  suunniteltiin elokuvaa. Ja että hänkin olisi henkilöhahmona mukana.

– Mehän ollaan niin tavallisia kuin olla voi, ajattelin. Mutta kyllä siitä aika ihana elokuva tuli, Raija Mäki huokaa.

Niin tuli. Mikko Myllylahden käsikirjoittama ja Juho Kuosmasen ohjaama Hymyilevä mies -elokuva kertoo nyrkkeilijä Olli Mäen vuonna 1962 Helsingissä käymästä maailmanmestaruusottelusta, jossa hänet tyrmättiin toisessa erässä. Silti Olli Mäki kuvaili jälkeenpäin päivää elämänsä onnellisimmaksi. Hän nimittäin kihlasi ennen ottelua tyttöystävänsä Raijan.

– Niin se kävi, samana päivänä mentiin kihloihin ja käytiin Primulassa kahvilla. Siitä Olli sitten lähti valmistautumaan otteluun.

Karu kihlajaisyö

Hymyilevä mies -elokuva herätti huomiota jo keväällä, kun se sai Cannesin elokuvajuhlien Un Certain Regard -palkinnon. Raija näki elokuvan ensi kertaa tänä syksynä.

– Jännitin ihan hirveästi ensi katsomiskertaa. Helpotus oli valtava, kun näin että se toimi. Tarinahan perustuu meihin, mutta on silti fiktiota, ei yksi yhteen todellisuuden kanssa.

Elokuva alkaa ajasta pari viikkoa ennen Olli Mäen ottelua ja päättyy ottelupäivän iltaan.

"Todellisessa elämässä ilta jatkui aika erikoisena vielä otteluillallisen jälkeenkin."

– Me lähdimme nimittäin yökortteeriimme Nöykkiöön. Olimme varmaan niin arkoja ovelle koputtaessamme, että emme saaneet isäntäparia hereille ja ovea avaamaan. Niin me jatkoimme kävellen kohti Kirkkonummella sijainnutta Elis Askin vuokramökkiä. Muutaman kilometrin jälkeen saimme taksin. Nykyään ei ikinä päästettäisi tyrmättyä ottelijaa yönselkään kävelemään.

Eikä kihlajaisyötä vietetty lopulta kovin hulppeissa merkeissä.

– Askin kesäpaikalta löytyi yksi kapea lavitsa. Sen saimme parisängyksi kasaamalla viereen kolme tuolia. Patja oli niin likainen, että pitsinen päiväpeitto sai toimia alulakanana ja Elis Askin kylpytakki peittona. Aamulla, kun heräsin, naamaani oli kirjautunut pitsipeiton kuviot niin syviksi, että jouduimme odottelemaan puolille päiville, ennen kuin uskaltauduin ihmisten ilmoille.

Yhteistä arkea 54 vuotta

Ottelun jälkeen arki palasi Raijan ja Ollin elämään. Ja se oli Raijasta hyvä juttu.

– Nyt yhteistä arkea on takana jo 54 vuotta ja se on ollut todella ihanaa ja vaiherikasta. Meille molemmille perhe-elämä ja lapset ovat olleet tärkeämpää kuin ura ja menestys, Raija toteaa.

Silti hänestä on ollut ihana huomata, kuinka tuoreina nuoruuden tunteet ja ajatukset ovat palaneet mieleen elokuvaa katsoessa. Myös Olli, jonka muisti ei ole enää  entisensä, on nauttinut niin elokuvanteon seuraamisesta kuin sen katsomisesta.

– Meidän arkemme nykyään Ollin sairastuttua on aika lailla kotoilua. Siksi oli mahtavaa, kuinka hän jaksoi Kokkolan ensi-illan ja elokuvan tekemiset niin hienosti, vaikka päivät ovat olleet pitkiä. Hän jaksaa olla hyvällä tuulella ja valittamatta, vaikka kunto ei ole enää paras mahdollinen, siinäkin mielessä hän on ihmeellinen mies.

Entä miltä Raijasta tuntui katsoa Jarkko Lahden tulkitsemaa Ollia valkokankaalla?

"Voi, Jarkkohan oli aivan kuin nuori Olli!"

– Olli muuttui iän myötä vähän vilkkaammaksi, mutta juuri tuollaisena hänet itsekin muistan. Oli hämmentävä katsoa sitä eläytymistä ja taidokkuutta, millä Jarkko oli rooliin heittäytynyt.

Jarkosta ja Raijaa esittäneestä Oona Airolasta tuli Ollille ja Raijalle elokuvaa tehdessä oikein läheisiä. He vaihtoivat ajatuksia ja kävivät yhdessä läpi menneitä. Kohtausten tekoa Mäet seurasivat Halsualla, Perhossa ja Helsingin olympiastadionilla.

Kauhua herättäneet ottelut

Raijan ja Ollin rakkaustarinan lisäksi elokuva kertoo nyrkkeilystä. Juuri tuo Ollin vuoden 1962 mestaruusottelu oli ensimmäinen, jonka Raija näki. Se oli järkyttävä kokemus.

– Ollin jälkeen poikamme nyrkkeili ja valmentaa edelleen, joten nyrkkeily on ollut jokapäiväistä elämää kaikki nämä vuodet. Edelleen käymme katsomassa otteluita ja edelleen ne ovat minusta kamalia. Jännitän niin, etten meinaa tuolilla pysyä, vaan huudan minkä pystyn. Joskus tuntuu, että ihmiset seuraavat minun elämöintiäni enemmän kuin ottelua!

Vaikka Raija on aina jännittänyt liikaa nyrkkeilyotteluita, hän on oppinut hyväksymään lajin. Nykyään se on myös turvallisempaa ja tarkemmin vartioitua kuin Ollin nuoruudessa.

– Mutta onneksi lapsenlapset eivät nyrkkeile, silloin voisi jo sydän särkyä! Raija naurahtaa.

Hymyilevä mies -elokuva elokuvateattereissa 2.9. alkaen.