Julkinen / yksityinen
Julkisuudessa eläminen ei ole koskaan oikein kiinnostanut minua. Kipuilin sitä tosi paljon varsinkin näyttelijänurani alussa 25 vuotta sitten.
En silti koe olevani vainottujen kategoriassa. Vainotuilla tarkoitan niitä, joiden kaikista tekemisistä raportoidaan julkisuudessa jatkuvasti.
Menestys / menetys
Ajattelen, että kun menestyn, kyse ei ole minusta vaan työstäni. En ole erityinen, en ole valittu, enkä tee kaikkea yksin.
Julkisuudessa eläminen ei ole koskaan oikein kiinnostanut minua.
Viime keväänä Tabu-televisiosarjaa tehdessä kirkastui ajatus yhteisestä hyvinvoinnista. Siitä, että yhteinen menestys on henkilökohtaista menestystä tärkeämpää.
Meidän pitäisi tehdä arvovalinta: pitäisi yrittää tarjota kaikille mahdollisimman samanlaiset lähtökohdat.
Vieraannumme itsestämmekin, jos alamme puolustaa yhteiskuntaa, jossa vammainen ihminen tai muualta tuleva ei pääse samoihin paikkoihin tai saa samoja asioita kuin muut.
Pelko / rohkeus
Nuorena olin vihainen, kyyninen ja kaiken tietävä teatterikorkeakoululainen. Vihan alla oli tietysti paljon pelkoa enkä osannut toimia toisin.
Jos nykyään hermostun vahvasti jostakin, rohkenen katsoa, miksi. Ajattelen, että ehkä rohkeus on uskallusta mennä epämukavaa kohti.
Nuorena olin vihainen, kyyninen ja kaiken tietävä teatterikorkeakoululainen.
Myös uhkarohkeudella tai näyttämisen tarpeella on paikkansa. Sitä tarvittiin silloin, kun alle kolmekymppisenä sain astua Lilla Teaternin taiteellisen johtajan saappaisiin.
Rakkaus / ystävyys
Romanttisen, roihuavan rakkauden palvonta on meillä aika vahvaa ja parisuhde asetetaan korkeimmalle korokkeelle. Minua se vähän ärsyttää, koska se ei kerro koko totuutta.
Kaikki tärkeät ihmiset eivät voi olla toistensa kanssa perinteisessä rakkaus- tai parisuhteessa. Myös ystävyys voi olla äärimmäisen syvää, ja ystävyyteenkin voi sisältyä syvää rakkautta.
Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 22/2024 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.