Runoilija Aulikki Oksanen on ylpeä uudesta kokoelmastaan Helise taivas. Viidenkymmenen vuoden aikana tapa kirjoittaa on pysynyt saman. Katso video!

"Helise, taivas -kokoelmaan on valittu parhaat runoni 50 vuoden ajalta. Useimmat runoista ovat hyvin omakohtaisia ja niiden tunnelmat liikkuvat valoisasta pimeään ja kuiskauksesta huutoon. Keskeisiä aiheita ovat luonto, rakkaus, ihmisarvo ja elämän taistelu.

Toivoisin kirjani päätyvän kaikenlaisten ihmisten käsiin. Olin juuri Joensuun laulumailla, missä koko yleisö lauloi laulajien mukana Sinua, sinua rakastan. On hienoa saada vastakaikua, ja nyt saan sitä myös näistä uusista, 2000-luvun runoista.

Viidessäkymmenessä vuodessa kirjoittamisen tapani ei ole muuttunut. Kirjoitan runot ensin käsin, siellä, missä runon syntyprosessi alkaa. Runo voi lähteä liikkeelle keittiön kellosta, mangomehusta tai arkeologien löytämistä luurangoista. Usein hion runon raakiletta pitkään ja hitaasti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Toivo Kuulan sovittamaan pohjalaiseen kansansävelmään syntyivät sanat kuitenkin yhdessä huimauksessa: ´Sileäksi vasten sydäntä/ on veitseni terotettu´.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Joku runo voi olla pitkään pajassa kuin harmaa luonnonkivi ja sitten vain jonakin hetkenä huomaa, että on saanut sen hohtamaan."
 

Vierailija

Iki-ihania runojasi/laulujasi olen kuunnellut jo teini-iästä saakka.  Itsekin yritän runoja räpeltää, omalla tavallani ja tyylilläni, mutta tiedän arvoni: en ole arvollinen edes kengännauhojasi sitomaan...

Sisältö jatkuu mainoksen alla