Kuvat
Juha Salminen

Merja Asplundin tytär on hankkinut kaksi lasta ystävänsä kanssa. Hän on ylpeä rohkeita ratkaisuja tehneestä jälkikasvustaan.

Se alkoi huulenheittona äidin ja tyttären välillä.
- Voithan sinä tehdä lapsen Mikon kanssa, jos et löydä miestä, rovaniemeläinen Merja Asplund tokaisi tyttärelleen Heidille.
Merja tiesi, että Heidi Asplund oli jo vuosia haaveillut äitiydestä. Sopiva isä vain puuttui. Heidin pitkä parisuhde oli päättynyt 27-vuotiaana, eikä sen jälkeen kohdalle ollut sattunut sitoutumiseen valmista miestä.
Mutta olihan Mikko Laitinen, Heidin hyvä ystävä jo kouluajoilta.
Pariksi Merja ei ollut ystävyksiä usuttamassa, sillä Mikko on homoseksuaali. Merja tunsi Mikon hyvin vuosien takaa. Nuorten tiivis ystäväporukka on pitänyt yhteyttä, vaikka tiet ovat vieneet kouluaikojen jälkeen Rovaniemeltä eri kaupunkeihin.
Heidi istuu pöydän ääreen pohjoishelsinkiläisen rivitalon keittiössä ja kaataa teetä oranssiin mukiin.
- Minulle oli selvää, että haluan lapsia. Päätin erottuani, että jos 35-vuotiaana en ole löytänyt miestä, teen lapsen yksin, Heidi muistelee.
Kun 35 vuotta lopulta pyörähti mittariin, Heidin elämässä oli hulinaa. Hän muutti Lahteen, aloitti ensimmäisessä vakituisessa työpaikassaan media-alalla ja osti asunnon.
Parisuhdetta Heidi ei ollut löytänyt, joten edessä oli lapsen hankkiminen yksin, hedelmöityshoitojen avulla. Useampi Heidin tuttu oli tullut äidiksi sillä tavalla. Yksinhuoltajuutta Heidi ehti pallotella vasta ajatuksen tasolla, kun idea toisenlaisesta
vanhemmuudesta syntyi.
- Valitin puhelimessa Mikolle, että uudessa kodissa pitäisi tehdä keittiöremonttia. Kuinka minulla olisi varaa hedelmöityshoitoihin? Heidi sanoo nauraen.
- Silloin Mikko sanoi, että voinhan pyytää häntä apuun.
Ehdotus ei tullut täysin tyhjästä. Äidin lisäksi Heidi oli heittänyt samanlaista vitsiä myös Mikon kanssa, puolitosissaan. Nyt Heidi oli tullut ikään, jossa piti toimia eikä enää vitsailla.


Ystävistä vanhemmiksi

Toukokuisesta puhelusta on nyt neljä ja puoli vuotta. Kauluspaitaan pukeutunut kolmevuotias Eeli kiipeää istumaan pöydän ääreen Heidin viereen.
- Haluaisin mehua, Eeli pyytää kohteliaasti. Heidi kaataa lasillisen appelsiinimehua ja antaa luvan ottaa suklaakeksin kulhosta.
Heidi ja Mikko ovat kumppanuusvanhempia. Se tarkoittaa sitä, että he ovat yhteisen lapsen vanhempia, mutta eivät keskenään pariskunta. Eeli on saanut alkunsa lapsettomuusklinikalla Heidin ja Mikon sukusoluista.
Klinikalla käyminen oli Heidin mielestä jännittävää ja vähän absurdiakin. Prosessiin kuului tutustumiskäyntejä klinikalla sekä yhdessä että erikseen. Tulevien vanhempien piti myös käydä keskustelemassa psykoterapeutin kanssa.
Ennen kumppanuusvanhemmiksi ryhtymistä Mikko osallistui Helsingissä Setan järjestämään koulutukseen. Siellä suositeltiin kumppanuusvanhemmiksi aikovia tekemään sopimus, johon kirjataan keskeisiä asioita, kuten lapsen asuinjärjestelyt.
- Ei me taidettu sopimusta lopulta edes printata, mutta keskustelimme kyllä siitä, miten asiat järjestetään. Tuntui, että etukäteen on vaikeaa suunnitella käytännön asioita tarkkaan. Emmehän esimerkiksi tienneet, minkälainen lapsesta tulee tai
tulisimmeko edes asumaan samassa kaupungissa, Heidi muistelee.
Jo raskauden aikana Heidistä ja Mikosta tuntui luontevalta, että jos voimavarat riittävät ja kaikki menee hyvin, he voisivat hankkia yhdessä lisää lapsia. Heidille sisarukset ovat erityisen tärkeitä.

Mehän selviämme tästä

Eelin synnyttyä Heidi ja Mikko huomasivat, että he jaksavat kyllä ja kumppanuusvanhemmuus toimii. Niinpä he palasivat klinikalle.
Nyt äitiyspakkauksen laatikkovuoteessa nukkuu Eelin pariviikkoinen pikkuveli, jonka Eeli on nimennyt Banaaniksi.
Mehuhetken jälkeen isoveli tarttuu tamburiiniin ja haluaa laulaa äidin kanssa. Eeli ja Heidi laulavat omaa versiotaan suositusta poppikappaleesta. Eeli paukuttaa soitintaan.
- Sä oot söpö, kun tanssit ilman vaippaa. Mä vaan toivon, että opit potalle!
Uusin perheenjäsen vetelee sitkeästi sikeitä, vaikka musisointi vieressä on varsin reipasta.
- Olisi kiva, jos vauva nukkuisi yölläkin, mutta hän herää valvomaan heti kun on hiljaista, Heidi huokaa.
Onneksi Merja-mummi on saapunut Rovaniemeltä auttamaan. Mikkokin asuu lähellä ja tulee usein hoitamaan vauvaa. Tarvittaessa olohuoneen lattialle saa patjan, jossa isä voi nukkua yönsä. Ensimmäiset neljä viikkoa Mikko asui Heidin luona ja nukkui
lastenhuoneessa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

"Mikko on hirveän hyvä isä Eelille ja paljon Heidin tukena."

Joustavuus ja yhteistyö vallitsevat muutenkin Heidin ja Mikon kumppanuusvanhemmuudessa. Eelin asumisen isän luona he ovat sopineet Heidin työvuorojen perusteella. Jos mahdollista, Eeli on puolet ajasta Mikon luona.
Sateenkaariperheen tavallisimmat kipupisteet ovat tuttuja muistakin lapsiperheistä. Jos vauva ei nuku öitä, pienten lasten vanhempia väsyttää.
- Ensimmäisenä vauvavuotena Mikko myös koki välillä, että minä päsmäröin. Ydinperheissäkin isästä saattaa tuntua siltä. Mikko myös stressasi ja huolehti, miten minä jaksan vauvan kanssa. Hänelle oli raskasta, että meillä oli alussa sata kilometriä
välimatkaa. Minä asuin Lahdessa ja hän Helsingissä, Heidi kertoo.
- Mikko on hirveän hyvä isä. Hän tukee Heidiä ja on paljon Eelin kanssa. Tänäänkin he olivat monta tuntia ulkona leikkimässä, Merja kehuu ja nostaa nostaa vauvan sohvalle istahtaneen Heidin syliin.
Pikkuinen unikeko jaksaa juuri ja juuri herätä rinnalle, vaikka isoveljen äänekäs konsertti ympärillä jatkuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Millainen mummi voin olla?

Erilainen vanhemmuus ei ole tuonut Heidille ja Mikolle tavallisesta poikkeavia haasteita. Merja taas on joutunut pohtimaan omaa isovanhemman asemaansa erilaisessa perhekuviossa. Roolimalleja ei ole liiemmin ollut ympärillä.
- Mietin, mihin kohtaan tätä palettia voin mummina asettua, Merja kuvailee.
- Mikon äiti pohti samaa. Hänelle Eeli oli ensimmäinen lapsenlapsi, Heidi sanoo.
Merja oli oikeastaan roolimallina itselleen. Hän oli jo entuudestaan kahden lapsenlapsen "sateenkaarimummi". Heidin veli Tommi on naimisissa Kallen kanssa, mutta hänellä on lapsia tutun naisparin kanssa.
- Olin ajatellut, että Tommi ei koskaan saisi lapsia. Olin niin hyvilläni, kun kuulin, että hänestä tulee isä! Vastuu lapsista on sopimuksen mukaan lasten äideillä, mutta Tommi tapaa tyttäriään viikoittain, Merja kertoo.
- Kun toivoin lapsia, äiti rohkaisi, että tee vaikka yksin. Onhan meidän perhe muutenkin outo, Heidi nauraa.
Vaikka isovanhemmuus on sujunut mukavasti, Merja olisi kaivannut vertaistukea sateenkaariperheiden mummina.
- En voinut oikein jakaa ajatuksiani kenenkään kanssa, mutta ajattelin, että mitä siitä. Minulla on ihanat lapset. Olen ylpeä heidän saavutuksistaan, ja nyt vasta olenkin ylpeä! Merja sanoo.
- Töissä minä kyllä mietin, miten kertoisin erilaisesta isovanhemmuudestani. Sitten päätin, että tämä on minun elämäni - ja sitä paitsi tämä on nykyaikaa! Olen ylpeä lasteni rohkeudesta, Merja sanoo.
Kun Heidi päätti muuttaa Lahdesta Helsinkiin, Merjaa huoletti äitinä ja mummina. Tytär jätti taakseen vakituisen työpaikan ja turvatun toimeentulon. Oman alan töitä löytyi uudelta paikkakunnalta, mutta aluksi vain väliaikaisena pestinä.
- Jos olisimme Mikon kanssa oikea pariskunta, olisi ollut helpompi kestää taloudellisesti hyppy epävarmaan tilanteeseen, Heidi sanoo.
- Toisaalta kumppanuusvanhemmuus on varmaankin helpompaa kuin olla kokonaan yksinhuoltaja. Jos olisin saanut lapsen yksin, se olisi ollut raskaampaa henkisesti ja ihan konkreettisestikin. Nyt voin tukeutua toiseen vanhempaan, kun lapsi sairastaa tai
minulla on pitkiä työvuoroja.

90-vuotias mummokin innostui

Ennakkoluuloja Heidi ja Mikko eivät ole joutuneet kohtaamaan. Neuvolan henkilökunta on ollut erilaisista vanhemmista suorastaan innoissaan.
- Heille tämä oli aika uutta. Tuntuu, että saimme melkein erityiskohtelua. Ultrakuviakin tuli kaksin kappalein, Heidi muistelee.
Suhtautuminen sateenkaarivanhempiin on ollut positiivista myös liberaalina ja suvaitsevaisena pidetyn pääkaupunkiseudun ulkopuolella.
- Mikon suku Rovaniemellä on ollut innoissaan, Heidi sanoo.
Sydämellisin suhtautuminen tuli kuitenkin Heidin 90-vuotiaalta mummolta. Mummo tiesi, että Heidi toivoi kovasti tulevansa äidiksi. Kerran hän tokaisi Merjalle, että eikös Heidi voisi tehdä lapsen vaikka ystävänsä kanssa. Mummo ei arvannut, että Heidi ja
Mikko olivat jo käyneet hedelmöityshoitoklinikalla.
- Äiti ei pystynyt pitämään naamaa ollenkaan peruslukemilla. Minun piti soittaa mummolle ja kertoa uutiset. Hän oli todella onnellinen. Eikä mummo ole koskaan pitänyt niin paljon yhteyttä kuin raskauteni aikana, Heidi sanoo.

Ihanat sateenkaaret

Vauva on saanut ruokailun hoidettua ja alkaa vaipua takaisin unten maille. Eeli haluaa lattialle köllöttelemään pikkuveljen viereen. Viltin päälle veljesten halihetkeen rientävät myös Heidin ja Merjan tiibetinterrierit Nelli ja Ninni.
- Sitä luulee, että omat lapset ovat ihaninta maailmassa, mutta kyllä nämä lapsenlapset ovat vielä ihmeellisempiä, Merja sanoo ja huokaisee.
Merja on tuore eläkeläinen, mutta ei ole juuri ehtinyt viettää luppoaikaa. Heidin luota Merja suuntaa takaisin Rovaniemelle hoitamaan omaa äitiään. Sitten onkin aika matkustaa pariksi viikoksi Kaustiselle, jossa Heidin sisko Annika saa pian kolmannen
lapsensa. Tuleva vauva on Merjan seitsemäs lapsenlapsi.
- Minusta oli hauskaa, kun kahdeksanvuotias tyttärentyttäreni huokaisi: "Miksei mekin voida olla sateenkaariperhe?" Sateenkaarethan ovat lapsen mielestä niin ihania. Lapsille erilaisissa perheissä ei ole mitään outoa, Merja sanoo.

"Sitä luulee, että omat lapset ovat ihaninta maailmassa, mutta kyllä lapsenlapset ovat vielä ihmeellisempiä."

Heidin mielestä pienelle lapselle ei tarvitse selittää erikseen perhekuvioita. Eelin elämä ja kaksi kotia eivät näyttäydy lasten silmissä mitenkään erikoisina.
- Päiväkodin lapsista moni muukin menee välillä isänsä luo. Siinä mielessä muistutamme tavallisia eroperheitä, Heidi pohtii.
Heidin tulevaisuuteen Merja toivoo vielä parisuhdetta.
- Tommi ja Kalle menivät naimisiin, olisihan se kiva nähdä Heidilläkin puoliso.
- Teoriassa se olisi kivaa, Heidi myöntää varovasti.
- Minulla on kahdentoista tunnin työpäiviä myös viikonloppuisin, ja muina aikoina minulla on lapset. Olisi aika rasittavaa vielä etsiä miestä, Heidi huokaa.
Mikko saapuu asioiltaan ja katoaa yläkertaan vaihtamaan paitaa. Edessä on erityinen ilta, sillä nuoret vanhemmat aikovat pyytää Mikon serkkua vauvan kummiksi.
Jouluksi Heidi ja Mikko suuntaavat yhdessä lastensa kanssa vanhaan kotikaupunkiinsa Rovaniemelle. Siellä asuu Merjan lisäksi myös Mikon äiti, ja joulua vietetään puoliksi kummassakin mummolassa. Suvulle on luvassa suloinen joululahja: uusi vauva ja
tuore isoveli.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 1/2021.

Sisältö jatkuu mainoksen alla