Professori Timo Honkela kuuli viisikymppisenä sairastavansa pahalaatuista syöpää. Hän on opetellut elämään tämä tiedon kanssa musiikkia kuunnellen.

Timo Honkelan, 54, ensimmäiset oireet ilmestyivät keväällä 2014, kun hän huomasi näkökentässään jotain outoa. Aivot kuvattiin, mutta kun mitään ei löytynyt, syyksi epäiltiin verenkiertohäiriötä.

Syksyllä Honkelan kunto alkoi heiketä ja vaimo huolestui toden teolla, kun professori ei saanut enää päähänsä Suomen presidentin nimeä.

Uudessa aivokuvassa oireiden syyksi paljastui suuri kasvain. Leikkaus järjestyi heti seuraavaksi maanantaiksi.

Kun kirurgi Juha Hernesniemi soitti Honkelan vaimolle leikkauksen jälkeen, hänellä oli sekä hyviä että huonoja uutisia. Hyvät uutiset olivat ne, että leikkaus onnistui ja kasvain saatiin kokonaisuudessaan pois. Huono uutinen oli puolestaan, että kyseessä oli pahalaatuinen aivosyöpä, joka tulisi mitä todennäköisimmin uusiutumaan.

– Se oli ikään kuin kuolemantuomio, että tämän taudin kanssa ei eletä loputtomiin. Nyt puolitoista vuotta myöhemmin olen jo yliajalla, sillä olen elänyt pidempään kuin moni saman diagnoosin saaneista.  Käyn aivokuvassa joka kolmas kuukausi kuullakseni, onko kasvain pysynyt poissa.

Elämä saa rajat

Sairauden myötä elämä sai uuden perspektiivin. Tärkeitä asioita ei voi siirtää enää tuonnemmaksi, ja vaikeatkin tunteet on kohdattava.

Honkela kävi heti alussa läpi järeän arsenaalin vahvoja tunteita: järkytystä, vihaa, jossittelua, surua ja pelkoa. Tunteiden käsittelyssä ja leikkauksesta toipumisessa suureksi avuksi tuli musiikki.

– Musiikki on ollut aina intohimoni, mutta sairauden myötä siitä tuli myös terapeuttini. Opin hallitsemaan musiikin avulla erilaisia tunnetiloja ja tilanteita, Honkela kertoo.

Leikkauksen jälkeen aivot olivat kovilla ja ne vieroksuivat uutta musiikkia. Sen sijaan Honkelan vanhat rakkaudet kuten Dmitri Šostakovitš ja Abba nousivat arvoon arvaamattomaan.

Kun vaikeat tunteet antoivat myöten, Honkela löysi myös iloa ja kiitollisuutta.

– Kiitollisuus näkyy muun muassa siinä, etten ole enää epämääräisen tyytymätön elämääni kuten ennen sairastumista. Sairauden myötä havahduin, miten hyvää ja rikasta elämää minä elän, Honkela kertoo.

Musiikki on ollut mukana myös näiden myönteisten tunteiden synnyttämisessä ja vahvistamisessa.

Timo Honkela laati ET-lehden pyynnöstä listan sairausajan tärkeimmistä kappaleista ja niiden terapeuttisesta vaikutuksesta.

Musiikkia toipumisen tueksi

Helpottamaan ahdistusta ja kuolemanpelkoa: Dmitri Šostakovitš, erityisesti 11. sinfonia

Lisäämään iloa ja hyväntuulisuutta: Abba, esimerkiksi Move on

Vähentämään hermostuneisuutta: Arvo Pärt: Fratres

Virittämään myötäelävyyttä ja lisäämään toiveikkuutta: Paul Simon ja Art Garfunkel: Bridge over troubled water

Auttamaan kauhun kohtaamisessa: Alfred Schnittke: Faust-kantaatti, Seid nüchtern und wachet...

Helpottamaan yksinäisyyttä: Madonna: Frozen

Vähentämään turvattomuutta: Hanna Pakarinen/Samuli Edelmann: Ei mitään hätää

Lievittämään ikävää: Eino Leino/Vesa-Matti Loiri: Lapin kesä

Ilmaisemaan onnea: Benny Andersson/Kristina Lugn/Helen Sjöholm: Vilar glad i din famn

Vähentämään hämmennystä: Jean Sibelius: 3. sinfonia, 3. osa

Kasvattamaan rohkeutta: Ludwig van Beethoven, esimerkiksi 9. sinfonia

Lisäämään rauhallisuutta ja ymmärrystä yli näennäisten erojen: Sting: Desert rose

Lisäämään innostuneisuutta: Igor Stravisky: Schrezo à la Russe

Ilmaisemaan kiitollisuutta: Jean Sibelius: Finlandia ja Johann Sebastian Bach: Matteus-passio (Mache dich, mein Herze, rein)