Hilja Grönfors on kulkenut ihmisten ovilla läpi elämänsä. Hän on kaupustellut pitsejä ja makkaraa, toivonut ystävällistä kohtelua ja kerännyt talteen lauluja. Kun Hilja kuuli nimityksestään taiteen akateemikoksi, hän pyysi miettimisaikaa.
Hilja Grönforsin kaksion olohuoneessa musiikista muistuttaa vain kitara muhkean nahkasohvan kupeessa. Koti on avara ja erittäin siisti.
Hiljan, 72, elämässä oma koti ei ole ollut itsestäänselvyys. Hiljan vanhemmat elättivät perheensä ovelta ovelle kiertäen.
Perheen elämä mahtui hevoskärryyn, tarinoihin ja lauluihin.
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/b882947189z.1_20250513113318_000g337fha1o.10.jpg?itok=23_sXjfP)
– Opin, että valtaväestön taloja oli kahdenlaisia. Osassa me romanit olimme tervetulleita, osassa emme. Selviytymisemme oli näiden empaattisten ihmisten varassa.
Talvella mikä tahansa yösija kelpasi, kunhan ei oltu pakkasessa.
Erityisen vahvoina Hiljan mieleen palaavat kesät, jolloin yövyttiin leireissä taivaan alla. Kun yösija oli valmis ja vatsa täynnä, alkoi laulaminen ja tarinointi kaaleen kielellä.
– Leireissä saatoimme puhua omaa kieltämme ja laulaa omia laulujamme. Sitä emme yleensä valtaväestön luona tehneet.
Hiljaan se kaikki tarttui – laulujen melodiat, sanat ja tunnelma.
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/b882947189z.1_20250513113318_000g337fh6br.10.jpg?itok=tGVQuw_7)
Enemmän elämänkoulua
Romaniperheissä luotettiin 1950-luvulla enemmän elämänkouluun kuin viralliseen kouluun.
Koska opintie jäi lyhyeksi, Hilja päätti suuntautua esiäitiensä ammatteihin. Hän alkoi ommella ja tehdä kauppaa. Kitaran hän osti tienaamillaan rahoilla 12-vuotiaana.
Kuten monille, myös Hiljan perheelle työtä ja valoisaa tulevaisuutta tarjosi Ruotsi.
Kaupanteolle oli Ruotsissa suotuisa hetki. Maahan oli muuttanut paljon suomalaisia, jotka kaipasivat kotimaansa herkkuja. Hiljan perhe alkoi hankkia Turusta Lundénin makkaroita ja myydä niitä Ruotsissa ovelta ovelle.
Ruotsin-aika kesti runsaan vuosikymmenen. Vuonna 1986 hän palasi Suomeen.
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/b882947189z.1_20250513113318_000g337fh8n0.10.jpg?itok=tYN9JM1t)
Laulut talteen
Suomessa hän opiskeli romanikielen opettajaksi ja koulunkäyntiavustajaksi.
– Kukaan oppilaista ei enää osannutkaan yhtä ainoaa romanilaulua alusta loppuun. Ymmärsin, että jos joku ei äkkiä kerää romanilauluja talteen, ne unohtuvat tyystin. Päätin, että nyt tämä tyttö lähtee asialle.
Tie vei taas ovelta ovelle. Hilja alkoi kerätä 1990-luvun lopulla lauluja, kuten oli käynyt kauppaa: soittamalla ovikelloja.
Päätin, että nyt tämä tyttö lähtee asialle.
– Minulla alkoi 50-vuotiaana uusi ihmeellinen elämänvaihe. Minusta tulikin laulaja, artisti ja romanimusiikin opettaja.
Taideinstituutiot heräsivät kulttuurityöhön. Hilja sai kutsun presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Hän sai Suomi-palkinnon ja vielä valtion taiteilijaeläkkeen vuonna 2014. Hilja alkoi myös opettaa romanilaulua Sibelius-Akatemiassa.
Viime vuonna Hilja nimitettiin taiteen kunniatohtoriksi. Kun hän pari kuukautta myöhemmin kuuli, että tasavallan presidentti myöntää hänelle taiteen akateemikon arvonimen, Hilja pyysi pari päivää miettimisaikaa.
Hilja aprikoi, voiko niin hienon nimityksen ottaa vastaan kansakoulun käynyt nainen, joka on viettänyt suuren osan elämästään ovikelloja soitellen.
Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 10/2025 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.
Hilja Grönfors
Syntyi 1952 Juuassa.
asuu Lahdessa.
Perhe Yksi aikuinen poika. ”Meillä on laaja perhekäsitys, pikkuserkut ja yhtyeeni kuuluvat perheeseeni.”
työ Laulaja, romanikielen ja -musiikin opettaja, romanikulttuurin museon puheenjohtaja, henkilökohtainen avustaja.
Harrastukset Työ ja harrastukset menevät limittäin ja ovat samoja.
