Moni on riemastunut, kun on löytänyt samankielistä ja samanmielistä väkeä: Tampereen murre -ryhmästä on tullut hurjan suosittu.

Moro, kohta mää kai poraan nostalgialiikutuksesta.

Vikkulasta ostettiin kakarana karkkia ja opiskelijana halpaa makaronia. Rollikalla, johdinautolla, mentiin jäähalliin katsomaan Tapparaa ja Ilvestä. Pelasikohan KooVee siellä ollenkaan? Aamulehdestä luettiin yksi totuus ja Kansan Lehdestä toinen.

Yhtäkkiä koko vanha Tampere muistoineen herää eloon, jos on liittynyt naamakirjaan eli Facebookiin ja päässyt tutustumaan Tampereen murteen ymmärtämisoppaan saloihin. Ryhmään on liittynyt tuhansia moro-kielen tykkääjää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Monet sanovat, että sivuston ainoa vika on se, että se vie kaiken ajan, naurahtaa toinen ryhmän perustajista Jaska Jauhiainen. Toinen on Jari Niemelä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Molemmat herrat ovat media-alalla. He ovat junantuomia eli Jaska on syntynyt Oulussa ja Jari elänyt Itä-Suomessa. Ystävykset ovat asuneet Mansessa jo kymmeniä vuosia.

– Tampereen kieli on viehkeän muljahtelevaa. Se on siinä parasta, Jari sanoo.

– On yllättävää, miten suosittu tällainen murreryhmä voi olla, Jaska tunnustaa.

Ihmiset fiilistelevät kielellä

Facebook-ryhmässä on miesten mukaan paljon ihmisiä, jotka taitavat murteen, vaikka olisivat asuneet muualla jo pitkään. Vanhan manselaisen sydän sykähtää, kun joku käyttää vielä itkemisestä porata-sanaa. Eikä virhekään ei tunnu pahalta, kun käyttää siitä hama-ilmaisua.

Sen lisäksi, että ihmiset fiilistelevät kielellä, kyselevät sanojen merkityksiä ja oikeaoppisia ilmaisuja, muistelevat he vanhaa Tamperetta. Tahdotaan tietää vanhojen rakennusten ja paikkojen nimiä. Mukaan mahtuu koulu- ja hippamuistoja, kaikenlaista nostalgiajuttua.

Ryhmälle on järjestetty tamperelaispubissa yksi tapaaminen. Paikalle pamahti sata Tampere-tykkääjää.

– Tosilleen vieraat ihmiset löytävät paljon yhteistä yhteisen murteen kautta, Jari tuumaa.

Tutustu tamperelaisten Facebook-ryhmään tästä.

 

Huamenta vaa!

Mua aina välee akiteerataa sellasee jänskää hommaa,

mun tarttee mennä sinne ensi jalkasi täältä Amurista.

O se nii mahtavaa aamukasteela viä mennä pihalle ja

haistella tota uuren kesän tuaksua.

Nii mää kävele täältä tota meirän ylpyren aihetta pitki,

meinaan tota Hemeenpuistoo ja Hämppiä kansa kattelle, 

 kuin aamuarinko on valone noitte taloje seinissä ja 

toise pualen karullaki. Sit mää kiiruhran Hervanna nysseee,

tollasina aamuina sinne nysseeki mahtuu hyvi ja vanha pääsee istuu.

Mutta mää jää jo siinä Järvesivu vanha kylän kohralla poijes.

Kuuntele Motarinlta ku kaikuu noi lintuje äänet nii hyvi,

ja o nii sulose rauhallista, mää oikee verä tota henkee

ja kulje puisto poikki, ku toi aamukaste ruahikossa

viä kastelee mun tossut, sit mää näänki jo minkä mää mee.

Täälä Amurissa ei kuulu kuulu juurkaa, muutaku

mahrottomaks viritety peltilintuje äänet jokka 

menee matalalentoo kaasutelle tossa Satakunnakarulla.

Hyvi mää muista ku noi komeet puut ton karun lairoilla

oli sellasia tikkuja ja oli muuteki noita puukorttelia.

Päivisi tosi hiljasta ku kaikki oli Fintsussa tai Lapinnieämessä töissä.

Entiä mutta musta tuntuu,

että toi Manserakkaus saa oikee ton kiäle soimaa. Noi seo.

valone

 

Vierailija

Ei sitä haltsaa tällai kirjaimilla. Nuatit ov vaan päässä.

Ai tääläkin ov vaa? Jaa vaio. Sehä pitäs sivvaa oikee soitella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla