Tutkimusprofessori Anna Rotkirch: ”Ikääntyvistä puhutaan niin kuin heillä ei olisi rakkautta, seksiä ja parisuhde-elämää”

”Du kan inte få allt” – kaikkea ei saa. Jos nuorena saa kokeneen puolison, ei saa ikäistään.

Näin Annan äiti Kristina Rotkirch sanoi, kun 28-vuotias Anna kertoi vuonna 1995 odottavansa lasta 21 vuotta vanhemman professorinsa Jeja-Pekka Roosin kanssa.

Ruuhkavuosina Annan ja JP:n arki oli lastenkasvatusta ja töitä.

Jos nuorena saa kokeneen puolison, ei saa ikäistään.

Anna ja JP avioituivat vuonna 1998, ja lapsia syntyi vielä kaksi lisää. Perhe-elämän rinnalla JP hoiti Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professuuriaan ja Anna valittiin vuonna 2011 Väestöliiton tutkimusjohtajaksi.

– Inhoan ajatusta hiljentyneestä talosta. Tykkäisin asua niin, että ympärillä on kuhinaa, pöhinää ja höpinää, Anna sanoo.

Lapsiperhe- ja työarjen yhdistäminen ei ollut ihan helppoa.

– Parisuhderiitamme eivät syntyneet ikäerosta, vaan kodinhoitovastuista. Huomasin naineeni kotitöiden suhteen perinteikkäämmän miehen kuin oma isäni oli ollut. JP voi tosin olla tästä vähän toista mieltä.

Ajatus ison talon asumisesta kahdestaan puolison kanssa tuntuu välillä yllättävän pelottavalta.

Annan ja JP:n oli helpompaa puhua tieteestä, liikunnasta ja remonteista kuin kotitöistä. 

Puutalovanhus Helsingin Käpylässä on kunnostusprojekti, jolle ei näy loppua. Yksi huoneista on vielä remontoimatta.

Käpylän-talosta on tullut 20 vuoden remontoinnin aikana Annalle niin rakas, että siitä luopumista on tuskallista edes ajatella.

JP:n ja Annan yhteiseen elämään kuuluvat kolme lasta ja kohta kolme vuosikymmentä.

– Lapsista enää yksi on kotona ja JP täyttää vuoden kuluttua 80, mutta en osaa kuvitella asumista missään muualla. Samaan aikaan ajatus siitä, että elämme kohta puolison kanssa kahdestaan isoa taloa, tuntuu välillä yllättävän pelottavalta.

Ikäero ennen, ikäero nyt

Amerikkalaisilla on käsite parisuhteille, joissa on iso ikäero. Annan ja JP:n kaltaisia pareja kutsutaan nimellä May–December Couples, eli  touko- ja joulukuun liitot.

Käsitteessä on Annan mielestä tarpeetonta Amerikan-lisää. Kahdenkymmenen vuoden ikäero ei ole niin suuri, että toinen eläisi elämän kevättä ja toinen joulukuuta.

– Meidän kohdallamme voisi puhua pikemmin elo- ja marraskuun liitosta. Ensin 21 vuoden ikä­ero oli suuri, sitten se melkein unohtui, mutta nyt joudun taas miettimään ikäeroa.

Parisuhteen alussa JP oli Annan tuki ja turva.

Jos kaikki menee oletetusti, minulle lankeaa jossain kohtaa hoivavastuuta puolisostan

– Totta kai oli helpompi tulla äidiksi, kun puolisolla oli vakituinen työpaikka ja hyvät tulot. Vältyin monilta ongelmilta, joiden kanssa samanikäiset ystäväni kamppailivat.

Nyt Anna on tiiviisti työelämässä ja hänellä on vielä kymmenisen vuotta eläkeikään, kun taas puoliso aloittelee toista vuosikymmentään eläkeläisenä.

– Jos kaikki menee oletetusti, minulle lankeaa jossain kohtaa hoivavastuuta puolisostani. Tiedän, miten rankkaa se voi olla, mutta toisaalta se voi olla arvokas parisuhteen vaihe.

Parisuhteen merkitys korostuu

Anna on saanut pohtia kypsän iän parisuhteita myös työaikana. Hän on johtanut Love Age -tutkimushanketta, joka selvitti ikäihmisten parisuhteita ja parisuhdeodotuksia.

– Merkittävin tulos oli se, miten keskeinen asia on toimiva parisuhde. Sen merkitys jopa korostuu iän myötä.

Anna ajattelee henkilökohtaisimmat asiansa ja tuntonsa ruotsiksi.

Anna sanoo, että ikääntyvistä puhutaan niin kuin he olisivat yksilöitä ilman rakkautta, seksiä ja parisuhde-elämää. Heille ei tarjota esimerkiksi parisuhdeneuvontaa.

– Parisuhteista pitäisi puhua hyvän vanhuuden keskeisenä osana. Suhteita pitäisi tukea.

Anna haluaa valmistautua tulevaisuuteen yhdessä JP:n kanssa. Käpylän talo sijaitsee rinnetontilla eikä sen pääkerroksessa ole vessaa. Jos liikkuminen vaikeutuu, rakkaasta talosta tulee hankala.

Ikääntyvistä puhutaan niin kuin he olisivat yksilöitä ilman rakkautta, seksiä ja parisuhde-elämää. 

– Olemme miettineet porrashissejä ja kuivakäymälöitä, joiden avulla täällä voisi asua huonompikuntoisenakin. En haluaisi millään vaihtaa tätä asumismuotoa toimivuuteen ja persoonattomuuteen, jota useimmat senioriasunnot ja hoivakodit minulle edustavat.

Elämästä ei kuitenkaan tiedä. Ihminen voi tykästyä asioihin, joita ennen vierasti. 

– Jos mietin kaksikymppistä itseäni, joudun ajattelemaan vähän eri ihmistä. 

Lue koko juttu ET-lehden numerosta 6/2024. Tilaajana voit lukea sen täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.