Tv-lääkäri Tapani Kiminkinen, 71, ei jää eläkkeelle: ”Teen töitä, kun vielä osaa, pystyy ja voi auttaa”
Ulla Kiminkinen jäi eläkkeelle heti, kun se oli mahdollista. Hänen miehensä Tapani Kiminkinen, 71, jatkaa yhä lääkärin ammatissa.
Talvi-iltoina Ulla ja Tapani Kiminkinen istuvat usein sylikkäin sohvalla ja katsovat televisiota, niin eilenkin.
Tapani Kiminkisen, 71, puhelin oli poikkeuksellisen pitkään hiljaa.
– Sitten puhelimeni soi kello 22.42. Kyyjärveltä soitettiin, että hoivakodin asukas tarvitsee lääkäriä. Niinpä lähdin ajamaan reilun 50 kilometrin matkaa kohti Kyyjärveä, hoidin homman ja palailin vähän ennen yhtä kotiin, Tapani Kiminkinen kertoo.
Ulla tosiaan kutsuu miestään Kiminkiseksi .
Ulla Kiminkinen, 71, on tottunut siihen, että tällaista hänen eläke-elämänsä tuppaa olemaan.
–Tv-sarja jää kesken, jos Kiminkisen puhelin soi.
Ulla tosiaan kutsuu miestään Kiminkiseksi – on kutsunut siitä asti, kun seurustelu alkoi lukion toisella luokalla vuonna 1972.
Terveyskeskuslääkärin virasta Saarijärvellä Kiminkisen piti luopua, kun hän täytti 68 vuotta, mutta hän tekee edelleen 50-prosenttista työaikaa Saarijärven ja sen lähikuntien hoivakotilääkärinä Keski-Suomessa.
– Käytännössä minut tavoittaa ympäri vuorokauden jokaisena viikonpäivänä.
Joskus hälytys on sellainen, että mukaan pitää saada myös sairaanhoitaja. Jos sellaista ei löydy hoivakotivuorossa, Ulla lähtee seuraksi. Hän jäi eläkkeelle hoivakodin esihenkilön tehtävästä vuonna 2019, ja hänellä on sairaanhoitajan koulutus.
– Osaan kyllä olla avuksi. Lisäksi meillä on tämä sama arvomaailma, että ihmisiä pitää auttaa, Ulla sanoo.
Kiminkisten yö- ja aamuvuoro
Hoivakodin esihenkilönä toiminut Ulla jätti viestikapulan nuoremmille 65-vuotiaana.
–Se oli hyvä kohta irtautua eläkkeelle.
Varsinaisia eläkesuunnitelmia Ulla ei ollut ehtinyt työvuosinaan laatia. Elämä asettui eläkeasetuksiin päivä ja viikko kerrallaan.
Kun takana on yli 50 vuoden parisuhde, kaikkea ei tarvitse tehdä yhdessä.
–Aloin kukkua yöllä, nukkua pitempään, piirtää sarjakuvia ja olla taas aktiivinen Saarijärven naisvoimistelijoissa. Töissä yritin aina parhaani, mutta näissä harrastuksissa annan itselleni luvan tehdä jo vähän sinne päin, Ulla kertoo.
Kun takana on yli 50 vuoden parisuhde, kaikkea ei tarvitse tehdä yhdessä.
–Syömme yhdessä ja vaadin olla joka ilta vähintään vartin sylissä. Menemme myös yhdessä nukkumaan, mutta kun Kiminkinen nukahtaa, nousen ylös ja lähden puuhaamaan rauhassa omiani. Minä nukahdan sitten kolmelta, Ulla kertoo.
Aamulla vuoro vaihtuu. Ulla nukkuu, mutta Kiminkinen herää ajoissa. Jokainen uusi päivä on vielä aamusella arvoitus. Kun puhelin soi, Kiminkistä viedään.
Työtä perinnön eteen
Kun vielä osaa, pystyy ja voi auttaa. Näin Kiminkinen perustelee, miksi työ maittaa edelleen paremmin kuin vapaat eläkepäivät.
– Kyllä tällainen entinen köyhä osaa rahaakin arvostaa. Itselleni en sitä enää tarvitse, mutta minusta on mukava ajatus jättää perintöä lapsille ja tukea lastenlasten elämää, Kiminkinen sanoo.
Kyllä tällainen entinen köyhä osaa rahaakin arvostaa.
Ullakin on toistaiseksi sitä mieltä, että Kiminkisestä on enemmän hyötyä potilaiden luona kuin kotinurkissa. Mies tuntee potilaansa pitkältä ajalta ja työkokemusta riittää.
–Kiminkinen on hyvä työssään. Olen myös tottunut siihen, että työ on osa elämää. Sitä se oli lapsuudenkodissani ja sitä se on ollut aina meilläkin, Ulla sanoo.
Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 6/2026 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.
