Ursulan isot nuket ovat peräisin Pähkinänsärkijä-baletin maailmasta.
Ursulan isot nuket ovat peräisin Pähkinänsärkijä-baletin maailmasta.

Ursula Kähäri vaalii Barbie-nukkeja niiden kauneuden vuoksi. Valtavan kokoelmansa hän haluaisi saada kaikkien nähtäväksi.

Suomesta löytyy maailman laajimpiin kuuluva Barbie-kokoelma. Yli 7 000 nuken perheen on kerännyt perniöläinen Ursula Kähäri. Harrastus alkoi vasta aikuisiällä, mutta ensikohtaaminen tapahtui 1960-luvun puolivälissä.

– Luokkatoverini vanhemmat toivat hänelle Barbien ulkomailta. Nukessa viehätti se, että sillä oli olevinaan aikuisen kroppa, Ursula kertoo.

Oman Barbiensa Ursula osti Stockmannilta ja  teki sille vaatteita itse. Innostus meni kuitenkin ohi vuodessa.

Lisää rahaa Kenillä? "Nukesta tarjotaan jopa 500 euroa"

Syksyllä 2006 Barbie palasi rytinällä viisikymppisen hammaslääkärin elämään, kun hänen työpaikkansa suljettiin kolmeksi kuukaudeksi vesi­vahingon takia.

– Minulla oli aikaa keikkua internetissä ja äkkäsin nettihuutokaupasta Marilyn Monroen näköisen Barbien. En tiennyt sellaisia olevankaan.

Barbie-nukkeja valmistava amerikkalainen Mattel-leluyhtiö oli alkanut 1980-luvun loppupuolella tuoda markkinoille keräilykappaleita.

– Hurahdin täysin. Keräilynuket ovat aivan eri asia kuin lelut.

Silkstone-sarjan aikuisten keräilynuket on valmistettu keraamisesta massasta.

Hinnat suhaavat kuin pörssissä

Ursula osti nukkeja harvoilta kotimaisilta harrastajilta ja siirtyi sitten Euroopan ja Yhdys­valtain markkinoille. Kokoelma karttui hurjaa tahtia. Vuonna 2009 se oli maailman suurin.

Mattel hallinnoi keräilyä. Se ei lähetä nukkeja muihin kuin amerikkalaisiin osoitteisiin, ja jos niitä haluaa Eurooppaan, ne pitää ostaa yksityishenkilöiltä.

Barbien ympärille muodostunut joukko pyörittää kasvavaa bisnestä. Keräilijät kautta maailman hamstraavat nukkeja ja myyvät niitä eteenpäin. Osa on ammattilaisia. Suomen suurin Barbie-yhteisö on thebdoll.com-nettisivusto.

– Nukkien hinnat vaihtelevat suhdanteiden mukaan, vähän kuin pörssiosakkeet. Esimerkiksi Platina-leimalla varustettuja sarjoja valmistetaan alle tuhat kappaletta, mikä tietysti nostaa hintaa.

Lelu-Barbiekin voi olla arvokas. Varsinkin avaamattomat rasiat 1960–70-luvuilta ovat keräilyharvinaisuuksia.

Ursula vinkkaa, että kuka tahansa pystyy rakentamaan oman Barbie-maailman tuunaamalla omat vanhat nukkensa.

– Kun pesee nukkien hiukset, pukee nätisti ja laittaa vitriiniin, pikkurahalla saa aikaiseksi kivan näyttelyn.

Brittinäyttelijä Audrey Hepburn on ikuistettu Barbie-nukeksi.

”Sitä voi vain tuijottaa"

Keräilijöiden eniten himoitsemaa ensimmäistä Barbieta vuodelta 1959 Ursulalla ei ole.

– Hinta on kova, eikä nukke ole minusta kovinkaan nätti.  Kerään nukkeja esteettisessä mielessä. Suosikkini on intiaaninainen Windrider, Tuulella ratsastaja. Se on aivan mahdottoman kaunis, sitä voi vain tuijottaa.

Barbie mielletään tietyn kokoiseksi, mutta yksi Ursulan nukeista on tikkuaskin mittainen, toinen melkein metrin.

– Barbie ei vanhene, koska se heijastaa aikansa ilmiöitä. Happy Family -sarjassa on isoäiti ja isoisä, mutta perusidea on, ettei Barbie ikäänny.

Ursulan mielestä Barbien pedagoginen arvo on suuri. Mattel on tuonut markkinoille ihonväriltään erinäköisiä nukkeja ja myös esimerkiksi pyörätuolissa istuvan Barbien.

Tällä hetkellä ei ole paikkaa, johon Ursulan nuket mahtuisivat esille. Niitä on ”kaksi rekka-autollista”.

– Yritän löytää tilan, jossa kokoelman ylläpito olisi taloudellisesti järkevää. Haluan, että nuket olisivat kaikkien nähtävillä.

Liisa Tavi laulaa nykyään tulevien äitien kanssa ja tekee hidasta musiikkia lapsille. 

Liisa Tavi, 61, tuli tunnetuksi laulajana vuonna 1979 kappaleella Lasta ei saa tukuttaa, joka voitti Ylen Levyraadin. Vuonna 1980 hän osallistui euroviisukarsintoihin kappaleella Nopea talven valo. Hänen äänensä kuuluu myös Rauli Baddingin Tähdet Tähdet -kappaleen kertosäkeessä.

Nykyään Tavi työskentelee äänihoitajana ja asuu Joensuussa lähellä Pyhäselän rantoja. 

– Euroviisut ja yleisölle laulaminen olivat kiinnostava matka, mutta en kaipaa lavoille enää. Lopetin laulamisen kokonaan kymmenisen vuotta sitten. Olin tehnyt laulajana paljon töitä entisen mieheni muusikko Pekka Tegelmanin kanssa ja avioeromme ero muutti ammatillista minäkuvaani.

Tavi alkoi pohtia uutta suuntaa uralleen.

– Aloitin ohjaamalla äänirentoutusryhmiä Helsingin asukastaloissa asukkaille, jotka olivat pääosin eläkeikäisiä. Rentoutushoidossa avattiin kehoa liikkeen kautta ja tutkittiin äänen resonoimista oman kehon sisällä.

Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.
Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.

Ääni apuna synnytyksissä

Vähitellen Tavi erikoistui ohjaamaan äänirentoutusta raskaana oleville naisille.

– Äänenkäyttö muuttaa synnytyskokemusta. Osa asiakkaistani on kertonut, että he eivät ole tarvinneet synnytyksessä lainkaan kipulääkitystä. Heidän oman äänensä resonointi heidän kehossaan ja hengitysharjoitukset ovat kantaneet heidät läpi synnytyksen. Musiikilla on valtava vaikutus kehon rentoutumisessa ja rauhoittamisessa. Yleensä äänihoitoa käytetään synnytyksessä kuitenkin kipulääkityksen ohella.

Vielä 1980-luvulla äänihoito ei ollut osana synnytysvalmennusta. Tavin oma esikoinen syntyi Tuula Amberlan Lulun tahtiin, sillä joku oli kääntänyt synnytyssalissa radion päälle.

Tämän vuoden syyskuussa Tavi opiskeli doulaksi.

– Omien lasteni syntymästä on jo kolmisenkymmentä vuotta, joten halusin ammattini puolesta virkistää muistiani synnytyskokemuksesta. En ollut mukana oman lapsenlapseni synnytyksessä, mutta olin kyllä poikaani jatkuvasti puhelinyhteydessä ihmeen tapahtuessa.

Hidasta musiikkia lapsille

Liisa Tavi kertoo kasanneensa useamman vuoden lapsille ja vanhemmille suunnattua levyä.

– Tuota levyä on tehty kuin Iisakin kirkkoa, sillä rahoitamme tuotannon omasta kukkarostamme, laulaja puuskahtaa.

Tavin, muusikko Safka Pekkosen ja säveltäjä Aija Leinosen tavoitteena on tarjota pirteiden renkutuksien sijaan rauhallista musiikkia vanhemmille ja lapsille.

– Matalan pulssin kappaleiden tarkoituksena on rauhoittaa lapsia ja heidän vanhempiaan, Tavi kertoo.

Liisa Tavi, 61.
Liisa Tavi, 61.

Liisa Tavin omat kappaleet käsittelivät aikanaan inhimillisyyttä. Julkisuuteen Tavi nousi vuoden 1979 kappaleellaan Lasta ei saa tukuttaa. Pelle Miljoonan kirjoittama sanoitus otti kantaa lasten kaltoin kohteluun ja kasvatukseen.

– Oma näkemykseni on aina ollut se, että elämän ensimmäiset askeleet ovat äärimmäisen tärkeitä. Varhaislapsuus saattaa olla jopa elämämme tärkeintä aikaa, sillä lapset saavat jo hyvin nuorina eväät itsensä hyväksymiseen.

Tavi seuraa tällä hetkellä oman kolmivuotiaan lapsenlapsensa elämää ja kehitystä.

– Kouluissa ja tarhoissa meininki voi olla aika levotonta rauhallisillekin lapsille. Tämä levy tuo toivottavasti rauhaa hektisten tilanteiden keskelle. Kaiken lastenmusiikin ei tarvitse olla reipasta ja hauskaa irrottelua, sen vuoksi olemme tehneet tietoisesti hitaita kappaleita.

Pirkko Pitkäpaasi sai idoliltaan yllättävän huomionosoituksen vuonna 1978.

Pirkko Pitkäpaasi, 62, Helsinki:

"Tauno Palo on suuri idolini. Olen katsonut Kulkurin valssin ja Rosvo-Roopen varmaan kymmeniä kertoja. Hän oli lahjakas näyttelijä, mutta kyllähän se charmin ydin oli jumalainen ulkomuoto. Pehmeä, naisiin sortuva heikko mies tietysti, mutta se palava katse! Suomen Clark Gable ilman muuta.

Helsingissä kaikki tiesivät, että Tauno Suuren kantapaikka oli Elite-ravintola Töölössä. Ei sinne hänen takiaan monikaan mennyt, se oli ja on yhä suosittu ravintola muutenkin. Mutta siellä hänet saattoi nähdä kantapöydässään. 1970-luvulla hän oli jo vanha mies, mutta se sytyttävä katse hänellä oli elämänsä loppuun asti. Sen voi nähdä hänestä kertovissa dokumenteissakin.

"Ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän oli polvillaan edessäni ja lauloi minulle serenadin."

Talvella 1978 olin Elitessä isomman seurueen kanssa, meitä oli monta pariskuntaa. Ravintola oli täynnä, puheensorina melkoinen. Yhtäkkiä kuulen, että takana joku mies kysyy jotain poikaystävältäni, tulevalta mieheltäni. Käännyn. Se on Tauno Palo. Ja ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän on polvillaan edessäni ja laulaa minulle  serenadin.

Olin niin häkeltynyt, ettei mieleeni jäänyt, mitä hän lauloi, eikä sekään, miten ympärilläni siihen reagoitiin.

Olin tietysti otettu, että suuri idolini on siinä polvillaan edessäni, mutta vähän kiusaantunutkin tästä odottamattomasta huomiosta. Miksi minä? No, olihan minulla silloin pitkä vaalea tukka...

Nyt muistelen tapahtumaa tietysti suurella lämmöllä. Hauskinta on, että 89-vuotias äitini pyytää vieläkin aina silloin tällöin, että kerro taas se, kun Tauno Palo lauloi sinulle."


Muisto on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2014.