Ylen entinen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila: ”Eläkeläisiä pitää myös arvostaa, me pidämme hirveän monia asioita pyörimässä tässä yhteiskunnassa”

Merja Ylä-Anttilan, 66, uusi elämä alkoi lokakuussa 2025, jolloin hän lopetti Yleisradion toimitusjohtajana. Ensin hän piti pois pitämättömiä lomapäiviä. Marraskuussa hänestä tuli virallisesti eläkeläinen.

Äkkiä aamulla ei ollut kiire minnekään.

Pyhäaamun rauha jatkui maanantaihin. Se tuntui oikeastaan aika hyvältä. Rauha jatkui tiistaina. Ja keskiviikkona.

Loppuviikosta Merjalle alkoi tulla olo, että jotain voisi jo ryhtyä tekemään.

Mitäs sitten tekisin?

Merjan puoliso Ari Ylä-Anttila jäi eläkkeelle pian kolme vuotta sitten. Kolmen vuoden aikana Ari on jo ehtinyt luoda itselleen uudet arkirutiinit. Merja luo uusia rutiinejaan nyt.

– Ari saattaa olla eläköitymisestäni vähän sitä mieltä, että tulin häiritsemään hänen rauhaansa. Huutelen koko ajan jotain asiaa ja keksin hänelle saunaremppaa ja muuta tekemistä. Ei kuulemma olisi väliksi pomottaa.

Mieheni saattaa olla eläköitymisestäni vähän sitä mieltä, että tulin häiritsemään hänen rauhaansa.

Merja on huomannut, että Ari osaa hyvin työllistää itsensä ja viihtyy omissa tekemisissään.

–Minä taas saan energiaa ihmisistä. Tässä on pitänyt miettiä, mistä minä energiapatterit nyt kaivan, kun ne eivät enää tule automaattisesti työn kautta.

Merja ja Ari Ylä-Anttila käyvät sunnuntaisin läpi tulevan viikon menot kalentereistaan.

Edeltä eläkkeelle jääneet ovat opastaneet Merjaa, että tekemistä pitää nyt etsiä itse. Pitää miettiä, mitä ovat omat jutut ja ottaa niille aikaa.

Tekemistä on ollut tarjolla. Useat järjestöt ovat ottaneet Merjaan yhteyttä ja halunneet keskustella yhteistyöstä.

– Olen luvannut lähteä ainakin Helsinki Mission hallitukseen ja toimin Arkkitehtuuri- ja designmuseon hallituksessa. Olen sitä mieltä, että jos elinvoimaa ei ruoki, se kuihtuu. Silloin eläkeläinen jää helposti sohvalle, ja kohta rupeaa kolottamaan sieltä ja täältä.

Eläkeläisiä pitää arvostaa

Kun ikääntyvien määrä Suomessa kasvaa, nuoremmilta sukupolvilta on alkanut kuulua nurinaa. 

He ihmettelevät, miksi nyt töissä olevien pitää maksaa eläkkeelle jäävien eläkkeet, vaikka työssä käyviä on vähemmän kuin eläkeläisiä ja muita työvoiman ulkopuolella olevia. 

Olen sitä mieltä, että jos elinvoimaa ei ruoki, se kuihtuu.

Ymmärrettävä näkemys, mutta mitä siihen osaisi vastata?

Kysymys saa Merjan syttymään. Hän on sitä mieltä, että Suomen kokoisessa maassa ei kannattaisi sytytellä sukupolvien välistä riitaa.

Merjalla ei ole enää kutsumusta uutistyöhön tai politiikan seuraamiseen toimittajana. – Vaaleja on kiinnostava seurata, mutta kauempaa.

–Onhan se nyt meidän ja meitä edeltävien sukupolvien rakentamaa, että opinnot eivät maksa, on kunnolliset lastenhoidot ja mahdollisuus äitiyslomiin ja hoitovapaaseen. Ja ihan reippaasti eläkkeestä lähtee veroakin, enemmän kuin ansiotulosta, hän muistuttaa.

–Kyllä minä peräänkuulutan puolen eläkeläisvuoden rintaäänellä, että eläkeläisiä pitää myös arvostaa. Me pidämme hirveän monia asioita pyörimässä tässä yhteiskunnassa. Kulttuuri on niistä yksi ja ihan valtavan iso asia.

Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 10/2026 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.