Silva Siponkoski oli iloisen yllättynyt korttitulvasta.
Silva Siponkoski oli iloisen yllättynyt korttitulvasta.
Ystävänpäiväkortteja tuli Helsingin Seniorisäätiöön yli 3000.
Ystävänpäiväkortteja tuli Helsingin Seniorisäätiöön yli 3000.
Silva kiertää laulamassa kuulijoiden sänkyjen äärellä.
Silva kiertää laulamassa kuulijoiden sänkyjen äärellä.
Ikivihreitä, iloisia ja haikeita, soitti Mariankadun asukkaille Kyösti Laihi.
Ikivihreitä, iloisia ja haikeita, soitti Mariankadun asukkaille Kyösti Laihi.

Kiitos kaikki värssyjen lähettäjät! ET:n toimitus vei Helsingin Mariankotiin sata ystävänpäiväkorttia, joissa oli teidän lähettämiänne värssyjä.

Pyöreän pöytä alkaa täyttyä väreistä. Helsingin Seniorisäätiön vanhainkotien vapaaehtoistyön suunnittelija Silva Siponkoski on yllättänyt. Ystävänpäivän korttitempaus, jossa pyydettiin lähettämään tuntemattomalle vanhukselle kortti, on tuottanut Säätiön neljälle kodille yli 9300 korttia.

– Näitä on ollut vaikea liikuttumatta lukea, ihan uskomattoman hienoja viestejä, värssyjä ja kortteja, Siponkoski huokaa.

Korttien lisäksi joukossa oli yllättävästi myös useita kirjeitä.

– Paljon  tuli ihan nuorilta, jotka ovat toivoneet itselleen kirjeystävää vanhuksesta ja kertoneet samalla omasta yksinäisyydestään.

ET-lehden lukijoiden värssyt mukana

Pöydälle on mukava kaataa keon päälle myös ET:n lukijoiden kortit.

Pyysimme maanantaina teiltä lukijoilta värssyjä lähetettäväksi vanhuksille. Niitä alkoi tulla toimitukseen heti. Toimittaja Reija Ypyä askarteli tiistai-illan kortteja, joihin me muut kopioimme lähetetyt värssyt ja tervehdykset. 

Helsingin Seniorisäätiön Mariankotiin lähti perjantaina mukaamme 100 korttia täynnä riimillistä ja riimitöntä runoa asukkaille vietäviksi.

Lauluja ystävälle

Takaisin Mariankotiin, jossa pieni juhlatila alkaa hitaasti täyttyä. Ennen korttien jakoa on alkamassa pieni ystävänpäivän konsertti vuodeosaston asukkaille. Jokainen halukas rullataan saliin kuuntelemaan eläkkeellä olevan muusikko Kyösti Laihin pianokonserttia ikivihreistä kappaleista.

– Meillä on sellainen ajatus, että joka päivä pidetään jonkinmoiset bileet ja että joka viikko käy ulkopuolisia esiintyjiä, Sivonposki kertoo.

Mariankodin asukkaat ovat muistisairaita, ja Sivonposki on huomannut, että erityisen suosittuja asukkaiden keskuudessa ovat musiikki-, sirkus- ja tanssiesitykset.

– Kykymme aistia musiikkia on jossain niin syvällä, että se koskettaa, vaikka muuten maailma ympärillä olisin jo aika lailla vieras.

Ei laitosankeutta vaan loppuhuipennus

Musiikki koskettaa Mariankodissa tänäänkin. Muutamassa vuoteessa silmät suorastaan räpsähtävät ammolleen, kun tuttu kappale alkaa soida. Silva Sivonposki laulaa mukana ja käy silittelemässä vanhusten hiuksia. Muutama yhtyy hetkeksi lauluun.

Lopuksi lauletaan Sä kasvoit neito kaunoinen tänään 96 täyttävälle Ailalle.

– Siinä teille nuoremmille vähän tavoittelemista, Siponkoski hymyilee.

Mariankodin asukkaiden keski-ikä on 86. Talon noin 150 asukkaasta enää viitisen prosenttia kävelee omin jaloin. Muutenkin huonokuntoisten asukkaiden määrä kasvaa joka vuosi, siis niiden, jotka ehtivät asustaa kodissa alle kolme kuukautta.

– Vaikka täällä eletään elämän viimeisiä hetkiä, haluamme tarjota ihmisille lämpöä ja välittämistä. Olen ajatellut, että kun tehtäväni on toteuttaa asukkaiden unelmia, niin pyrimme tekemään ajasta täällä vähän niin kuin loppuhuipennuksen, Sivonposki kertoo.

Yksi huipennus on jokaiselle Säätiön neljästä kodista jaettavat ystävänpäiväkortit. Niitä tuli niin paljon, että jokaiselle 600 asukkaalle riittää neljä omaa korttia. Niistä voi vaikkapa lukea erään lukijamme siteeraaman Anna-Maija Raittilan runon alun "Se on ystävyyttä,kun joku,aivan syyttä, / itsensä unohtaa".

– On ihanaa, että ihmiset ovat pystyneet toteuttamaan meitä yhden unelman saavuttamisessa, se tekee kiitolliseksi, Silva Sivonposki hymyilee.