Yleisradio perustettiin yhdistämään suomalaisia. Kanavatulva ja internet ovat syöneet tätä tehtävää, mutta Ylellä on aina sijansa elämässämme ja arjessamme.

Ohjelmayhtiö O.Y. Suomen Yleisradio – A.B. Finlands Rundradion perustettiin toukokuussa 1926. Ensimmäiset ohjelmat lähetettiin jo seuraavana syksynä. Radiotoiminta kumpusi aktiivisten amatöörien kokeiluista. Maailman vanhin yleisradioyhtiö, BBC, oli aloittanut vain neljä vuotta aiemmin.

Yle oli alussa yksityinen hanke.

Yleisradion perustivat ja sen omistivat aluksi yksityiset yhteisöt, kuten Suomen Radioyhdistys, Maataloustuottajain Keskusliitto, Suojeluskuntain Yliesikunta, Suomen Sanomalehdenkustantajain Liitto sekä Suomen Sanomalehtimiesten Liitto. Vasta vuoden 1934 radiolain myötä Yleisradiosta tuli 90-prosenttisesti valtionyhtiö ja monopoli.

Nimeksi oli tarjolla useita vaihtoehtoja: Sinko, Säteisheitin, Kansansäteilijä. Lopulta päädyttiin Yleisradioon, jota termiä puolustusvoimat käytti kaikkien kuultavissa olevasta radiolähetyksestä.

Merisää ja äänimerkit

Toiminnan avasi väliaikainen toimitusjohtaja L. M. Viherjuuri nähden jo silloin, että yleisö voisi hyvinkin olla myös sisällön tuottaja: ”Niin me uskommekin saavamme teidän kaikkien aulista apuanne alkavassa työssämme. Sillä yleisradiotoiminnan tärkeimpänä edellytyksenä lopultakin on hyvä yhteisymmärrys ja hedelmällinen yhteistyö ohjelman lähettäjän ja niitten kuuntelijain välillä.”

Kuuluttaja Kaisu Puuska-Joki oli Ylen hymyilevä ääni.

Ohjelmiston tavoitteena oli kansansivistyksen edistäminen, hyödyllisten tiedonantojen toimittaminen ja viattoman ajanvietteen hankkiminen. Syyskuun puolivälissä radioitiin ensimmäinen jumalanpalvelus ja ensimmäinen kuunnelma, ja eduskunnassa mikrofoni oli saman tien paikalla. Merisäätä alettiin lukea ja äänimerkkejä antaa alusta lähtien.

”Välttäkää kaikkea tarpeetonta puhelua.”

Koska väline oli uusi suomalaisten elämässä, kansaa piti myös opastaa. Radion kuunteluohjeet vuodelta 1931 neuvovat, että ”välttäkää kaikkea tarpeetonta puhelua lähetyksen alettua. Pieni kysäisy voi aiheuttaa pitkän keskustelun, ja tällöin on kaikkien läsnäolijain kuuntelu auttamattomasti pilalla. Niiden, jotka haluavat puhella, on siirryttävä johonkin toiseen huoneeseen.”

Yleisradion ulkolähetysauto vuonna 1937.

Aluksi kaikki lähetykset olivat suoria. 1930-luvun puolivälissä käyttöön saatiin äänityslaite, jota tallensi ohjelman lakkalevylle. Yleisradion vanhin säilynyt tallenne on presidentti P. E. Svinhufvudin puhe uudenvuodenpäivänä 1935.

Neuvoja lapsille

Markus-setä eli Markus Rautio (1891−1973) oli radion varhaisaikojen suosituimpia hahmoja. Hänen juontamaansa Lastentuntia lähetettiin Ylen perustamisvuodesta 1926 aina vuoteen 1956. Rautio toimi myös selostajana, ohjasi kuunnelmia ja koulutti.

Kaikissa Lastentunneissa oli kasvattava sanoma. Tunnetuimmaksi tuli Raution toistama kehotus lapsille syödä kiltisti puuronsa. Ohjelman lopuksi Rautio lähetti terveisiä eri puolille maata. Elämään jäi sanonta ”sinne menivät kuin Markus-sedän terveiset”, kun jokin asia sujui helposti.

– Olen syntynyt 1940 ja ehdin vielä kuunnella Lastentunteja, muistelee tv-uutisten pitkäaikainen toimittaja Arvi Lind.

”Markus-setä luki velipojan kirjeen.”

– Huippujuttu oli, kun velipoikani lähettämä kirje luettiin. Meillä oli kesämökki Savitaipaleella. Veli kellui auton sisärenkaalla järvellä, kun tuuli vei hänet kauas selälle. Isä huudettiin hätiin, ja hän ui renkaan kiinni. Tämän Mikki-Hiiri merihädässä -tapahtuman veljeni kertoi kirjeessään.

Kuuluttajat kuninkaita

Radion henkilöitymiä 1930-luvulta lähtien olivat kuuluttajat, ”hymyilevä ääni”, Kaisu Puuska-Joki (1907−1996) ja Suomen ritarihuoneen ensimmäiseen kreivilliseen sukuun kuulunut Carl-Erik Creutz (1911−2000). Molempien ura kesti nelisenkymmentä vuotta. Creuzia pääkuuluttajana seurasi Pentti Fagerholm (1935−2015).

Carl-Erik Creuz työnsä touhussa.

Sotien aikana radio palveli isänmaan asiaa, piti yllä mielialaa ja lähetti naapuriin propagandaa. Lähetyksiä tehtiin myös rintamalla. Lastentunnin terveisiin kätkettiin viestejä kaukopartioille. Aunuksen rintamaradiota johti Pekka Tiilikainen (1911−1976), joka sai lempinimen ”sinivalkoinen ääni”.

Hellaradio ärsytti oikeistopiirejä.

Sodan jälkeen Hella Wuolijoen (1886−1954) pääjohtajakaudella Yleisradiossa puhalsivat vasemmistolaiset tuulet. Se ärsytti sodasta toipuvia kuuntelijoita, jotka alkoivat porvaripoliitikkojen tuella vaatia muutosta ”hellaradioon”. Vuonna 1948 säädettiin laki, jolla Ylen hallintoneuvoston valinta siirrettiin eduskunnalle.

Pekka Tiilikainen oli itse "sinivalkoinen ääni".

Helsingin olympialaisten radiointi oli Ylelle sen historian suurin ponnistus. Sitä varten perustettiin erillinen radiojaosto ja kampanjoitiin iskulauseella ”Radio tuo kisat kotiin”. Valtionapua myönnettiin kalustohankintoihin.

Samoihin aikoihin legendaarinen Usko Santavuori (1922−2003) ideoi yhtä legendaarisen tosiradio-ohjelmansa Radio tekee murron. Santavuori murtautui Helsingin poliisipäällikön suostumuksella radioliikkeeseen selostaen tapahtumaa, mutta sopimuksesta ei ilmoitettu muille viranomaisille. Santavuori jäi kiinni ja joutui poliisien pamputtamaksi.

Radiosta näköradioon

Teekkarien tekemä television ensimmäinen koelähetys nähtiin keväällä 1955. Suomen Televisio aloitti omat koelähetyksensä vuonna 1957 ja varsinaiset ohjelmat seuraavana vuonna.

Ensimmäiset lähetykset tuotettiin Fabianinkadun radiotalosta. Vieressä olevan hotelli Palacen katolta ohjelmat siirrettiin linkillä Stadionin torniin, jossa varsinainen lähetin sijaitsi. Vuoden 1958 alusta lähtien tv-ohjelmia oli viitenä iltana viikossa.

Television myötä Yleisradiosta tuli 1960-luvulla yhteiskunnallinen valtatekijä ja poliittisten intohimojen kohde. Pääjohtaja Eino S. Repo (1919−2002) hyllytettiin ”liian punaisena”, kun hän päästi ääneen konservatiivisia ja isänmaallisia arvoja pilkkaavat nuoret radikaalit.

”Politiikka ei näkynyt uutistoiminnassa.”

– Aika oli sellainen, että ihmiset vieroksuivat muutosta ja alettiin puhua reporadiosta kielteisessä sävyssä. En myönnä vieläkään, että politiikka olisi näkynyt uutistoiminnassa. Totta kai Ylessä oli silloin erilaisia ohjelmia ja ohjelmien tekijöitä, vasemmistolaisittain ajattelevia mutta myös oikeistolaisia, Arvi Lind kertoo.

Ensimmäinen värilähetys 1969 oli presidentti Urho Kekkosen uudenvuodenpuhe. Hän oli myös yksitoista vuotta aiemmin avannut Suomen Television säännölliset lähetykset.

Tärkeä instituutio

1980-luvun puolivälissä Ylen radiomonopolin murtui, ja 2000-luvulla internet mullisti tiedonvälityksen lopullisesti. Näihin vaiheisiin saakka Yleisradiolla oli suomalaisia yhdistävä rooli, niin kuin perustamisvaiheessa oli tarkoitettukin. Ohjelmaa kuunnellessa tai katsoessa syntyi ainakin illuusio siitä, että saman asian äärellä on joku toinenkin. Nykyisessä kanavatulvassa sellaisesta ei voi enää puhua.

Arvi Lind työskenteli Ylessä yli 40 vuotta.

Yleisradion ääni ja kuva ovat kuitenkin olleet tärkeä ja tuttu osa suomalaisten elämää. Tätä kuvaa kuuluttaja Pentti Fagerholmista ja urheiluselostaja Raimo Häyrisestä kertova anekdootti. He istuivat paikallisjunassa ja keskustelivat muina miehinä päivän asioista. Heidän takanaan istui kiusaantuneen oloinen mies, joka ärähti viimein: ”Laittakaa nyt se radio kiinni”.

– Yleisradio on aina ollut arvostettu instituutio. Lind vahvistaa.

– Eräs työtoverini kertoi kaskun Lemillä 1930-luvulla vaikuttaneesta räätäli Tilkkusesta. Pastori Karttunen oli hankkimassa pukua Tilkkuselta ja erehtyi tokaisemaan, että teetti arkipuvut kotikylällä mutta paremmat puvut Viipurissa. Tilkkunen tokaisi siihen: ”Ihan niinku miekin. Mie kuuntelen ne paremmat saarnat radiosta.”

Yleisradion vaiheita

9.9.1926 Suomen Yleisradio lähettää ensimmäisen radio-ohjelmansa.

1926 Markus-sedän Lastentunnit alkavat.

1927 Radio-orkesteri perustetaan.

1928 Lahden suurasema valmistuu. Lähetykset alkavat kuulua suuressa osassa maata.

1930 Kuuntelulupien määrä ylitti 100 000.

1931 Martti Jukola aloittaa urheiluselostajana.

Martti Jukola selostaa urheilukilpailuja.

1934 Kouluradio perustetaan.

1936 Kaisu Puuska-Joki aloittaa kuuluttajana.

1938 Radiolähetykset ulkomaille alkavat.

1939 Carl-Erik Creutz aloittaa kuuluttajana. Pekka Tiilikainen aloittaa vakinaisena urheiluselostajana.

1945 Kuuntelulupien määrä ylitti 500 000. Hella Wuolijoki pääjohtajana 1945-49.

1949 Ylen ensimmäinen eduskunnan valitsema hallintoneuvosto aloitti toimintansa. Itsenäisyyspäivän vastaanotto radioidaan ensimmäisen kerran.

1950 Niilo Tarvajärvi aloittaa Yleisradiossa. Ensimmäinen Aamukahvi-ohjelma.

1955 Miljoonan kuunteluluvan raja ylittyy.

1956 Koko maan kattava ULA-asemaverkko valmistuu. FM-aallot paransivat kuuluvuutta ja mahdollistivat rinnakkaislähetykset. Pentti Fagerholm aloittaa radiokuuluttajana.

1.1.1958 Suomen television lähetykset alkavat. Teija Sopanen aloittaa televisiokuuluttajana Suomen televisio -kanavalla.

1.9.1959 Ensimmäiset tv-uutiset.

1963 Urheiluruutu ja Sävelradio aloittavat. Yleiskanava saa rinnalleen rinnakkaisohjelman.

1964 Yle ostaa Tesvision ja Tamvision. TV-ohjelma 2 aloittaa toisena televisiokanavana.

1965 Arvi Lind aloittaa tv-uutisissa. Eino S. Repo pääjohtajaksi, reporadio 1965-69

1967 Radio-ohjelmien stereolähetykset alkavat.

1968 Ylen toimitalo Taka-Töölössä valmistuu.

1969 Värilliset tv-lähetykset alkavat. Aluksi vain osa oli värillisiä.

1972 Radion stereotestit alkavat. Ensimmäinen Puhelinlangat laulaa -lähetys.

1977 Kuuntelulupa- eli radiolupamaksu poistettiin. Ensimmäinen värillinen tv-uutislähetys.

1978 Pasilan Radiotalo otetaan käyttöön.

1982 Televisiolupien määrä ylittää miljoonan.

1985 Ylen radiomonopoli murtuu, kun kaupalliset paikallisradiot aloittavat toimintansa.

1993 Toimitalo Iso Paja valmistuu Pasilaan.

1994 Yleisradio-laki astuu voimaan.

1995 Yleisradio avaa verkkosivustonsa.

1998 Suomen ensimmäinen digitaalinen radiokanava YLE Peili aloittaa lähetykset.

2001 Digitaaliset tv-lähetykset alkavat.

2005 Televisiokanavien satelliittijakelu ulkomaille alkaa.

2007 Yle Areena avautuu internetissä. Maanpäälliset tv-lähetykset muuttuvat kokonaan digitaalisiksi, kaapeliverkossa vuotta myöhemmin.

2011 Säännölliset teräväpiirtolähetykset alkavat Yle HD -kanavalla.

2013 Tv-maksusta siirrytään Yle-veroon.

2015 Kaikki Ylen tekemät tv-ohjelmat ovat HD-laatua.

2016 Yle täyttää 90 vuotta.

 

Petos, vararikko, sukupuolenkorjaus, orjuus. Valitsimme syksyn kirjoista koskettavimmat. 

Se ei ollut Intia

Selja Ahavan kirja on kumma pakkaus: peitellysti kerrotun dokumenttiromaanin ja absurdin historiallisen löytöretken kiehtova rinnastus. Sen kertoo nainen, jonka mies eräänä aamuna avaa suunsa ja kertoo halunneensa aina olla nainen. Lause jakaa elämän ja todellisuuden kahtia ja syöksee naisen mustaan, kelluvaan tilaan. Mitä tämä kaikki on tähän asti ollut, onko se ollut miehen ja naisen aito rakkaussuhde ensinkään?

Kolumbus haki Intiaa ja luuli aina päässeensä sinne. Nainen luuli löytäneensä elämänsä kumppanin ja nyt hän dokumentoimaan, miten mies muuttuu naiseksi, miten omat tunteet ja ajatukset myllertävät. Kunnes on aika päästää irti. Mitä sen jälkeen? Ehkä siihenkin kysymykseen vastaava romaani vielä joskus tulee.

– Sinikka Klemettilä, tuottaja

Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa. Gummerus.

 

Alaska opettaa

Tämä on vähän toisenlainen länkkäri. Tapahtumat sijoittuvat vuoden 1885 Alaskaan, vähän sen jälkeen, kun Venäjä oli erehtynyt myymään alueen Yhdysvalloille.

Eversti Allen Forrester lähtee parin sotilaan ja parin intiaanin avustuksella tutkimaan jylhän Wolverine-joen yläjuoksua – sillä silmällä, miten luonnonrikkauksiin päästään hankalassa maastossa käsiksi. Ja millaista vastarintaa on odotettavissa seudun alkuperäisasukkaiden taholta. 

Pelkkä ahne paska eversti ei ole, vaan tuntee aitoa kiinnostusta ja arvostusta tapaamiaan intiaaniheimoja kohtaan. Ja on syytäkin. Ilman intiaanien apua ja varoituksia valkoiset miehet olisivat kuolleet nälkään ja kylmään useammankin kerran.

Toinen näkökulma on everstin nuoren vaimon, joka odottaa esikoistaan ja miestään Vancouverin kasarmilla. Sophie käy omaa taisteluaan ajan sovinnaista naiskuvaa vastaan. Hän purkaa tarmoaan ja ikäväänsä hankkimalla kameran - aikamoinen tempaus tuohon aikaan. Vahva rakkaus luontoon, erityisesti lintuihin, valaa häneen uskoa myös suurimman tuskan hetkellä.

Menestyskirjailija Eowyn Ivey on kotoisin Alaskasta ja sen huomaa taidossa, jolla hän lataa tarinaan dokumentin tarkkaa uskottavuutta. Päähenkilöiden ilojen ja koettelemusten sekaan hiipii myös outoja, intiaanien mytologiaan kirjattuja uskomuksia, joihin tekee mieli uskoa.

– Kristiina Dragon, toimittaja

Eowyn Ivey: Maailman kirkkaalle laidalle, Bazar. Suomennos Marja Helanne.

 

Eron anatomia

Elena Ferranten kerrontatapa on uskomattoman intensiivinen. Hän kuljettaa tarinaa kuin trilleriä, vaikka kyse olisi vain yhden ihmisen mielenliikkeistä. Kerronnassa on lähes dostojevskiläinen poljento.

Napoli-kirjasarjastaan maailmanmaineeseen ponkaisseen Ferranten uutuusromaani kertoo tarinan avioerosta ja jätetyksi tulemisesta aviovaimon näkökulmasta. Kotirouvan elämään tyytynyt vaimo käy läpi koko hyljätyksi tulemisen tunneskaalan. Epäusko, pettymys, vainoharhat, mustasukkaisuus, viha ja viha vuorottelevat, kun vaimo yrittää saada ajatuksiinsa tolkkua. Hän haparoi läpi muistikuvia, joiden kautta myös nykyhetkeen löytyy jonkinlaista järkeä.

Lukukokemus on raastava, mutta kirja pitää otteessaan alusta loppuun.

– Irina Björkman, toimittaja

Elena Ferrante: Hylkäämisen päivät. Suom. Taru Nyström. WSOY.

 

Rajaton ahneus

Erittäin vetävästi kirjoitettu Seitsemäs kevät sisältää seitsemän tarinaa ja seitsemän päähenkilöä. Henkilöiden kertomukset kytkeytyvät löyhän kudelman avulla toisiinsa.

Tiina Laitila Kälvemarkin teos vie lukijan Ruotsista Suomeen, Skotlantiin ja Intiaan. Aiheet vaihtelevat itsensäpaljastajan häpeästä pettämiseen, valehteluun ja teiniraskauteen. Yksi kertomus kuvaa äitiä, joka palkkaa sijaissynnyttäjän Intiasta halutessaan vielä yhden lapsen, jotta voi kirjoittaa vauvapäivityksiä somessa. Kirjan punaisena lankana soljuu ihmisen loputon ahneus.

– Reija Ypyä, toimittaja

Tiina Laitila Kälvemark: Seitsemäs kevät. WSOY.

 

Kaikki järjestyy

Kannattaa lukea sata kirjaa törmätäkseen yhteen tällaiseen, kirjoitin Facebookiin luettuani Joel Haahtelan Mistä maailmat alkavat.

Kirja alkaa 1950-luvun Helsingistä, jossa elokuvasalissa paikannäyttäjänä työskentelevä koulupoika, Visa, näkee elokuvan van Goghista. Se muuttaa kaiken. Yhtäkkiä Visa on varma: hänestä tulee taiteilija. Se ei ole ihan tavallisin tulevaisuudensuunnitelma yksinhuoltajaäidin pojalle.

Kirja seuraa Visan unelman toteutumista ja kuljettaa lukijaa hänen mukanaan päivien, vuosien ja vuosikymmenten läpi lainaamaan taidekirjoja Rikhardinkadun kirjastosta, ostamaan maalaustarvikkeita, piirustustunnille Vapaaseen taidekouluun, taiteilijoiden ullakkotiloihin, ateljeisiin, asuntoihin, näyttelyihin, Venetsiaan. Haahtela on mestari annostelemaan yksityiskohtia paikoista niin, että lukijan omalle mielikuvitukselle jää tilaa tehdä loput.

Parasta kirjassa on tunnelma, jota sekä tempo että teksti tukevat. Kirja on eheä kokoelma todella kauniita lauseita, jotka lempeästi vetävät lukijan osaksi maailmaansa niin, että viipyilevästä tunnelmasta ei millään viitsisi palata todellisuuteen. Edellinen kirja, jonka tunnelmasta olin yhtä hurmaantunut, oli Ulla-Lena Lundbergin Finlandialla palkittu Jää.  

Juonen ja tunnelman sekaan Haahtela on piilottanut maalaustaiteen oppitunnin. Voin kuvitella, että moni googlailee teoksia, joiden avulla Visa kirjassa tutkii mestareiden maalausjälkeä ja valonkäyttöä. Itse olin niin rakastunut olooni Visan seurassa, että en osannut irrottautua kirjasta ruudun ääreen.   

Oli jännää huomata, että kronologinen ja ehkä lopulta aika yllätyksetönkin juoni piti otteessaan niin tiukasti. Visa kaikessa kirkasotsaisuudessaan olisi voinut ärsyttääkin, mutta ei. Mietin jälkeenpäin, että totaalinen antautuminen kirjalle saattoi johtua myös siitä, että kerrankin kaikki oli niin eheää ja tempoilematonta. Siksi suosittelenkin kirjaa kaikille, joista tuntuu, että mikään ei riitä ja koko ajan revitään sataan suuntaan. Mene Visan seuraan ja rentoudu. Kaikki järjestyy. 

– Elina Salo, toimituspäällikkö

Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat. Otava 2017

 

Uutisten takaa

Repaleinen tarina alkaa Delhistä ja päättyy sinne, hautausmaalla sijaitsevaan täysihoitolaan. Sitä pyörittävään Anjumiin, miesnaiseen, ei voi olla ihastumatta. Oikeastaan Arundhati Royn kirjoittaman romaanin kaikki henkilöt ovat erilaisia ja ulkopuolisia. Heidän mukanaan lukija päätyy myös Kashmirin 1990-luvun itsenäisyystaisteluihin ja korruptoituneen poliisin kidutuskeskuksiin. Taiturimainen kerronta on hätkäyttävän yksityiskohtaista, älykkäällä ironialla ryyditettyä. Kaiken pohjalla roihuaa kuitenkin suuri rakkaustarina.

Jumalaisen kaunis Kashmir on yhä Intian ja Pakistanin kiistakapula. Romaani auttaa ymmärtämään, mitä uskonnon nimissä harjoitettu terrori tarkoittaa tavallisen naisen, miehen ja lapsen kannalta. Se järkyttää, mutta ennen kaikkea valaa uskoa huomiseen.

– Kristiina Dragon, toimittaja

Arundhati Roy: Äärimmäisen onnen ministeriö. Suom. Hanna Tarkka. Otava.

 

Poikkeuksellinen kudelma

Oman elämänsä kanssa haahuilevalle Samuel Andresen-Andersonille tarjoutuu mahdollisuus kirjoittaa hänet lapsena hylänneen äitinsä tarina. Sitä selvittäessään hän joutuu käymään läpi oman elämänsä: keiden syytä tai ansiosta on se, millainen minusta tuli?

Yli 700-sivuinen järkäle on ollut kansainvälinen myyntimenestys. Tarinankertojana Nathan Hilliä on verrattu John Irwingiin – ansaitusti.

Siirtymissä henkilöstä toiseen kirja menettää otettaan, mutta aina uuden tarinan päästyä alkuun imu palaa.

Viimeistään kirjan loppu todistaa, että Hill osaa muutakin kuin liimata yksittäisiä tarinoita perätysten. Lopetus nivoo alkujaan erilliset tarinat osaksi isompaa kuviota niin hienosti, että ihmisyyttä ja ihmissuhteita tuli mietittyä monta iltaa jälkeenpäin.

– Elina Salo, toimituspäällikkö

Nathan Hill: Nix. Suom. Raimo Salminen. Gummerus.

 

Pelottava tosiasia

Saksalaisen Süddeutsche Zeitung -lehden sähköposti piippasi joulunpyhinä 2015. Lyhyt viesti oli ytimekäs: ”Kiinnostaisiko informaatio?” Siitä alkoi tutkivan journalismin historian mittavin projekti, jonka aikana panamalaisesta Mossack Fonsesca -lakiasiaintoimistosta vuodettiin yli 11,5 miljoonaa asiakirjaa. Ne paljastivat, miten pankit, suuryritykset ja raharikkaat ovat vuosikymmenien piilottaneet varojaan veroparatiiseihin. 

Aluksi vuodettuja asiakirjoja tutkivat lehden toimittajat Bastian Obermayer ja Frederik Obermaier, mutta pian selvisi, että mukaan tarvitaan huomattavasti enemmän ihmisiä. Lopulta papereiden paljastamia salaisuuksia selvitti 400 toimittajaa ympäri maailmaa.

Panaman paperit kertoo tutkimusten etenemisestä kronologisessa järjestyksessä, mutta rönsyilee samalla toimittajien tekemien löytöjen yksityiskohtiin. Paljastuksen kohteeksi joutuvat niin Leo Messin tapaiset urheilutähdet kuin maailman mahtavimmatkin; Vladimir Putinin satojen miljoonien eurojen rahansiirtojen selviäminen on kuin suoraan jännityskirjasta. Islannissa kaatui hallitus, kun papereista selvisi pääministeri Sigmundur David Gunnlaugssonin salanneen omaisuuttaan. Kaikkiaan vuodetuista asiakirjoista löytyi tietoja yli 40 maan ylimmän johdon veroparatiisiyhtiöistä.

Hallitsijoiden ja miljonäärien veronkierron lisäksi Mossack Fonsescan asiakirjat paljastivat karmealla tavalla sen, miten helppo yritysten on vältellä veroja siirtelemällä varojaan maasta toiseen. Esimerkiksi Afrikasta pimitetään veroparatiisiyhtiöiden avulla tuplaten enemmän rahaa kuin mitä sinne maksetaan kehitysapua.     

Vaikka Panaman papereita voi lukea kuin dekkaria, on siinä parasta – ja samalla pelottavinta – se, että kirja on totta. 

– Ilja Ojala, toimittaja

Bastian Obermayer & Frederik Obermaier: Panaman Paperit. Miten rikkaiden veronkierto paljastui. Into.

 

Itsekurin ylistys

Harvinaista herkkua: poliittiset muistelmat, joiden viime käänteet ovat vain reilun vuoden takaa keväältä 2016. Nyt tiedän, miltä shortsikohu, hallintarekistereihin liittyvä sori siitä -myrsky ja kokoomuksen puheenjohtajan paikalta putoaminen näyttivät kokijan pallilta.

Kirjassa käydään kronologisesti läpi Alexander Stubbin koko elämä. Puuduttavuudesta ei silti ole tietoakaan, sillä nopealukuinen kirja etenee kuin juna.

Stubb kertoo oppineensa joukkuepelin lätkästä ja itsekontrollin golfista. Kaverit kutsuvat miestä terveyspoliisiksi. Politiikan ohella kirjan innostavinta antia onkin se kurinalaisuus, jolla Stubb aikatauluttaa tuntinsa työn, treenin, ravinnon ja unen kesken. Hän ei tinkinyt rytmistä edes ministerikausinaan.

– Elina Salo, toimituspäällikkö

Alexander Stubb, Karo Hämäläinen: Alex. Otava.

 

Suleika avaa silmänsä

Suleika on nöyrä tataarivaimo, joka asuu despootti-aviomiehensä sekä hirveän anoppinsa vallan alla. Kun kulakit eli varakkaat talonpojat kodeistaan, Suleikan mies tapetaan ja Suleika karkotetaan Siperiaan. Suleika osaa venäjää vain vaivoin, eivätkä puna-armeijan sotilaat puhu tataaria.

Matka Siperiaan on pitkä ja järkyttävä, ja päättyy lopulta Angara-joen rannalle karuihin olosuhteisiin. Leirillä on yksi johtaja ja useita karkotettuja. Leirillä ei ole kunnon työkaluja, vaan ainostaan heitä kuljettavasta veneestä tuodut heiveröiset sahat, ämpärit, muutama verkko ja panoksia.

Arki tuntemattomien ihmisten keskellä on rankkaa, mutta Suleika ottaa tyynenä vastaan tulevan. Hän ystävystyy Kazanin yliopiston entisen professorin kanssa. Pietarilaisälymystö tuo kontrastia sekalaiseen seurakuntaan. Irvokkaalla tavalla karkotettujen rakentama Semrukin kylän on kuin Neuvostoliitto pienoiskoossa.

Suleika selviää, sillä hän on tottunut alistumaan, mukautumaan, näkemään nälkää ja raatamaan. Hän asuu kylässä 17 vuotta.

Moskovassa asuva kirjailija ja elokuvantekijä Guzel Jahinalla on tataarijuuret. Hänen isoäitinsä karkotettiin Siperiaan vain seitsemän vuoden ikäisenä. Perhe rakensi muiden pakkosiirrettyjen kanssa kylän, jossa he asuivat 17 vuotta.

Guzel Jahina: Suleika avaa silmänsä. Into 2016. Suomennos Kirsti Era. 

– Reija Ypyä, toimittaja

 

Kahden kerroksen väkeä

Englantilainen kartano-elämä jaksaa viehättää. Sadie Jonesin romaani sijoittuu viime vuosisadan alkupuolelle, Downton Abbeyn kaltaiseen köyhtyvään kartanoon. Kartanon arki keskeytyy, kun läheisellä junaradalla tapahtuu onnettomuus ja joukko tuntemattomia matkustajia joutuu majoittumaan kartanon suojiin.

Jonesilla on verraton taito kirjoittaa kepeää epookkia ja viritellä tunteita, havaintoja ja kohtauksia. Kerronnan kepeys on kuin harso, jonka takana lymyilee pimeämpiä voimia.

Erityisen kiehtovaa romaanissa on kaikki se, mitä ei sanota. Kohtaukset ja niiden henkilöhahmot aukeavat silmien eteen värikylläisinä kuin Shakes-pearen parhaat draamakohtaukset. Syön hattuni, jos kirjan tarina ei levittäydy menestyselokuvana valkokankaille parin vuoden kuluessa.

– Irina Björkman, toimittaja

Sadie Jones: Kutsumattomat vieraat. Suom. Marianna Kurtto. Otava.

 

Orjuuden kasvot

Alkuasetelma on kutkuttava. 1700-luvulla Ghanassa eläneet sisarpuolet päätyvät toisistaan tietämättä samaan (yhä pystyssä olevaan) Cape Coastin linnoitukseen: Effie valkoisen valloittajan vaimoksi, Esi orjaksi kohti Amerikkaa. Kummankin sukuhaaran kohtaloita seurataan Yaa Gyasin romaanissa näihin päiviin saakka. Lopuksi sukupuun oksat vielä kietoutuvat ihmeellisellä tavalla yhteen.

Vetävästi joskin paikoin hiukan naiivisti kirjoitettu tarina kuvaa oivaltavasti, miten rasismi juurtui Yhdysvaltoihin ja miksi tietyt afrikkalaiset heimot olivat niin hanakasti mukana orjakaupassa.

Nykyisin Kaliforniassa asuva kirjailija saa myös uskomaan, että meillä on kohtalonyhteys sukumme menneisyyteen, halusimme tai emme.

– Kristiina Dragon, toimittaja

Yaa Gyasi: Matkalla kotiin. Suom. Sari Karhulahti. Otava.

 

Leikatako vai ei?

En olisi uskonut, että aivokirurgin työstä kertova kirja vie mukanaan kuin paraskin dekkari. Henry Marsh on arvostettu brittiläinen neurokirurgi, joka jäi eläkkeelle pari vuotta sitten. Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta –muistelmissaan hän kertoo vastustamattoman kiinnostavasti ihmisen aivoista ja tekemistään leikkauksista.

Neurokirurgin arkea ovat verisuoniperäiset hyvänlaatuiset kasvaimet, aneurysmat eli valtimon pullistumat ja pahanlaatuiset kasvaimet, joiden leikkaaminen antaa potilaalle usein vain lisäaikaa. Myös kolmoishermosäryn hoito vaatii neurokirurgia.

Marsh onnistuu kuvaamaan monimutkaista työtään hyvin ymmärrettävästi, ja suorastaan viihdyttävästi  – maallikko pysyy mukana erilaisissa operaatioissa. Vaikka kirurgin työ ja aivojen leikkaaminen on veristä ja ronskia hommaa, Marshin teksti ei tee lukijaa huonovointiseksi. Aivot näyttäytyvät kiehtovina.

Marsh usein tuskailee, että vaikeampaa kuin itse leikkaus on päätöksen tekeminen. Leikatako vai ei? Onnistuminen toisi potilaalle terveyden tai ainakin paljon lisää terveitä päiviä, epäonnistuminen pahimmillaan avuttomuuden ja kärsimyksen.

Marshin persoonasta kertoo paljon se, että yhtä paljon kuin leikkausten kulkuun Marsh käyttää aikaa tapaamiensa ihmisten kuvailuun. Hänelle ihmiset eivät ole ”tapauksia” vaan eläviä olentoja, joilla on puoliso, lapsia, vanhemmat, työ ja harrastukset. Itseään säästämättä kirurgi miettii leikkauksen vaikutuksia potilaiden arkeen. Hän kertoo ihmisistä, jotka paranivat, mutta hän kertoo myös heistä, jotka vammautuivat vaikeasti ja elivät loppuelämänsä autettavina. Hänen potilaitaan on kuollut leikkauksissa tai niiden seurauksina. Marsh kuvailee raastavia syyllisyyden tunteita, jotka seuraavat epäonnistumisia. Hän paljastaa ennen leikkausta tuntemansa pelon, mutta myös kunnianhimon, jota erityisen vaikeat operaatiot hänessä herättivät.

Vaikka Marsh on ehtinyt tehdä aivoleikkauksia 40 vuoden ajan, aivojen mysteeri on hänestä aina yhtä kiehtova: miten päämme sisällä sijaitseva kudos verisuonineen ja hermoineen antaa meille jokaiselle ainulaatuisen minuuden.

– Marja-Liisa Husso, tuottaja

Henry Marsh: Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta. Suom. Ulla Lempinen. S & S 2017.

 

Lennokas Kannas

Arvo Tuominen tietää, miten lukijan kiinnostus herätetään: Ruhtinas Demidoffin surullinen tapaus, Mieluimmin juoppo kuin kommunisti, Mystinen linnoitus. Nämä ovat tarinoita tuoreessa Karjalan Kaleidoskooppi -kirjassa, jonka Tuominen on kirjoittanut rennosti mutta asiantuntevasti. Lukija pääsee retkelle Karjalankannaksen historiaan. Tuominen käy Viipurissa, Terijoella, Käkisalmella, Kivennavalla, Antreassa, ja kertoo Kannaksen tarinaa kylä kylältä.

Kirja on täynnä hauskoja anekdootteja, rosvoja ja sankareita sekä monia historiasta tuttuja nimiä. Tuominen esittelee Otto-Ville Kuusisen huvilan ja Emmi Jurkan datshan, kertoo Toivo Kuulan elämän viimeiset vaiheet ja katsastaa runoilija Edith Södegranin kodin. Kirja loppuu aivan kesken, lukija janoaisi nähdä ja kuulla lisää.

– Riitta Korhonen, päätoimittaja

Arvo Tuominen: Kannaksen kaleidoskooppi. Reuna.

 

Aikuisia tunnustuksia

Kjell Westön romaanin ei toivoisi loppuvan lainkaan, niin kiinnostavia sen ihmiset ovat. Keskiössä on Rabellien mahtisuku, jonka osaksi minäkertoja ajautuu jo poikana. Hän ystävystyy Alex Rabellin kanssa, ja tämän siskosta, oikukkaasta ja hurmaavasta Stellasta tulee hänen intohimonsa kohde.

Tarina on kolmen suomenruotsalaisen sukupolven kuvaus 1960-luvulta tähän päivään. Sukupuolet ja -polvet sekä yhteiskuntaluokat törmäilevät. Westö kuvaa hienosti eri aikojen Helsinkiä ja Uudenmaan saaristoa.

Viisikymppinen kertoja ei päästä itseään vähällä. Kirjailijanura tökkii, ja hän elättää itseään historian opettajan sijaisuuksilla. Seksuaalielämäkin käsitellään: aluksi poika masturboi, sitten riittää naisia ja lopulta ystävyys naiseen vie voiton seksistä. Himot ovat laimentuneet.

– Reija Ypyä, toimittaja

Kjell Westö: Rikinkeltainen taivas. Suom. Laura Beck. Otava.

 

Suoraa toimintaa Ylistarossa

Myös tuottelias Antti Tuuri kantaa kortensa kekoon Suomen itsenäisyyden juhlavuonna.

Dokumentteihin perustuva romaani Tammikuu 18 kertoo sisällissodan alkuvaiheista Etelä-Pohjanmaalla. Punaiset ja valkoiset jo taistelevat Viipurissa, kun Ylistarossa pitäisi riisua aseista siellä edelleen majailevat venäläissotilaat.

Valta Venäjällä oli vaihtunut ja eduskunta julistanut Suomen itsenäiseksi, joten vieraan vallan joukkojen olisi pitänyt poistua. Kaiken päälle sotilaat olivat syyllistyneet ruoan varasteluun.

Romaanin minäkertoja on itsenäisyysmies Ahto Sippola, Ylistaron suojeluskunnan esikunnan jäsen, joka kulkee ympäri pitäjää ja järjestelee sotilaskoulutusta. Samalla suoraviivainen käytännön mies yrittää hankkia suojeluskunnalle aseita, myös venäläisiltä.

Jännitys tiivistyy, kun Sippola kuulee suunnitelmista katkaista Vaasaan vievä rautatie ja saa salaperäisen käskykirjeen. Toiminnan puhjetessa hänestä tulee Ylistaron pataljoonan komentaja. Se ei suinkaan vähennä hänen tietynasteista omahyväisyyttään.

Jännittävistä tapahtumista huolimatta romaanin tyyli on tuurimaisen toteavaa ja lakonista, jopa kuivakkaa. Ajoittain vaikuttaa siltä kuin teksti olisi suoraan jostakin raportista.

Tärkeästä paikallishistoriallisesta aiheesta Tuuri kuitenkin kirjoittaa. Sisällissodan asetelmista ja taustoista löytyy loputtomiin näkökulmia. Etelä-Pohjanmaa on hänelle luonteva rajaus. 

Mielenkiintoinen tieto on, että armeijan ylipäälliköksi nimitettyä Mannerheimia ei Pohjanmaalla vuoden 1918 alussa tunnettu.

Hän oli Sippolallekin ”Venäjän armeijassa palvellut hurri”, jolle ei välttämättä voisi suoda vastuuta venäläissotilaitten aseistariisunnasta.

− Hannu Nieminen, toimittaja

Antti Tuuri: Tammikuu 18. Otava.

Kiva konttineule tekee lämpöisistä villasukista todelliset katseenvangitsijat.

Konttineulesukat

Suunnittelija: Susanna Mertsalmi

Koko: 38(44)

Langanmenekki: Novita 7 Veljestä (048) keskiharmaa 100(150) g ja Kajo (869) ruskea-harmaa-musta 100(100) g

Sukkapuikot: Novita nro 4 ja 3½ tai käsialan mukaan.

Mallineuleet: Sileä neule suljettuna neuleena: neulo kaikki kerrokset oikein.

Tiheys: 7 Veljestä langalla ja ohuemmilla puikoilla 22 s sileää neuletta = 10 cm

Konttineuleen tulee olla tiivistä, jotta kuviosta tulee tasainen ja kaunis. Konttineuleen ruudut neulotaan aina yksi kerrallaan, samoin yksi ruuturivi neulotaan ensin valmiiksi ja sitten siirrytään toiselle riville. 

Tee näin:

Luo paksummille sukkapuikoille Kajo-langalla 30(40) s ja jaa silmukat neljälle puikolle, 5, 10, 5 ja 10 (10, 10, 10 ja 10) s kullekin. Kerroksen vaihtumiskohta on aina I ja IV puikon välissä. 

Neulo ensin suljettuna neuleena aloituskolmiot: Neulo *2 o ja käännä työ. Nosta 1 s nurin neulomatta, neulo 1 n ja käännä työ. Neulo 3 oikein ja käännä työ. Nosta 1 s nurin neulomatta, neulo 2 n ja käännä työ. Neulo 4 o ja käännä työ. Nosta 1 s nurin neulomatta, neulo 3 n ja käännä työ. Neulo 5 o ja käännä työ. Nosta 1 s n neulomatta, neulo 4 n ja käännä työ. Neulo 5 o*. Kolmiossa on nyt 5 silmukkaa. Jätä nämä silmukat odottamaan ja jatka neulomalla loput kolmiot samoin toistamalla tähtien välistä lausetta. Kerrokselle tulee yhteensä 6(8)kolmiota.

1. ruuturivi: Poimi ensimmäisen neulomasi kolmion oikealta sivulta (työn oikealta puolelta) langan avulla 5 s. Käännä työ ja neulo 4 n ja 2 s nurin yhteen (viereisen kolmion reunimmainen s tulee kavennukseen mukaan). Käännä työ. Nosta 1 s neulomatta ja neulo 4 o. Käännä työ. Neulo 4 n ja neulo 2 s nurin yhteen. Käännä työ. Jatka neulomalla näin, kunnes olet kaventanut kaikki yhden kolmion silmukat pois. Viimeinen neulomasi krs on nurjan puolen krs. Älä käännä työtä.

Poimi nyt saman kolmion (jonka silmukat loppuivat) toiselta/vasemmalta sivulta 5 s työn nurjalta puolelta nurin neuloen (= käännä työn nurja puoli itseesi päin, lanka on nurjalla, koukkaa puikon avulla lanka työn läpi silmukaksi työn oikealle puolelle). Käännä työ ja nosta 1 s ja neulo 4 oikein. Käännä työ. Neulo 4 n ja neulo 2 s nurin yhteen. Käännä työ. Jatka neulomalla näin, kunnes olet kaventanut kaikki kolmion silmukat pois. Viimeinen neulomasi krs on nurjan puolen krs. 
Jatka samaan tapaan neulomalla neliöitä, kunnes silmukat loppuvat ja rivillä on yhteensä 6(8) ruutua. Viimeinen neulomasi krs on nurjan puolen krs. Älä käännä työtä.

2. ruuturivi: Poimi ensimmäisen kokonaisen ruudun vasemmasta sivusta nurin neuloen 5 s, käännä työ, neulo 5 o, käännä työ, nosta 1 s neulomatta ja neulo 4 n. Käännä työ, neulo 4 o, nosta 1 s neulomatta, neulo 1 s seuraavasta ruudusta ja vedä nostettu s neulotun yli (= ylivetokavennus). Käännä työ, nosta 1 s n neulomatta, neulo 4 n, käännä työ, neulo 4 o ja tee ylivetokavennus. Jatka näin, kunnes kaikki viereisen ruudun silmukat on kavennettu. Viimeinen neulomasi krs on oikean puolen krs. 

Poimi langan avulla seuraavan ruudun vasemmasta sivusta 5 s, työn oikealta puolelta. Käännä työ, nosta 1 s neulomatta ja neulo 4 n. Käännä työ, neulo 4 o, nosta 1 s neulomatta, neulo 1 s seuraavasta ruudusta ja vedä nostettu s neulotun yli (= ylivetokavennus). Käännä työ, nosta 1 s n neulomatta, neulo 4 n, käännä työ, neulo 4 o ja tee ylivetokavennus. Jatka näin, kunnes kaikki viereisen ruudun silmukat on kavennettu. Poimi uudet 5 s seuraavan ruudun vasemmasta reunasta ja neulo ruutu kuten edellä. Neulo riville 6(8)ruutua. 

3. ruuturivi: Poimi seuraavan ruudun oikealta sivulta (työn oikealta puolelta) langan avulla 5 s. Käännä työ ja neulo 5 n. Käännä työ. Nosta 1 s neulomatta ja neulo 4 o. Käännä työ ja neulo 4 n ja 2 s nurin yhteen (viereisen kolmion reunimmainen s tulee kavennukseen mukaan). Käännä työ. Nosta 1 s neulomatta ja neulo 4 o. Käännä työ. Neulo 4 n ja neulo 2 s nurin yhteen. Käännä työ. Jatka näin, kunnes kaikki viereisen ruudun silmukat on kavennettu. Viimeinen neulomasi krs on nurjan puolen krs. Älä käännä työtä.

Poimi nyt seuraavan ruudun sivulta 5 s työn nurjalta puolelta nurin neuloen. Käännä työ ja nosta 1 s ja neulo 4 oikein. Käännä työ. Neulo 4 n ja neulo 2 s nurin yhteen. Käännä työ. Jatka neulomalla näin, kunnes olet kaventanut kaikki kolmion silmukat pois. Viimeinen neulomasi krs on nurjan puolen krs. 
Jatka samaan tapaan neulomalla neliöitä, kunnes silmukat loppuvat ja rivillä on yhteensä 6(8) ruutua. Viimeinen neulomasi krs on nurjan puolen krs. Älä käännä työtä.

Neulo vielä 1 rivi ruutuja mukaillen toista riviä. Poimi ensimmäistä ruutua varten silmukan työn nurjalla puolella ja loput ruudun työn oikealla puolella.
Viimeinen ruuturivi eli lopetuskolmiot: Neulo viimeinen rivi siten, että reunaan muodostuu pienet kolmiot kuten aloitusreunassa. Poimi uudet silmukat kuten aiemminkin. Neulo kavennettava reuna kuten edellä ja tee kolmion toisessa reunassa lyhennettyjä kerroksia. 

1. lopetuskolmio: Poimi ruudun oikealta sivulta (työn oikealta puolelta) langan avulla 5 s. Käännä työ. Nosta 1 s neulomatta, neulo 3 n, 2 s nurin yhteen ja käännä työ. Nosta 1 s neulomatta, neulo 3 o ja käännä työ. Ota langankierto (lk) puikolle, neulo 3 n, 2 s nurin yhteen ja käännä työ. Nosta 1 s neulomatta, neulo 2 o ja käännä työ. Ota lk puikolle, neulo 2 n, 2 s nurin yhteen ja käännä työ.  Nosta 1 s neulomatta, neulo 1 o ja käännä työ. Ota lk puikolle, neulo 1 n, 2 s nurin yhteen ja käännä työ. Nosta 1 s neulomatta ja käännä työ. Ota lk puikolle ja neulo 2 s nurin yhteen. 

Loput lopetuskolmiot: Poimi nyt saman ruudun (jonka silmukat loppuivat) sivusta 5 s työn nurjalta puolelta nurin neuloen. Käännä työ.  Nosta 1 s, neulo 4 o ja käännä työ. Nosta 1 s neulomatta, neulo 3 n, 2 s nurin yhteen ja käännä työ. Nosta 1 s neulomatta, neulo 3 o s ja käännä työ. Ota lk puikolle, neulo 3 n, 2 s nurin yhteen ja käännä työ. Nosta 1 s neulomatta, neulo 2 o ja käännä työ. Ota lk puikolle, neulo 2 n, 2 s nurin yhteen ja käännä työ. Nosta 1 s neulomatta ja neulo 1 o.

Käännä työ. Ota k puikolle neulo 1 n ja neulo 2 s nurin yhteen. Käännä työ. Nosta 1 s neulomatta ja käännä työ. Ota lk puikolle ja neulo 2 s nurin yhteen. Neulo näin, kunnes työssä on 6(8) kolmiota. Jokaisen kolmion kohdalla on nyt 9 s (5 s + 4 langankiertoa). 

Jatka neulomista suljettuna neuleena. Neulo **1 o, *langankierto ja seuraava s oikein yhteen*, toista *–* vielä 3 kertaa**, toista **–** jokaisen kolmion kohdalla. 

Vaihda työhön 7 Veljestä -lanka ja ohuemmat puikot. Neulo 1 krs oikein ja lisää samalla 18(16) s tasavälein = 48(56) s (12-14 s/puikko). Neulo sileää neuletta 1 cm.

Aloita kantalappu neulomalla I puikon silmukat IV puikolle (=24-28 s). Jätä muut silmukat odottamaan. Käännä työ ja aloita vahvennettu neule: 1. krs: (työn nurja puoli) nosta 1 s neulomatta (lanka jää työn nurjalle puolelle) ja neulo muut silmukat nurin. Käännä työ. 2. krs: *nosta 1 s neulomatta, lanka jää nurjalle puolelle, neulo 1 s oikein*, toista *–* kerros loppuun. Käännä työ. Toista kerrokset 1–2 yhteensä 12(13) kertaa (= 24-26 krs).

Neulo vielä nurjan puolen kerros ja aloita kantapohjan kavennukset: jatka samaa vahvennettua neuletta kuin aiemmin. Neulo kantalapussa oikean puolen kerrosta, kunnes jäljellä on 9(10) s. Tee ylivetokavennus (= nosta 1 s oikein neulomatta, neulo 1 s oikein ja vedä nostettu s neulotun yli) ja käännä työ. Nosta 1 s neulomatta, neulo 6(8) s nurin ja neulo 2 seuraavaa silmukkaa nurin yhteen, käännä työ Nosta 1. s neulomatta, neulo kunnes on jäljellä 8(9) s, tee ylivetokavennus. Jatka edelleen samalla tavalla siten, että sivusilmukat vähenevät koko ajan ja keskiryhmän silmukat pysyvät samana eli 8(10) s.

Kun sivusilmukat loppuvat, jaa kantalapun silmukat 2 puikolle (4,4 - 5,5). Poimi sitten vapaalle puikolle kantalapun vasemmasta reunasta 12(14) s + 1 s kantalapun ja II puikon välistä. Neulo poimitut silmukat kiertäen (= takareunasta) oikein vasemman puoleisella kantapohjan puikolla. Neulo II ja III puikon silmukat oikein. Poimi nyt kantalapun oikeasta reunasta 12(14) s + 1 s III puikon ja kantalapun välistä sillä puikolla, jolla on 4(5) s, neulo poimitut silmukat kiertäen oikein ja kantalapun 4(5) s oikein.

Jatka näillä kaikilla 58(68) silmukalla sileää neuletta ja tee kiilakavennukset: neulo I puikon lopussa 2 viimeistä silmukkaa oikein yhteen ja tee IV puikon alussa ylivetokavennus. Neulo 1 välikerros, tee kavennukset kuten edellä, neulo 2 välikerrosta, tee kavennuskerros, 3 välikerrosta jne. Kun kaikilla puikoilla on jäljellä 12(14) s, lopeta kavennukset. Jatka sileää neuletta, kunnes pohjan pituus on 20(23) cm tai pikkuvarvas peittyy.

Aloita sitten kärkikavennukset: (= nauhakavennukset) neulo I ja III puikon lopussa 2 s oikein yhteen, 1 s oikein ja neulo II sekä IV puikon alussa 1 s oikein ja tee ylivetokavennus. Toista kavennukset joka 2. krs kunnes joka puikolla on jäljellä 6(7) s. Tee sen jälkeen kavennukset joka kerroksella. Kun työssä on jäljellä 8 s, katkaise lanka, vedä se silmukoiden läpi, kiristä ja päätä hyvin.

Neulo toinen sukka samalla tavalla.

Viimeistely:

Höyrytä valmiit sukat kevyesti.

 

Ohjetiedustelut Novita (040)1782266 ma ja ke 10-14
Lankatiedustelut www.novitaknits.com, Novita (05)744 3335 ma-pe 9-16